Joopa joo, se lenssu vei sitten voiton. Ja tämä vuodatuskin on alkanut tökkiä ihan miten sattuu, eilen iltapäivästä tämä taisi toeta niin että olisi päässyt päivittämään mutta eihän tällä iltapäivällä enää moiseen ollut pienintäkään jaksamista. Mutta niin se lenssu. Tai siis tämä lenssu.

Lauantainahan olin äänetön yhtiömies. Siis ihan konkreettisesti äänetön. Yksi kaveri vinkkasi naamiksessa vodkahauteen äänenavaavasta olomuodosta ja tadaa, puolisen tuntia vodkahaude kaulalla ja kas, ääni palasi vaikkakin mollivoittoisena. Jiihaa! Jos joku tahtoo tietää miten moinen haude tehdään niin simppeliä; jollekin liinalle tms vodkaa, liina kaulan ympärille, päälle muovikääre ja sen päälle kaulahuivi lämmittämään. Toimii!

Sunnuntaina olikin sitten nokka tukossa, kurkku kipeä ja olo jokseenkin pska. Ääni seilasi omia aikojaan, välillä se toimi mollissa ja välillä se katoili. Illalla alkoi olla suht selvää että työmaalle ei asiaa ole, lämpöähän se pukkasi. Soittelin työkaverille ja ennakkovaroittelin tätä, maanantaiaamuna laittelin viestiä että jep jep, ei ihmeparantumista yön aikana joten työterveys kutsuu. Rehtorille jätin viestin vastaajaan ja työterveydessä piipahdin heti ysiltä kun sairaanhoitajan vastaanotto aukesi.

Lepäilyä kolme päivää ja kyllä minä eilen lepäsinkin. Ääni elää edelleen omaa elämäänsä, välillä sitä ei ole, välillä on mutta kurkku ei ole mitenkään erityisen kipeä muulloin kuin iltasella joka johtuu kaiketi lähinnä siitä että päivän aikana tulee yskittyä superhyperpaljon ja kurkku todella ärtyy päivän mittaan. Lämpö pyörii alle 38-lukemissa eli sekään ei ole järisyttävä mutta tämä ääni ja nenästä valskaava räkä. Siinäpä järisyttävää kerrakseen!

Tänä aamuna unta olisi saattanut riittää hyvinkin sinne kuuteen mutta pah, jotain rajaa! Ensin havahduin ukon kelloon jonka jälkeen kyllä simahdin samantien umpiuneen jota kesti tasan muutaman minuutin. Spede näet havahtui vuorostaan ja länttäsi telkkarin päälle. Voi sanonko mikä? Minä lapselle höpöttämään että kello on VIIS ja telkkaria EI nyt kaivata johon lapsi pitkin hampain olikin lopulta suostuvainen.

No, se oli sikäli myöhäistä että minun oli pakko piipahtaa vessassa. Ja arvaahan sen miten käy kun nouset kotvaksi jalkeille. Kaikki se lima, joka oli yön aikana asettunut mikä mihinkin koloseen, lähti liikkeelle. Sänkyyn palattuani pidättelin vuoroin aivastuksia ja vuoroin yskimistä sillä kurkussa kutitteli ja tuntui että joka rööri on täynnä ulospyrkivää kamaa. Voi prse! Ei siinä auttanut kuin koettaa hipihipihiippaamalla nousta ylös niistämään ja yskimään, spede kun oli juuri siirtynyt puolihorretasolle.

Ja tottakai spede havahtui siihen hipihipihiippailuun sillä tämähän oli siirtynyt yöllä meidän sänkyymme. Että sellainen tapaus sitten. Nyt arvon tässä aivastaako, yskäistäkö vai vainko niistää. Tätä räkää on ja paljon! Spede menee onneksi tarhaan ja isommat suuntaa kouluun joten minä pääsen ihan rauhassa lepäilemään kunhan saan aamukuviot pois jaloista ja se on hyvä se, sillä se viimetalvinen keuhkokuume on kyllä ihan liian hyvin vielä muistissa.

Sehän alkoi himppasen samaan tapaan, siis julmetulla limamäärällä joka yhtäkkiä katosi ja katoaminen tapahtui suunnilleen samantien kun yskä muuttui kuivaksi. Eilen illalla ja nyt kun kurkkuosaston lima on pääasiassa yskitty pois alkaa yskä olla taas kuivanpuoleinen joten... No, täytyy nyt vain olla tarkkana ja jos himpankin näyttää vielä huomenillalla siltä etten olekaan työkunnossa seuraavana aamuna niin taatusti painelen torstaina lääkäriin ja pyydän katsomaan ainakin tulehdusarvot.

Muilta osin tässä ei nyt sitten oikein ihmeitä olekaan. Tai miten voisikaan olla, mieli tekisi kyllä touhata vaikka mitä täällä kotosalla mutta jaksaminen ei anna periksi ja hyvä niin. Sen verran jaksoin eilen iltapäivällä, kun siinä kotvan keittiössä istuskelin, että sain mielettömän upean remontti-idean! Lienee varsin ymmärrettävää, että ukko totesi ideasta kuultuaan että kyllä se on parempi että olet vain ja ainoastaan siellä töissä sillä tylsiinnyksissäsi keksit aina jotain kotiremppoja. Ai. Ja minusta kun idea on mahtava!

Vaan jaa kuulkaa. Taidan nyt ryhtyä tutkailemaan olisiko tuolla 5veellä aamupalatoiveita. Hiuksia ei onneksi tarvitse ihan vielä koettaa kesyttää sillä reiluun tuntiin tästä ei vielä tarhalle lähdetä joten tadaa, aamukahvia lisää! Viettäkääpä kivakivatiistai ja silleen, minä pyrin samaan vaikkakin teen sen tuolta petin pohjakerroksista.