Jos kohta onkin suorastaan pönttöpäistä herätä viideltä aamulla niin on siinä toki hyvätkin puolensa. Paitsi että tässä on kahviteltu päiväkodilla on akka ehtinyt myös tehdä ruoan, pestä vessan ja siivota alakerran. Pyykkikonekin pyörii, teinien öttiäset on hoivattu ja tomaatintaimet kasteltu. Ja nyt väsyttää ihan sikana jos tarkkoja ollaan.

Ukko kävi aamulla speden kanssa äidillään, sillä se imurointi ja lattioiden pesu varmaan niin helpolla kävikin kun ei pieni apulainen ollut heittelemässä leluja sitä mukaa takaisin lattialle kun niitä kokosin tai roiskimassa lattianpesuvesiä pitkin seiniä. Kuinka paljon sitä saakaan aikaan kun saa tehdä rauhassa ja musiikin säestyksellä hommia.

Ja koska olen kovin intoutunut viime aikoina tutkailemaan uutisia lehdistä, niin osui silmääni tänään kahvitaukoillessani siivoilusta jälleen yksi kuvottava ja järkyttävä uutinen. Miten kukaan voi olla viattomalle luontokappaleelle noin julma?! Vaikka kuinka vihaisi kissoja ja eläimiä yleensä niin silti! En ole koskaan sietänyt minkäänlaista julmuutta joka kohdistuu eläimiin, en edes siipien nyppimistä kärpäsiltä.

Minulla on muutaman vuoden nuorempi velipuoli, tai no puoli ja puoli, isäpuoleni poika eli oikeastaanhan hän on velipuoli vain siskolleni. Pentuna velipuoli oli ihan ok, mukava ja hauska ja minä jopa pidin tästä. Kyllä minä edelleen pidän, en väitä, mutta jotenkin en samalla pidä hänestä. Se pitäminen muuttui jonkinasteiseksi inhoksi tätä kohtaan kun hän ala-asteiässä kertoi kuinka hän oli kavereiden kanssa naulannut sammakoita jaloistaan lautoihin kiinni ja kuinka hassuilta ne olikaan näyttäneet yrittäessään päästä siitä irti. SAIRASTA!

Onneksi en tänäkään päivänä tiedä ketä kuului poikaporukkaan jonka kuulin polttaneen siilejä elävältä soramontulla. En tänäkään päivänä voi mitään sille, että aina kun tuo tulee mieleeni jään ihmettelemään millaisiin raakuuksiin ihminen on kykenevä. Ja voiko kaikkea edes pistää kakaraiän typeryyden piikkiin?

Toivon, että omat lapseni ymmärtävät pysyä poissa seurasta jossa eläimiä rääkätään. Kuvittelisin jopa, että he ymmärtävät sen ja tuntevat toivottavasti yhtä voimakasta halua suojella niitä jotka eivät itse siihen pysty. Ainakin poika 15v on tainnut äitinsä oppeja imeä itseensä, hän kun on tehnyt täyden pesäeron koko lapsuusvuosiensa ajan parhaana ystävänään pitämäänsä naapuruston poikaan.

Tämä kun oli ammuskellut kuulapyssyllä lähipuron sorsanpoikasia päähän tänä keväänä niin että sorsanpoikasilla oli kuulemma päät vain jääneet villisti pyörimään. Valitan, minusta 15v tekemänä sitä ei pysty mitenkään selittämään edes sillä että kakarana ei ymmärrä. Itse en pysty edes kuvaamaan kuinka suurta kiukkua tuon kuuleminen minussa herätti, olisi tehnyt mieli heittää naapurinpoikaa kivellä tämän pyöräillessä meidän ohi.

Alkaa oikein kiukuttaa kun tuokin tuli mieleeni. Taitaa olla parempi että otan ja oikaisen hetkeksi sohvalle, jos vaikka ehtisi torkahtaa ennen kuin spede herää päiväunilta. Se on moro ja älkää tuumiko liikoja.