Näistä hektisistä työpäivistä on tulossa enemmänkin sääntö kuin poikkeus, huomaan mä, ja sehän sopii tälle naiselle kuin nenä päähän! Heti aamusta, jo ennen kuin kellot ehti edes soida, huomasin olevani täydessä työn touhussa. Ei aikaakaan kun kiitolaukkailin kopiohuoneeseen ja kopioin, kopioin, kopioin ja kopioin vielä vähän lisää puuhavihkoon sivuja. Ne alkusyksystä tekemäni puuhavihkot kun on täynnä ja koska lapset on selvästi a. kasvaneet ja b. oppineet uusia taitoja niin uudet puuhavihot tehdäänkin hieman haastavammaksi.

On matemaattisia hauskoja tehtäviä, on hienomotoriikkaa kehittäviä tehtäviä ja on loogista päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ja näitä kaikkia on parinkymmenen sivun verran joten kopiokone sai todella laulaa liki tunnin kun niitä kopsailin. Kopsailun jälkeen ryhdyinkin lajittelemaan sivuja ja sitä hommaa jatkoinkin sitten jokaisessa sopivassa välissä aina ruokkikseen asti. Tokalle tunnille kun oli kertakaikkisen pakko mennä, isäinpäivälahjat kun oli vaiheessa.

Ja on muuten edelleen, tosin viimeisiä pistoja viedään ihan näillä näppäimin. Tänään taidamme ottaa myös paketointilinjan käyttöön ja huomenna lapset saa kiikuttaa sekä lahjat että kortit kotiin odottamaan sunnuntain juhlallisuuksia. Tämä porukka on sitkeistä ompelijoista koostuva, mitä nyt pari poikaa ilmoitti etteivät osaa millään. Lasten ongelmanratkaisukykyä pitää ihailla, toinen pojista jatkoi sitkeästi yrittämistä, toinen ilmestyi kotvan kuluttua ommellun heijastinnauhan kanssa viereen tämän vierustoveritytön todetessa että hän nyt sitten ompeli sen kun toinen pyysi.

Vielä kolmannellakin tunnilla jatkoimme ompelutehtäviä ja siinä ommellessa oma ope päätti sitten yllättää ikään kuin puun takaa tämän naiseläjän. Toki siitä että voin tehdä tämän sijaisuuksia oli puhetta, en minä sillä, mutta en minä nyt arvannut että nyt jo! Hänen lapsosensa kun on kipeinä ja mies oli jäänyt siksi päiväksi kotiin hoitamaan mutta seuraava vuoro on hänen ja ihmeparantumisiin hän ei oikein usko. 

Eli onnistuisiko? Josko keskiviikon ja torstain olisin hänen sijaisenaan? Kun rehtori oli, mokoma, ollut jo aikeissa soittaa jonkun toisen sijaistamaan, mutta onneksi hän sattui kuulemaan tämän mietinnöt ja totesi ettei käy kun hänellähän on jo sovittuna sijainen. Toki, tottakai! Näinhän se oli puhe. Työsopparin tekoa on siis luvassa, samoin verokortin kiikutusta kanslistille. Sanoisinko että aika hienoa päästä oikein palkkatyöhön pariksi päiväksi!

Pikaisesti laskin mielessäni sen palkkatyön tuottavuutta, työkkärikorvaushan kun maksetaan soviteltuna tässä kohtaa. Toki se palkkatulo on vallan mukava mutta kelan sovittelujen jälkeen se varsinainen lisäansio tippuu kyllä runsaasti siitä palkkana tilille ilmestyvästä summasta. Ja silti, muutaman kympin minä tienaan ylimääräistä tällä sijaisuudella ja se on kuulkaa rahaa se! Rahaa tärkeämpää on kuitenkin se että saan työkokemusta. 

Siis sellaista joka muuten jäisi saamatta. Vaikka voi olla että iltapäivällä olen sitä mieltä että osa siitä työkokemuksesta saisi jäädäkin saamatta. Näihin pariin päivään kun osuu kutosen tyttöjen liikuntaa molemmille päiville ja tästä kutosen ryhmästä oma ope varoitti. He kun ovat, totta tosiaan, kutosen tyttöjä. Eli juuri saapuneet siihen ikään jossa tiedetään ja osataan kaikki ja jossa ei totta tosiaankaan tehtäisi yhtään mitään.

Loppupäivä työmaalla menikin sitten tunneilla keikkuen ja tätä sijaisuutta miettien. Oma ope kirjoitteli ylös tärkeimpiä kohtia näiden parin päivän ohjelmasta, osa ohjeista oli toki luokkaa "sitä mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta". Niin. Jos ohjelmassa on sekä kuvista että kässyjä ja oppilaat on näitä kumpaistakin lajia nyt harjoittaneet ahkerasti isäinpäivävalmistelujen tiimoilta niin toki osa tunneista hoidetaan jollain muulla kuin tekemällä lisää käsitöitä tai kuvista. 

