Niin kuulkaa. Ihan nääääääin läheltä liippasi. Irkku kaivoi näet piirakkaohjetta netistä, aikeena leipoa joku hyvä naminamipiiras, ihan muuten vaan. Kaivoi aikansa, jäi sitten miettimään, mahtaako pakastimessa olla mustikoita. Yksi asia johti toiseen, toinen kolmanteen jne, kohta irkku huomasikin jo sammuttaneensa pakastimesta virran ja päätyneensä tyhjentämään lokeroita aikeenaan sulattaa mokoma kapine. Ja pah! Hah! Helva! Ja vishnukin vielä!

Hyvin sujui aina siihen asti, kun irkku huomasi että perkema niin, ukko on ostanut jäätelöä. Ja jäätelöä. Ja vielä vähän lisää jäätelöä. Jotta että mihin helkettiin ne jäätelöt tunget, ne ei sitä paria tuntia kyllä pärjää millään ilman pakastinta vaikka pakkaisit kuinka kylmäkassiin niin että ympärillä on vain erilaisia jäisiä tuottehia. Perkema! Tähän taloon ei ole syytä tuoda jäätelön jäätelöä, ei mielellään myöskään leivän leipää puhumattakaan broitsupakkauksista, ennen kuin tuo ikirouta on pakkasesta saatu kuusikkoon. Nih!

Itse asiassa, irkun pakastimessa ei ole KOSKAAN ollut niin vahvaa jääkerrosta kun siellä on nyt. Viime talvena sitä ei tullut sulatettua, edellisenä kyllä. Ja sillä edellisen talven sulatuksella olisi toki menty vielä ensi talveen komeasti, ellei lapsoset olisi tehneet sitä yhtä, pientä, kriittisesti erittäin risovaa virhettä eli hakeneet viime kesänä jäätelöä pakastimesta ja jättäneet pakastimen oven raolleen koko yöksi. Tulos, vahva kerros ikiroutaa. Joka on sitten himppusen talven mittaan lisääntynyt.

Ja kuten arvata saattaa, siinä vauhdilla toimiessa ja riemua tuntiessa, kun vain ajattelikin siistiä, jäätöntä ja hyvin hurraavaa pakastinta, näin jo silmissäni ne kaikki ihanat herkkuleivonnat ja namimanssut jotka sinne sujauttelen ihan pian. Ei muuten sujauttele. Meni fiilis. Ei jaksa leipoa edes. Ei kiinnosta. Innosta. Huvita. Hitto, että voi naisen mieli olla ailahteleva ja pienestä muuttuva. Niin se on, en ihmettele että miehet sitä toisinaan manaa...