Kirjoitusmotivaatio on jokseenkin alhaalla, tämä vuodatus kun ei ota toimiakseen tällaisella joka kirjoittaa pidempiä kuin muutaman rivin bloggauksia. Eilinenkin teksti on kirjoitettu, tuplavahingosta viisastuneena, ensin muistioon ja siirretty sitä kautta blogiin, aiemmat kaksi samaa koskevaa kirjoitusta kun lensi taivaan tuuliin siinä kohtaa kun koetin niitä tallentaa. Vuodatus näet päätti siinä kohtaa heittää minut takaisin sisäänkirjautumissivulle eli häikkää on edelleen. SItkeästi aion edelleen silti pysytellä täällä, enpä näet usko että uudella alustalla kiinnostaisi enää ryhtyä kirjoittamaan.
 
Mutta niin, asiaakin olisi. Eilen aamusella minuun iski reippaustuokio. Päätin näet hoitaa kaikki reissaamisen ja lomailun lomassa hoitamatta jääneet asiapuolen hommat pois. Prinsessalle parturi, samoin kuulokojeen korvakappaleen uusinta-aika, speden hammaslääkäriajan siirto, puhelu kelaan. Lopuksi soittelin EHA-puolta täällä hoitavalle rehtorille harjoittelupaikasta sillä keväällähän ei kukaan oikein vielä osannut sanoa mitään mistään, kesällä taas henkilökunta lomaili ja niin. Eipä tässä juuri hullua hurskaammiksi tultu vaikka harjoittelun pitäisi alkaa jo 13. tätä kuuta.
 
Tässä kohtaa TAKK on tehnyt pienimuotoisen mokan; mansessa koulut alkaa 13.päivä. Täällä sentään jo 9.päivä eli kaksi koulupäivää ehtii olla takana ennen kuin harjoittelija astuisi remmiin. No, jokainen koulumaailmassa pyörinyt arvanneekin jo ettei siihen alkutohinaan oteta mielellään uutta, tuntematonta, harjoittelijaa etenkään silloin kun EHA-ryhmätkin on joko täysin tai osin uusia, henkilökunnasta osa on aivan uutta ja vanhalla henkilökunnalla taatusti työ ja tekeminen ajaa kaikki uusi sisään.
 
Minkäänlaista ongelmaahan tässä ei olisi jos koululla, jossa olen puolitoista vuotta pyörinyt, olisi EHA-puolikin. Tuttu paikka, tutut kasvot ja jokainen siellä tuntee työskentelytapani ja -motivaationi. Mutta kun ei. Jos tämä harjoittelu olisikin ollut jo keväällä niin ongelmaa ei olisi ollut, ei pienintäkään, sillä EHA-puolen kautta kulki viime vuonna 15 opiskelijaa. Nyt henkilökunta, siis he jotka voisivat ottaa opiskelijan ohjattavakseen ja ottaa näytön vastaan, on esittänyt jo keväällä rehtorille toiveen että ennen syyskuuta ei mielellään oteta yhtäkään ohjattavaa opiskelijaa, oma lisätyönsähän meissäkin on. 
 
Aikani tätä pyöriteltyäni totesin toki itsekin että mikäs, eipä tuo nyt minua itseäni niin haittaisi vaikka se harjoittelu ja näyttö siirtyisikin sen pari-kolme viikkoa eteenpäin mutta kun. Meidän pitäisi valmistua syyskuun lopussa ja jos harjoittelu ja näyttö siirtyisi tuonkin verran niin minulla ei olisi näyttö tehtynä vielä siinä kohtaa kun pitäisi valmistua. No voi nyt sanonko mikä. Tietenkin kouluttajamme on lomalla ensi maanantaihin eli tämä asia ei nyt nitkahda mihinkään ilmansuuntaan ennen sitä, kela tosin totesi että jos TE-keskus puoltaa niin voin ihan hyvin venyttää sen näytön sinne syys-lokakuulle niin että he maksavat vain himpan pidempään opiskeluani.
 
