Melkein olisi sellaisen hämmästyneen hymiön paikka tässä. Mutta menköön nyt ilman, eiköhän hämmästys käynyt jo selväksi. Spede nukkuu itseasiassa edelleen, vaikka irkku kävi jo paitsi aamusauhulla, myös vessassa ja kaatoi jopa ekan kupillisen kahviakin odottelemaan juontilämpöön pääsyä. Singulairko tämän muka teki kertaheitolla? Mene ja tiedä. Vai sittenkin vain ylenmääräinen väsymys jota en yhtään ihmettelisi.

Kas kun kävikin niin, että eilen aamupäivällä spede kakkasi. Ja kakkasi. Ja kakkasi. Ja no, ymmärrätte pointin. Sitä kakkaamista riitti ihan koko päiväksi ja se kakkaaminen tapahtui puolen tunnin välein alkaen mallina ryyniripuli ja päätyen malliin vesiripuli. Iltapäivällä mutusteltu banaani paransi oloa himppasen, mahan puolelta siis, mutta peppuun sekään ei kyennyt. Peppu kun oli tuolloin jo niin kipeä, että jokainen kakka sai aikaan valtavan huutokonsertin joka ei talttunut lähimpään varttiin vaikka se peppu oli jo pesty ja jauhotettu.

Neljän jälkeen masu onneksi rauhoittui. Ja hyvä niin, kuudelta kun alkoi junnun kevätjuhlat ja olisi ollut kovin noloa mennä sinne jatkuvasti rusauttelevan ja naama punaisena karjuvan pikkuihmisen kanssa. Illalla tulikin enää yksi selvästi kiinteytymään päin oleva kakka ja vaikka olin liki varma että iltapalaksi naposteltu banaani ja muutama lusikallinen viiliä saavat yöllä aikaan sinfonian tyylilajiltaan "pyörremyrsky paskaämpärissä" niin näin ei onneksi käynyt. Mutta veto siltä on poissa, oli jo siellä juhlissa ja onko tuo ihme, jos koko päivänä mikään ei pysy sisällä.

Vaan se tästä paskankaivelusta, siirtykäämme mukavampiin juttuihin eli junnun juhliin. Voi fiude. Oli ne kivat. Olipa junnu söpönen. Olipa ohjelma mukava. Tulipa tippa linssiin viimeisen laulun aikana. Taas on yksi ovi sulkeutumassa uuden oven avautumiseksi. Ja se kyllä herkistää paatuneimmankin irkun miettimään mihin tämä aika menee ja pärjääkö tuo varmasti koulussa. Samaa olen toki jännittänyt monesti aiemminkin ja kummasti ne tenavat on sitten kuitenkin suoriutuneet, mutta jännittää se silti yhtä paljon joka kerta.

Ohjelma oli loistava. Oli laulua, loruilua, ja jokainen esiintyi kerran pienemmässä ryhmässä. Lauluista hauskimpia oli rakettilaulu ja laulu, jossa lueteltiin kuukaudet ja joka kuukauden syntymäpäiväsankarit vuorollaan kumarsivat ja vilkuttivat. Lokakuulle ei osunut ryhmässä yhtäkään lasta ja joulukuulle oli suorastaan ryysis. Junnu oli kumarrus ja vilkutusvuorossa yksin. Hauska ohjelmanumero oli myös "tanssii tähtien kanssa" jossa muutaman lapsen pari kerrallaan tanssi harjoittelemaansa tanssia. Junnu tanssi itseään päätä pidemmän tytön kanssa valssia ja herttinen, nuohan osasivat ihan rytmilleen sen.

Taas oli eskarilla panostettu tarjoiluunkin, aikuisille oli kahvia ja lasten leipomaan piirakkaa, lapsille piirakan lisäksi mehua ja mehujäitä. Tunnelma oli suorastaan hilpeä esityksen onnistuttua hienosti ja lasten saatua vielä esityksen lopuksi paitsi eskaritorkat ja kukat, myös kädenpuristukset tädeiltä. Ehkä se hilpeys johtui lisäksi aika paljon siitä, että vanhin hoitotädeistä antoi kätellessä jokaiselle suukon poskelle ja tämähän aiheutti julmettua kikattelua vuoroaan odottavissa eskareissa kun vuorossa olleista osa nauroi ja väänteli itseään pusun lähestyessä. Vuosi on tehnyt tehtävänsä, eskariryhmä on todellakin hiotunut yhteen ja tätien ja lasten välien lämpö oli käsinkosketiltavissa.

Ja nyt, irkku muisti justaansa sopivasti että pyykkikoneeseen illalla lykättyjen farkkujen taskussa on pojan 12v kymppi joten menenpäs kaivamaan sen ennen kuin laitan pyykkikoneen päälle. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!