Mutta vain toviksi, keskiviikkona kun pitää hypätä jälleen siivelle ja liidellä tunnin ajan yläilmoissa. Saapa nähdä mitä Riikalla on meille tarjota, teini kun on jaksanut sanoa kerran toisensa jälkeen että KAIKKI, siis ihan KAIKKI, siellä käyneet on sanoneet ettei siellä ole yhtään mitään. Näinköhän... Epäilen ja suuresti, me kun olemme sentään harjoittaneet kotimaan matkailua vuositolkulla käyden kaupungeissa joissa "ei ole mitään" ja silti meillä on ollut superkivaa ja aina on ollut jotain mitä tuijotella.

Vaan niin, juhannus meni vallan mahdottoman mukavasti! Mökkijoukkio oli toki pienempi kuin normaalisti eli meidän oman sakkimme (teini poislukien) lisäksi paikalla oli tasan tarkkaan appiukko ja pojan 17v tyttöystävä. Appiukko kurvasi torstaina iltapäivällä meille ottaakseen kyytiin sekä pojan 14v että junnun ja meidän kyytiimme jäi vain ja ainoastaan spede, prinsessa ja poika 17v tyttöystävineen. Koska lähdimme reilu tunti appiukon lähdön jälkeen olimme hyvin selvillä tieliikennetilanteesta, appiukko kun infosi mansen pään olevan tukossa.

Fiksuina kansalaisina päätimme suunnata mökkimaisemiin Kuru-Ruovesi-Mänttä-Jämsänkoski-linjaa ja sehän kannatti; Kuruun asti liikenne oli jonoutunutta ja sen jälkeen saikin kurvailla ylhäisessä yksinäisyydessä. Appiukko piipahti matkalla kaupassa ja ilmoitti ostostensa määrän ennen kuin saavuimme Jämsänkoskelle ja niinpä meille ei jäänyt juuri mitään ostettavaa paikallisesta ässästä. Vähäisine ostoksinemme suuntasimme mökille, Koskibaari kun oli mokoma jo kiinni, ja istahdimme tuijottamaan järvelle. Ihanaa olla mökillä!

Luonnollisestikin siinä saunottiin ja minä otin ja hyppäsin jopa järveen saunomisen lomassa. Junnu ja spedekin siellä pulahteli tasaisin väliajoin mutta minulle riitti se yksi kerta; oli kuin jääpalojen sekaan olisi loikannut. Speden nukkumaanmeno venyi rutkasti yli normaaliajan, rättiväsynyt poika saateltiin petiin saunan ja iltapalan jälkeen vasta puoli yhdentoista aikaan. Appiukko oli jatkanut ison mökin tuunailua pitkin kevättä ja alkukesää; molempiin alakerran makkareihin oli ilmestynyt kunnon pimennysverhot ikkunoihin ja liekö verhojen ansiota se että spede nukkui kuin tukki koko mökkireissun ajan, aikaisin heräämisaika taisi olla puoli yhdeksän ja se on kuulkaa epäspedeä se!

Juhannusaatto valkeni harmaana mutta pieniä lupauksia saapuvasta auringosta onneksi saatiin. Me suuntasimme reippain mielin Koskibaariin jäätelöille yhdentoista kanttiin ja johan oli baari kuin tykillä täyteen ammuttu; toisaalta oliko ihme, baarihan meni poikkeuksellisesti kiinni jo yhdeltä. Jäätelöiden jälkeen palasimme mökille tekemään harvennussavottaa, ukko rempoi isompia puita nurin moottorisahan kanssa, junnu osoitti kykynsä vesurin varressa ja kaatoi aikuisen ranteen paksuisia puita sitkeänä sissinä parikymmentä kappaletta juhannusaaton aikana.

Me muut appiukkoa ja spedeä lukuunottamatta kannoimme risuja ja latvuksia kokkoa varten ja minä avittelin hetkittäin ukkoa rankojen kantamisessa kasalle. Se on kuulkaa hyvää hyötyliikuntaa se! Appiukko nikkaroi ison mökin uusia ulkorappuja meidän rehatessa metsikössä ja kolmen kanttiin julistimme päivän hommat tehdyiksi. Niin paitsi junnu joka jatkoi sitkeästi vesurin kanssa työskentelyä metsikössä. Ukon serkkupoika soitteli ja kysyi josko hän ja tytär sopivat joukkoon ja tottahan toki heidät toivotettiin tervetulleiksi.

Kuuden kanttiin alkoi tulla vettä kuin esterin jostain ja että meitä risoi. Kokko, joka oli muutenkin epävarma sytytettävä kiitos tuoreutensa vuoksi, kastui läpimäräksi. Höh nyt! Sadetta kesti onneksi vain puolisen tuntia mutta kokon osalta se oli aivan varmasti liikaa; illalla sitä sytyteltiin useampaan otteeseen mutta kunnolla palamaan sitä ei saatu kuin hetkeksi kerrallaan. Saunoimme, yllätys, penskat hyppi järvessä ja minä laittelin speden nukkumaan hieman ennen yhtätoista, pitihän tämänkin saada nähdä epätoivoiset kokon polttoyritykset.

