Mutta tein minä sen. Kiskoin itseni pystyyn puoli seiskalta vaikka uni olisi vielä maistunut niin makealta. Tämä valvomiskierre taitaa olla isoin syy koko aamu-unisuuteen, eilenkään se uni ei tahtonut tulla millään ja puolen yön jälkeen kun se oli juuri tuloillaan havahduin siihen että spede kiipesi ylitseni meidän väliimme nukkumaan. Huoh. Tästä on muuten tullut jokaöinen rituaali, kellonaika vain vaihtelee puolen yön ja aamukolmen välillä.

Eilinen päivä meni kuin siivillä. Aamulla kuorin kattilallisen pottuja, keittelin jauhelihakastikkeen iltapäiväksi ja suoriuduttuani keittiötoimista painelin kaupalle täydentämään maito- ja karppivarastoja. Harmillista kyllä, en muistanut ostaa jauhemaista makeutusainetta vaikka partaäijää pönttö mukaan tarttuikin, iltapalaksi pupelsin siis satsin partaäijää pakastemansikoilla ja vajaalla teelusikallisella sokeria. Kaiken kaikkineen 200 grammainen annos sisälsi, kiitos sokerilisäyksen, 13,1g hiilareita ja minua harmitti.

Onneksi tajusin laskea kokonaismäärän eiliselle siinä illansuussa, harmitus meni näet aika nopeasti ohi kun tajusin syöneeni koko päivänä hiilareita 32,5 gramman edestä eli en juuri mitään. Tänään koetankin saada sitten selvyyden sille onko hiilarimäärä liian alhainen, minun kun ei ole tarkoitus mennä mihinkään hiivatin ketoosiin jota osa karppaajista taas tavoittelee. Hmmm.

Vaan karppailusta ihan muihin juttuihin. Jos kohta eilinen menikin kuin siivillä niin mikään viikon ensteksparas-päivä se ei kyllä ollut. Minä en ymmärrä nyt alkuunkaan mikä levottomuus ja hulluus on iskenyt sekä junnuun että prinsessaan. Junnu on onneksi kovin liikkuvainen luonne ja eilen levottomuus ja hulluus ei kotosalla ollut ylimmillään mutta prinsessalla se oli. Jos savu voisi oikeasti nousta korvista niin minä olisin kulkenut eilen puolet päivästä savuverhon keskellä. Niin rasittavaa meno oli.

Osa prinsessan touhusta on huomionkipeyttä mutta minä en voi ymmärtää miten siihen huomionkipeyteen ei auta huomio? Tai niin, prinsessan hallitsevia luonteenpiirteitä on myös kyltymättömyys, mikään ei ole vain tarpeeksi. Kyseinen luonteenpiirre muuten risoo minua suunnattomasti, se risoo prinsessassa siinä missä muutamassa muussakin lähipiirin ihmisessä. Tämä samainen luonteenpiirre kun aiheuttaa myös sen että lasi on aina puoliksi tyhjä, ei koskaan puoliksi täynnä. Pääsääntöisesti prinsessa on tyytymätön lapsi, jos näin voi sanoa. Argh!

Eilinen ilta meni siis kivahdellen spedeä vuoroin riehuttavalle, vuoroin ärsyttävälle, prinsessalle ja iltapäivä olikin mennyt kuunnellen prinsessan kitinää ja nitinää siitä kuinka sisko ei vieläkään muuta, kuinka ope antoi liikaa läksyjä ja kuinka hän ei jaksa tehdä niitä itse, miksi äiti ei tee. Prinsessan kitinässä on yksi superhyperinhottava puoli; kun tämä aloittaa sen niin siitä ei tuntiin-pariin tule loppua. Ei vaikka koettaisit mitä.

Rauhallinen juttelu siitä mikä ja miksi harmittaa, ei auta. Omien tunteiden kertominen niin että prinsessakin tajuaa kuinka kamalaa sitä kitinää on kuunnella, ei auta. Omaan huoneeseen lähettäminen ei auta. Huutaminen ei auta. Se että poistut itse paikalta ei auta, tosin silloin pääset ainakin hetkeksi pois siitä melusta. Näinä prinsessan kitinäpäivinä minä kiroan sitä etten polta enää, sisällä kun ei pääse sitä kitinää pakoon ja jotenkin ei, etenkään näillä viileillä, tule lähdettyä pihaan sitä kitinää pakoon.

Perheneuvolaa olen miettinyt muutamaan kertaan mutta ainakaan vielä en tuolle linjalle ole lähtenyt, ehkä me löydämme prinsessan kanssa sen sopusoinnun tässä asiassa vielä ajan kanssa vaikka toisaalta, prinsessa on ollut aina samanluontoinen, ilmaisutavat vaan on eläneet iän mukana. Eihän persoonaa voi muuttaa, vai voiko? Kehitystähän tämäkin kaiketi on, oli aika jolloin prinsessa huutoraivaroi ollessaan tyytymätön, nythän tämä enää kitisee ja natisee. Hmmm.

Tuuppasenpa tähän postauksen loppuun, tästä tosiaan tuli nyt lyhyenlainen, positiivisiakin huomioita. Spede on viimeinkin tottunut pitämään vallan kalsareita jalassaan päivisin. Ei enää pili paljaana ravia, ei enää maanitteluja vaan vessan jälkeen lapsi kiikuttaa ihan itse bokserit jonkun vanhemman käteen todeten "harakka vie pippelin, pippeli piiloon". Miksi muuten en muistanut tätä keinoa jo aiemmin? Samaisella "pippelivarasharakka"-metodilla olen saanut kaikki isommatkin pojat niitä kalsareita aikanaan käyttämään.

Karppipuolella poskeni ovat ihan selvästi kaventuneet (!) ja tämä siis kahdessa vuorokaudessa. Jes! Tupakkaa ei tee enää mieli, eikä sitä tupakalla oloakaan kuin harvakseltaan. Tähän saattaa osaltaan olla syynä se että vedin perjantaina kaksi henkosta bilepolttajaksi julistautuneen siskoni savukkeesta ja se maistui todella pskalta, jos näin saa sanoa. Paitsi että se maistui pskalta, se myös haisee ihan järkyttävältä, melkein pökkäsin viime viikolla kun kävin isäpuolellani pikaisesti ja tämähän polttaa sisällä.

Ja viimeinen superhyperpositiivinen huomio olkoon tämä; syyslomaan on enää KAKSI aamua tämän jälkeen. Hurraa. Ja nyt siirryn herättelemään ysiin menijöitä joita on kaksi tässä torpassa. Se on moro ja viettäkää mukava keskiviikko!