Tästä johtuen aionkin säntäillä tänään työmaalle, jos mahdollista, vielä normaalia aiemmin. Tajusin näet että a. aikomukseni tehdä lapsosille pari puuhamonistetta käytettäväksi isäinpäivälahjan valmistuttua vaatii aikaa jo pelkästään etsintöjen vuoksi ja b. sählymailojen sijaintikin olisi paikallaan tietää jos aikoo kutosen tytöt laittaa pelaamaan. Huomenna onkin sitten kaksoistunti liikuntaa sillä kutosen porukalla ja toinen tunti niistä on oltu perinteisesti ulkona joten jalkapallojen sijaintikin lie syytä selvittää.

Kotiuduttuani nappasin ukon kyytiin ja huristelimme Makuunin kautta spedeä noutamaan. Tämä yhtäkkiä ilmestynyt sijaistus sotkee himppasen valmiiksi sovittuja kuvioita, tajusin näet että minullahan on speden vasu-keskustelu sovittuna torstaille heti työajan päätyttyä. Työaika piteni nyt himppasen joten lienee syytä keskustella tänään speden hoitajan kanssa ajan siirtämisestä ihan inansa myöhemmäksi. Eilen siihen ei ollut mahdollisuutta sillä hoitaja ei ollut paikalla spedeä noudettaessa.

Speden noudettuamme siirryin suosilla ruokalautasen ääreen ja join kupposen kahvia, sen jälkeen ohjelmassa olikin pikainen kauppareissu. Kaupalta kotiuduttuani ruokin tenavat, siivoilin keittiön ruokailun jäljiltä ja vaihdoin muutaman sanan koulusta kotiutuneet pojan 17v kanssa. Touhasin ison kipon mandariinirahkaa iltapalaa varten ja loppupäivä olisi mennyt rennoissa merkeissä, siis olisi. Spede ja junnu oli valitettavasti niin vauhti päällä että suurin osa ajasta meni puhallellen pipejä ja komentaen riehujia.

Onneksi vauhdikkaimmatkin päivät loppuu jossain kohtaa, niin eilinenkin, ja talossa vallitsi taivaallinen rauha ja hiljaisuus kun teini poikkesi työpäivänsä perään käymään. Juttelimme niitä näitä, teinikin lusikoi rahkaa suihinsa ja tämän lähdettyä keskityin tuijottamaan Klikkaa mua-sarjaa. Kympiltä painelin sänkyyn aikeenani simahtaa samantien mutta toisin kävi. Se rahka. Olkoonkin että olin tehnyt sen vähälaktoosisesta kermasta ja rahkasta, se alkoi korventaa ja pahasti.

Vasta yhdentoista jälkeen maha alkoi tuntua suht normaalilta ja tämä aamu onkin sitten mennyt vessaravin parissa. Luulenpa että maha vastustaa paitsi sitä laktoosia myös hiilareita, niitähän kun ei ruokavaliooni ole karseita määriä kuulunut pitkään aikaan. Taidan siis ihan suosilla ottaa uudelleen eron hiilareista, ainakin niiltä osin minkä saa makeista herkuista. Ei jaksa tällaista ei, ei etenkään kun se alkaa vaikuttaa jo kykyyn nukkua. 

Tänään on siis luvassa jälleen hektinen päivä työmaalla. Ihanaa! Pienimuotoista surua puseroon kehittää se tosiasia että työssäoppimisjakso on jo puolessa eikä tätä ihanaa työelämää ole jäljellä enää kuin reilu kaksi viikkoa ja siitäkin osan joudun tuhlaamaan muualla kun työmaalla. Prinsessalla kun on kuulopoli ensi viikolla TAYSissa ja sinnehän on pakko mennä. Tänään joudun muuten juoksemaan kouluterkankin kiinni jossain kohtaa päivää, vielä kun tietäisi mikä se kohta on.

Kävi näet niin että hoksasin illalla että junnullahan on se koululääkärikäynti huomenna ja milläs minä sinne tämän kanssa pääsen sillä se on juuri sopivasti sellaiseen aikaan että ruokavälkkä vetelee viimeisiään. Saapa nähdä kuinka pitkälle se aika nyt sitten venyy, pitäkää peukkuja ettei ihan mahdottoman pitkälle. 

Ja nyt luulen että ryhdyn muokkailemaan itseäni ihmismoiseen kuntoon. Jälleen kerran. Spede on onneksi nyt jo toista aamua peräjälkeen unten mailla vielä kellon käydessä kuutta, eilen herätin tämän himpan ennen seiskaa ja luulenpa että tänään suoritan herättelyn himpan aiemmin. Olisi ihan paikallaan olla työmaalla jo ennen puoli kasia niin ehtii kunnolla kaivelemaan urheiluvälinevarastot läpi. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä pyrin totta tosiaan samaan!