Nämä asiat kuositettuani lähdinkin työkaverille kahville ja hänenkin kanssa pyörittelimme aikamme tätä koulutusasiaa. Kun onhan tuo nyt ihan omituisesti suunniteltu TAKKin puolelta. Eipä tässä nyt murehtiminen auta, eiköhän tässä jokatapauksessa valmistuta tämän syksyn aikana joten samapa tuo. Jos harjoittelu ja näyttö siirtyy niin eipä siinä mitään, sitten olen sijaisvalmiudessa harjoittelun alkuun asti.
 
Serkkupoikakin oli ehtinyt meille sillä aikaa kun kahvittelin, ruokin tenavat aamulla touhaamallani broitsukiusauksella ja pakkasin pojalle 15v mökkieväät mukaan. Poika 18v tuli tyttiksensä kanssa hieman puolen päivän jälkeen poikaa hakemaan ja nämä lähtivät tien päälle. Minä siivoilin himpan ukon lähdettyä töihin, tutkailin pyykkiosastoa joka, luajan kiitos, alkaa olla loppusuoralla ja luin kotvan tenttikirjaa. Iltapäiväruoan päälle ryhdyin siivoamaan keittiötä ja liotettuani aikani broitsukiusausvuokaa kippasin siitä vedet lavuaariin.
 
Onneksi jäin keittiöön enkä silpassut pyörähtämään esim tupakalla siinä odotellessani että keittiön lavuaari tyhjenee vedestä, sillä kun on ollut imuongelmia joita setvin jo aamulla laittamalla putkienavausmyrkkyä sinne ja toteamalla että tsiisus mikä määrä sontaa sieltä vaahdon mukana nousikaan, ja totesin että mitäs helkettiä, eihän se oikein vedä taaskaan. Entisenä putkarin vaimona päätin avittaa imua tukkimalla lavuaarin aukon kotvaksi kädelläni ja mitäs sitten tapahtuikaan. Alapuolen kaapista alkoi kuulua lorina.
 
Jep jep, ilmeisesti aika on tehnyt tehtävänsä ja tiivisteet sanoneet sopimuksensa irti, jokainen voi kuvitella millainen lorina kaapissa kävi kun liki puolillaan vettä oleva lavuaari alkoi ruiskia vettä tiivisteiden välistä. Olipa kuulkaa vauhtia! Prinsessa juoksutti ämpäriä ja pyyhkeitä minun yrittäessä saada veden roiskumaan mieluiten juuri siihen ämpäriin ja tilkkimällä pyyhkeillä kulkusuuntaa. Voi hevonkura kuulkaa että kirosin ja manasin siinä samalla. Yhtä kaikki, suurin vesimäärä valui kuin valuikin sinne ämpäriin ja neljää litimärkää pyyhettä, plus yksiä litimärkiä shortseja, lukuunottamatta keittiö pysyi suht kuivana eikä kaappiinkaan muodostunut lätäkköä.
 
Kiva. Eikä tietenkään autoa pihassa, pianko minä olisin hakenut uuden osan sinne ja vaihtanut sen. No, tänään ruuvailen osan irti, ukko lähtee heti työpäivän päälle moista metsästämään. Lavuaarin hanaan kirjailin ison lapun "EI TOIMI!" ja nyt voinkin sitten elää toivossa ettei tenavat vahingossa ohimennen kippaile sinne vettä. Keittiöremppa olis tosi in ja pop! 
 
Tänään onkin sitten jälleen luvassa ruoanlaittoa (yäk), pyykkien nakkomista telineille ja kaappeihin (tuplayäk) sekä siivoilua. Mikä ihme siinä on että siivoilua on joka AINOA päivä? No, totuuden nimissä, keittiön lattia kaipaa pesua joten ehkäpä ryhdyn sitä hinkuttamaan kunhan jaksan ja ehdin ja viitsin. Huvita moinen kyllä ei. Pidemmittä puheitta siirryn nyt kotvaksi lukemaan aamun uutisantia kunhan olen saanut tämän ensin siirrettyä blogiin. Se on siis moro ja viettäkää kiva torstai. Tai jotain.