Jos nyt joku on saanut sen kuvan, että irkun elämä on leppoisaa ja mukavaa säntäilyä suunnasta a suuntaan b, niin tuo oletus on väärä. Irkku on näet moniongelmainen. Niin, Irkun varvas on kipeä. Eikä ainoastaan varvas, vaan myös sormi. Tätä merkillistä kipuilua on jatkunut pitkään, jopa niin pitkään että ehkä irkku antaa periksi kipuilulle ja tilaa lääkärin ensi viikolla. Itselleen. Ja se jos joku on harvinaista, irkku kun ei koskaan käy itse lääkärissä koska irkkuhan on supernainen. Tai jotain.

Tämä sormikipu iski joulun pyhinä. Yhtenä aamuna vasemman käden peukalo oli vain niin pirun kipeä, aivan kuin se olisi venähtänyt. Sikäli kiputilan ilmaantuminen oli omituinen että sormi oli tosiaan ok illalla kun menin nukkumaan mutta aamulla sillä ei kärsinyt kunnolla koskea mihinkään. Parannusta on tapahtunut sikäli, että nyt sillä pystyy jo kirjoittamaan mutta edelleenkään sitä ei voi taivutella mihin haluaa. Jos peukalo osaisi puhua, niin se huutaisi ihan varmasti että EI KÄY! Onneksi se ei osaa, muuten melusaastetta olisi talossa vielä enemmän kuin nyt.

Maitotölkin avaaminen on silkkaa tuskaa ja kutomisesta ei voi edes puhua. Alunperin ajattelin että ne kutimet on syylliset kiputilaan, mutta liki kuukauden taukoiltuani kutomisesta olen valmis antamaan kutimille synninpäästön. Jotain muuta tässä merkillisessä kiputilassa on kuin kutimien aiheuttama rasitusvamma. Tämän johtopäätöksen taas tein varpaastani. Joka siis on samaisen puolen eli vasemman isovarvas. Näppärää. Vasemman käden peukalo on kuin sen päällä olisi rymistellyt norsulauma ja vasemman jalan isovarvas on kuin se olisi pysyvästi syväjäädytetty.

Varvaskipu on itse asiassa inhottavampi kuin sormikipu. Sormea kun ei särje kunhan sitä ei liikuttele väärin, varvaskipu taas elää täysin omaa elämäänsä. Jopa siinä määrin että useampana yönä on tullut valvottua varpaan määräämällä tahdilla. Maattua sängyssä mahallaan tunti tai pari ja heiluteltua jalkaa varovasti sängyn ulkopuolella samalla kun on käpristellyt varpaita. Tämä kipu on merkillinen. Se näet tuntuu aivan samalta kuin olisi palelluttanut varpaansa totaalisesti ja siihen olisi tunto palaamassa. Sillä erotuksella että välillä joku pirullinen heppu työntää terävää, kapeaa puukkoa isovarpaan kynnen alle. Se on kivun kivulian hetki, aina kun siitä selviää niin hetken perästä kipukin lähtee helpottamaan.

Ehkä tosiaan tilaan sen lääkärin, alkaa näet tympiä buranoiden napsiminen jonka muuten keksin vasta viikko sitten. Siihen asti vain kärvistelin, nyt kävelen jo ihan suosilla lääkekaapille ja nappaan nelisatasen suuhuni jos nukkumisesta ei tule mitään. Päiväaikaan kärvistelen mennen tullen, vääntelen varpaita ja jos muu ei auta, potkaisen seinään jolloin varvas on oikeasti kipeä eikä vain kipeä kipeä niin etten ymmärrä miksi se on kipeä. Pirullista. Ilmeisesti minustakin tulee vanha vaikka olen aina ajatellut että olen ikuisesti kakara.

Jos tämä varvas- ja sormikipuilu ei vielä riitä vakuuttamaan teitä siitä, että olen moniongelmainen, lisään kuormaa vielä toteamalla että olen kännykätön ihminen. Joka on ihan kamalaa. Ja samalla ihanaa. Pojan 13v kännykkä näet on temppuillut pitkään. Sanonut soppariaan irti tyylillä jolla näyttö pidetään valkoisena vaikka kuinka sitä koetetaan herättää. Aiemmin herättelyyn toettiin jossain vaiheessa, nyt sitä ei enää tehdä. Niinpä annoin kännykkäni pojalle lainaan eilen, siirrettyäni toki omat mahdolliset puheluni ensin ukon kännykkään soitonsiirrolla. Että näin

Samalla kertaa tosin tilasin lapselle kännykän, enpä ole muuten sitäkään tehnyt aiemmin netin kautta ja nyt tein eli voisi sanoa että menetin nettikännykkätilausneitsyyteni. Kai sellainen termi on olemassa? Jos ei ole niin lanseeraan nyt sen. Kokeilkaapa, se on kuulkaa erittäin vapauttava tunne kun menettää nettikännykkätilausneitsyytensä. Liki yhtä vapauttava kuin jos juoksisi alasti kahdenkymmenen asteen pakkasessa kylän raitilla.

Vaan nyt. Siirryn suosilla potkimaan varvasta taas seinään, nukkuminen kun sattui onnistumaan yllättävän helposti illalla, jopa niin helposti että ehdin jo luulla varvaskipuilun kadonneen mutta ei, se olikin selvästikin vain myöhässä ja päätti iskeä heti aamusta kun sain silmäni auki. Eli särkee ja hyvin särkeekin taas. Menen siis potkimaan ja toivotan kaikille oikein mukavaa lauantaita! Se on moro!