Kuten äitini kyseisen sanan lausuisi, jos siis lausuisi. Että on se, ekselentte juu. Kahvinkeitin. Tiedättehän, on ihan oikeasti ihmisiä, jotka vannovat tasan tarkkaan jonkun tietyn kapineen nimeen, oli sitten kyseessä automerkki, kahvinkeitin tai lasten haalarit. Tuttavapiirissäni on juuri näitä ihmisiä muutama. Appiukko vannoo automerkin nimeen. Audi sen olla pitää, se on ainoa oikea auto. Siskoni vannoi, huomatkaa mennyt aikamuoto, Reiman ulkovaatteiden nimeen, kunnes kalliit kengät päästikin veden läpi samantien ja hanskat oli samantien lapsellaan rikki.

Ja häpeäkseni joudun tunnustamaan, että itse vannon mullan nimeen. Musta multa sen olla pitää jos kukkapenkkiä laitetaan. Tsaipsis vaan, olenko siis laskettavissa samaan luokkaan kuin appiukko, sisko ja mieheni? Ihmisiin, jotka ovat joissain asioissa suorastaan ... naurettavia? Mieheni näet vannoo kahvinkeittimen nimeen. Moccamaster sen olla pitää, sillä saa ylivoimaisesti parhaan makuisen kahvin ja se vaaaaan on paras. Nih!

Ja sanonko mä. Kilinkellit. Irkulle se on ihan sama, mikä se kahvinkeitin on merkiltään, kyllä se on kahvi ja keittäjä, jotka sen maun määrittää, ei keitin. Mutta mies on mies, ja tässä asiassa tämä on ehdoton! Joten, kun vanha uskollinen sotaratsu, olisiko tuo ollut merkiltään Philips, sanoi sopparinsa irti muutama vuosi sitten, meille majoittui keittiöön moccamaster. Se ihmeitä tekevä keitin. Jolla kahvistakin tulee aivan ylivertaisen hyvää.

Irkku nyt ei allekirjoita tätä väitettä, samalta tuo kahvi edelleen maistuu kun Philipsin aikoina, kahvilta siis. Välillä vahvemmalta, välillä laihalta. Ihan on kyllä vika silloin siellä keittäjän päässä, ei masiinassa. Vaan se moccamaster. Kuulkaa, onko mitään typerämpää olemassa kuin moccamasterin tippalukko? Siis oikeasti? Tämä on irkulle jatkuva hämmästyksen aihe. Että miten kolme-neljä kertaa kalliimpaan keittimeen kuin esim se Philips, on laitettu tippalukko joka on mallia aataminaikainen. Onneton. Surkea. Ei vaan toimi.

Tai toimiihan tuo, kunhan muistaa aina ennen käyttöä putsata suodattimen, väännellä sitä jotain hiton pikkurautaa siellä suodatinosan alaosassa ja silleen. Ja kuka niin tekee? Ei irkku ainakaan. Ei ole kuulkaa yksi eikä kaksi kertaa kun irkulla on meinannut heti aamusta mennä lippa vinoon ja herne nenään, kun keitin ei olekaan vielä valutellut kaikkea kahvia pannuun ja irkun tiukasta sormella painamisesta huolimatta suodatin valuttaa kahvia levylle "plopplopplop" kun irkku koettaa pikana napata kupposen välistä. Että en ymmärrä. Pjärkkelä.

Vaan mennäänpä sitten keittiöstä kylpyhuoneeseen. Tai siis ei mennä, vaikka kieltämättä miljoonasateen levyn nimessä on edelleen tenhoa, lähes yhtä paljon kuin siinä toisessa, "laukauksia viulukotelossa". Menkäämme makkariin. Ehei, en nyt kerro teille mitään villejä kokemuksia ja jousien paukutuksia, vaan totean että alkuyön levottomuus jäi onneksi vain sinne alkuyölle. Spede on flunssassa mallia 10+ eli eilinen meni aivan harakoille.

Koko päivän aikana toinen sai nukuttua kaksi puolen tunnin pätkää, illalla nukkui sitten tunnin jääkiekkomatsin aikana isin sylissä istuvassa asennossa. Kurkku tuntuu olevan todella kipea aina yskiessä ja nenästä vuotaa siihen tahtiin tavaraa, että paperin voisi kiinnittää nokan alle jos haluaisi kaiken ehtiä siivoamaan. Kurjaa. Toivottavasti eilinen oli se pahin päivä ja tänään helpottaisi, ainakin lapsonen nukkuu vielä, toisin kuin eilen jolloin nuha pakotti nousemaan jo ennen kuutta sängystä.

Ja jottei nyt pelkäksi kritiikiksi tai kurjuudeksi menisi, todettakoon että isommat lapseni, teini ja poika 13v, ilahduttivat eilen paitsi äitiään myös sisaruksiaan vieden nämä elokuviin illansuussa. Ja se oli mukavaa se. Ja nyt menen hakemaan siitä ihmekoneesta vielä kupposen kahvia, kohta pitää alkaa herättelyoperaatio kerrosta ylempänä. Se on moro!