Tässä talossa tapahtuu omituisia juttuja öisin. Niin se on. Tänä aamuna olin saada slaagin kun spede ei ollutkaan sängyssään kun kuudelta heräilin, olihan tämä ollut siellä vielä puolitoista tuntia aiemmin kun kaivelin tälle tuttia ja nunnua tämän pyöriessä unen ja valveen rajamailla. Mutta kuudelta. Ei näkynyt. Makkarin ovikin oli kiinni kuten sen kuuluu öisin ollakin eikä spedeä näkynyt olkkarissa sen enempää kuin keittiössäkään.

Sen verran reippaalla kädellä ehdin siinä huolestua että vaikka olin lähes satavarma siitä että lapsi löytyy yläkerrasta ja todennäköisimmin vieläpä prinsessan kainalosta, tämä kun tykkää pötkötellä siellä, oli minun pakko hiipiä yläkertaan kurkkaamaan ennen kuin uskaltauduin tekemään mitään aamurituaaleistani. Ja katso, siellähän se lapsonen oli, umpiunessa siskon vieressä. Olisi vain todella kiva tietää missä välissä tämä on sinne hiipinyt? Selvästikin sen puolentoista tunnin aikana joka siinä tuttikaivelun ja heräämiseni välissä oli, mutta siitäkin osa on takuuvarmasti liikkumatonta aikaa, kas kun ukko on aamuvuorossa ja on näin ollen herännyt hieman ennen viittä ja lähtenyt kotoa vartti viiden jälkeen.

Ukkokaan ei näet tiennyt, ei edes sitä oliko lapsonen vielä sängyssään kun tämä lähti töihin. Naisen ja miehen välinen ero lienee kyseessä, tarkka vastaus kysymykseen kun oli "en huomannut katsoa" ja minun taas tulee automaattisesti tsekattua sängystä noustessani että kumpaisestakin viereisestä sängystä löytyy edelleen nukkujat kuten pitääkin. Mutta mysteeri on tämä nyt. Missä välissä spede on hiippaillut ja vielä isompi mysteeri lienee se, että miten tämä on osannut hiippailla niin hiljaa etten ole huomannut mitään? Ottaen huomioon että havahdun hereille aika herkästi jos tämä sängyssään äkisee. Tsai.

Jos kohta tämä speden katoamistempaus onkin omituinen, omituiseksi väittäisin myös sitä että poika 15v on nukkunut autuaasti nyt reilun 14 tuntia. Kas kun eilen aamulla kun siinä hyvää tuulta tursuilin poika 15v käänsi sen suht pian vähemmän hyväksi tuuleksi. Minä en voi ymmärtää miten sängystä nouseminen voi olla niin ylivoimaisen vaikeaa. En sen enempää kuin sitäkään miksi pitää ehdoin tahdoin myöhästyä koulusta, kun ajoissakin sinne voisi mennä. Olisin lyönyt hanskat naulaan ja jättänyt kaverin sänkyynsä mätänemään jos panoksena ei olisi leirikoulureissu johon on aikaa vajaa pari viikkoa. Helva soikoon.

Ja koska se eilinen aamu meni miten meni pojan 15v osalta niin voin kertoa että olin niin täynnä pyhää vihaa että totesin pojalle tämän viimein lahnustaessa ulko-ovea kohti että tällä viikolla ei tarvitse sitten kuvitella olevansa yhtenäkään iltana kahdeksaa pidempään ulkona. Kun tämä sitten palasi iltapäivällä koulusta ja oli lähdössä kavereineen ulos, totesin saman minkä aamulla, kahdeksaksi kotiin ja minuutinkin myöhästyminen niin revin vielä pään irti kiukuspäissäni ja järjestän tälle helvetin tuleen verrattavat olot loppuviikoksi. Niin, olin tosiaan erittäin korpeentunut poikaan tuolla hetkellä.

Selvästikin poika oli ajatellut että en ollut tarkoittanut mitä aamulla sanoin, sen verran hämmästynyt tämän ilme oli ja kas, tämä taisi olla jokseenkin väsynyt kun ei jaksanut alkaa edes asiaa vatvomaan vaan lähti ulos, palasi hetken kuluttua sisälle ja hiippaili omaan huoneeseensa katselemaan telkkaria. Ja kas, nukahtihan tämä ja on nukkunut tuosta asti eli liekö taas viikonloppuna kertynyt univelkaa kun niin uni maittaa. Ehkä tänä aamuna ei tarvitse sitten saada raivareita?

Kaiken tämän järkytyksen lisäksi joudun vielä jännittämäänkin. Kävipä näet niin että ostin nettikaupan kautta meille lauantaiksi leffaan liput. Siis ukolle, itselleni sekä prinsessalle ja junnulle. Vasta liput ostettuani tajusin katsoa tarkemmin niitä ikärajoja ja kas, leffa on K11-elokuva eli 9v pääsee vanhemman seurassa katsomaan ja sitä nuoremmat ei. Junnu on 7. Voi prkl. Liput on jo maksettukin eli hohhoijaa. Hittolainen, kyseessä on lastenleffa, joten minä en todellakaan tajua mitä hiton pilkunn.... viilausta tuo ikäraja siinä on. Nyt sitten jännitetään miten lauantaina käy, pääseekö junnu sisälle vaiko ei. Me näet aiomme pokkana valehdella tämän iän jos joku sitä kyselee.

Tänään suuntaan prinsessan kanssa terkkariin niitä korvia rassauttamaan, toivottavasti homma sujuu suht helposti. Menemme jo puoli kymmenen kanttiin sinne, ehkä siellä ei ole vielä vinoa pinoa mummeleita jonossa, yleensä näet alueen odotustila suorastaan pullistelee vanhemmista ihmisistä kympin kanttiin jos siellä satut silloin käymään. Olisi ihan in ja pop jos pääsisimme suht nopeasti terkkarille, kas kun prinsessalla on koulussa ruokailu 11:00. Jotenkin on huono kutina mutta pitäkää peukkuja.

Lisättäköön tähän loppuun vielä helpottunut huokaus, Saksan ryhmää prinsessan kouluun ei tule eli huhhahhei, en joudu alkaa vääntämään sitä väkisin prinsessan seurana. Ja nyt silpasen kerrosta ylemmäs herättelemään ensimmäisiä koulutielle lähtijöitä. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!