Ei hyvältä näytä. Väitän mä. Spede röhii, köhii ja niiskuttaa. Aivastelee ja yskii. Iltalehden uutispätkä tämän syksyn flunssasta ei paljon mieltä lohduttanut, päinvastoin, sai miettimään että näinköhän Spede sitten jo siinä flunssassa... Ja koska jutussa haasteteltiin keskosena syntyneen tyttösen äitiä, joka kertoi kuinka lapselle tuli hengityskatkoksia, oli irkkukin jo hieman tuota, kauhuissaan. Mitään en sanonut, tietenkään, meillä kun mies on suoraan sanottuna stressipallo sairaan lapsen kyseessä ollessa, mietin vain omassa mielessäni uskaltaako tässä kohta enää koettaa pelkällä kotihoidolla suoriutua. Liekö mies kuitenkin lukenut saman jutun, tämä ilmoitti illalla valvovansa yösyöttöön asti jotta voi samalla tarkkailla Speden hengittelyä. Tässä kohtaa iltavirkusta miehestä on todellakin iloa.

Spede heräsi syömään hieman ennen neljää, nukahdettuaan yöunille puoli yhdentoista aikaan, ja mies puolestaan alkoi nukkua. Äiree on opettanut Speden pahoille tavoille öisin, tissin pitää olla nenän edessä mikäli on tarkoitus nukkua mahan täytyttyä. Se on kuulkaa ihan turha edes kuvitella, että poika suostuisi omaan koppaansa siinä vaiheessa yötä. Sikäli huono homma, että omassa kopassa, reippaasti pääty kohotettuna, Speden on helpompi nyt nukkua, räkäröhnä ei kiusaa alkuunkaan samaan malliin kuin vaakatasossa. Toisaalta taas, helpompihan tuon hengitystä on kuulostella kun on navat yhdessä, etenkin nyt kun syönnin jälkeen röhinä on melkoinen.

Meillä siis sairastetaan edelleen tehokkaasti. Niistäjä on taivaallinen keksintö, tänäkin aamuna irtosi sellainen määrä räkää nenusta että ei ihme että röhisi. Toinen hauska keksintö on keittosuolaliuostipat. Ilmeisesti Spede on jollain kummalla tavalla hoksannut kuinka paljon helpompi on hengittää nenän niiston jälkeen, enää operaatio ei aiheuta villiä huutokohtausta, lähinnä käsien vispausta ja koipien oikomista. Väittäisin jopa, että tänä aamuna Spede on parempi kuin eilen, vaikka sitä räkää edelleen irtosi runsaasti. Nyt kaveri nukkuu omassa kopassaan röhinättä, kiitos niiston ja tissilohdun.

Tämä tautitupaosiosta tältä erää, siirryttäköön hauskempiin juttuihin. Eli naapuriin. Speden kummitätiin siis. Ja tämän äitiin. Naapurin rouva soitti illansuussa, ongelman oli pukannut. Ehtisikö mies millään avuksi, kun eihän hän saati hänen äitinsä selviä tällaisesta miehekästä otetta vaativasta hommasta. Homman nimi oli viinapullo. Siis *reps* naapurin äiree oli ostanut fisherman´s friend-pastilleilta maistuvan viinapullon, "kurkkukipuun ja yskänlääkkeeksi", flunssaa kun pukkaa ikävästi päälle. Ongelmaksi muotoutui pullon korkki, joka ei ottanut auetakseen, ei sitten niin millään. Ja koska talossa ei ole miestä, pyydettiin lainamies, eli meitin kerubi, taas käyttöön. Merkillistä kyllä, tällä kertaa kerubi ei olisi millään jaksanut loikata pensasaidan raosta naapuritontille, pientä tökkimistä kaipasi siis.

Irkku teki homman jos toisenkin sillä aikaa kun kerubi oli ratkomassa visaista korkkiongelmaa. Pisti jo vähän miettimään, että näinköhän siellä on taas lykätty kerubille jotain "palkkion" tynkää, naapurilla kun on perin merkillinen tapa lykätä miehelle mukaan milloin mitäkin kiitoksena avusta. Milloin palkkio on upotettava halogeenivalaisinsarja pesutiloihin, milloin viskipullo, koskaan ei voi etukäteen tietää. Palasihan se mies sitten, tuoksahtaen fisherman´s friend-pastilleilta. Oli kuulemma ollut pakko maistaa kun mummi tyrkytti. Ihan kolmen snapsin verran. Ja olisi kuulemma pitänyt jäädä iltaakin istumaan. Vaan kerubi oli ollut tiukkana, ei onnistu nyt kun ei irkku taitaisi tykätä. Irkun veikkaus, kerubi ajatteli Spedeä tässä kohtaa, ei irkkua. Ja hyvä niin, mikäli Spede ei olisi kipeänä, niin tottahan kerubi olisi irkun puolesta saanut naapurissa iltaa istuakin.

Muistaessa, meillä on ollut kodinkunnostus-viikko. Juu. Paitsi tuo taivaallinen digi-digi joka on siis saatu huippuiskuun tämän viikon aikana, on meillä tuunattu myös makuuhuone. Ei mitään maali- saati tapettitouhuja sentään, mutta rullaverho saatiin hommattua makkariin. Eihän siellä muuten mitään ihmeellistä tekoa olisi rullaverholla näin pimeinä öinä, mutta kun... Makkarin puoleinen naapuri lähtee erittäin aikaisin aamuisin töihin. Neljän kanttiin meidän makkarimme kylpee valossa jonka lähde on naapurin ulkovalo. Siinä on irkku useampanakin aamuna miettinyt että kuka löi valot päälle keskellä yötä. Hullua! Ja koska nyt on sitten pimeämpää kuin kellarin peränurkassa öiseen aikaan, piti tietysti saada yövalotkin. Milläs irkku muuten löytää pilkkopimeässä milloin missäkin osassa koppaansa huutavan Speden.

Mies kävi ostamassa sekä rullaverhon että yövalot, ihan hieman näin jo kauhukuvia niistä valoista, vaikka miehellä hyvä maku onkin. Ei se hyvä maku silti takaa sitä, että tuo ei haksahtaisi johonkin superalelootaan jonka sisältö olisi tyyliin "hörhö" tai vaihtoehtoisesti "terveisiä koulupöydän kulmalta". Helpotus oli suuri kun mies palasi yövalaisimien kanssa. Vai pitäisikö sanoa, ihastus? Kyllä kuulkaa nyt on sellaiset yövalot ettei paremmista väliä. Niissä on oikein kuulkaa himmennyskytkin. Siis vähänkö hei! Ei tarvitse itse kylvettää makkaria valossa, voi laittaa sellaisen hentoisen valaistuksen päälle. Kyllä irkku on nyt niiiiiiin iloinen, että tätä asiaa juhlistaakseen irkun on ihan pakko lähettää muutama kivi keskiaikaisesta virtuaalikylästään naapurikylään. Juu. Se on moro, menen lataamaan katapultit.