Appiukko singahti nukkumaan puolen yön aikaan, samoihin aikoihin peteihin komennettiin prinsessa, pikkuserkku ja junnu ja me muut jäimme lätkimään korttia ison mökin tupaan vielä pariksi tunniksi. Minä ja poika 14v puuduimme nopeimmin ja teimme appiukolle seuraa jo ennen kahta, ukko jäi serkkupojan kanssa vielä hääräämään pihalle. Poika 17v tyttöystävineen nukkui alamökissä joten sinnehän tämä parivaljakko suuntasi, siellä kun oltiin hereillä poikkeuksetta aamutunneille asti.

Juhannuspäivänä suuntasimme jälleen kerran Koskibaariin, tällä kertaa oikein ruokailemaan. Pizzoja oli varattu runsain määrin, appiukko kun piipahti torstaina mökkimatkalla ilmoittamassa ison porukan laskeutumisesta ja baarin pitäjä oli näin ollen leiponut pizzoja useamman pellillisen. Baarin pizzoissa ei muuten täytteissä säästellä ja pizzan kokokin on hieman toista kuin huoltamoiden slicet; kuudesosa pellillinen runsailla täytteillä vie isommankin nälän ja hinta on järjetön; kaksi euroa.

Koskibaarista mukaan tarttui appiukon siskon perhe ja mökillä pälpätettiin pari tuntia isolla sakilla vesisateen ropistessa ympärillä. Ukon serkku tyttärineen suuntasi kotia kohti ja heti sateen loputtua junnu suuntasi jälleen metsään vesurin kanssa. Prinsessaa alkoi tympiä oikein tosissaan, tietysti, kun kaveri lähti ja poika 14vkin alkoi rähistä mökkielämän tylsyydestä. Vähitellen porukka kuitenkin asettui taas aloilleen ja poika 17v saunotti speden.

Saunan ja iltapalan jälkeen ryhdyin laittamaan spedeä yöpuulle ja samalla nappasin ristikkolehden mukaan isolle mökille. Aikani ristikkoja täyteltyäni huutelin prinsessan ja junnun nukkumaan, ukko ja appiukko jäi vielä saunomaan alamökille. Ennen puolta yötä luovutin ja painelin itsekin nukkumaan eikä aikaakaan kun appiukko teki saman jättäen ukon ihmettelemään mitä sitä tekisi kun kansa lakoaa ympäriltä. Alamökki olikin ukon siirtymäpaikka jälleen kerran, kuka sitä nyt mökillä ennen puolta yötä maate menee.

Sunnuntai valkenikin sitten aurinkoisena ja suoraan sanottuna meitä risoi ajatuskin mökiltä lähdöstä. Minkäs teet, prinsessalla ja pojalla 14v oli mökkimitta täynnä ja niinpä siivoilimme torpat ja suuntasimme Koskibaarin kautta kotiin jo yhden kanttiin. Appiukko lähti jo hieman meitä ennen kyydissään poika 14v, poika 17v ja tämän tyttöystävä. Kotiinlähtöaika oli hyvin ajoitettu, aika rauhassa sai ajella ja vain parissa kohdassa ajeltiin jonossa ruuhkanopeuksia. Kotiin päästyämme poika 14v oli jo kadonnut omille teilleen ja prinsessakin ryhtyi samantien vaihtamaan uikkareita niskaansa lähteäkseen kaverinsa kanssa uimaan.

Ihmeen hyvin sitä sai speden eilen ehtoolla nukkumaan jo ennen ysiä vaikka juhannuspyhinä tämä saikin valvoa pidempään. Prinsessa ei, yllätys yllätys, kotiutunut kaveriltaan vaan pyysi yökylälupaa. Sisko piipahti murisemassa maailman epäoikeudenmukaisuutta, iskä kun lupasi kyllä taata talolainaa mutta osakauppaan tämä ei ollut suostunut sijoittamaan vaadittua 10 prosenttia talon kauppahinnasta joten talokaupat taitaa mennä sivu suun. Minun on pakko todeta että toisaalta ymmärrän isäpuolta vallan hyvin ja toisaalta taas en; sen rahan kun tämä saisi takuulla takaisin vaikka mikä olisi. Toisaalta omatpa on rahansa ja mikään pakko tällä ei ole niitä muille tyrkkiä jos ei tahdo.

Tänään on sitten taas pyykkipäivä. Huomenna taas pakkauspäivä eli huoh, tympeää olis tiedossa. Ilmakin on ankean harmaa, onneksi huomisesta eteenpäin pitäisi olla hyvät kelit. Ukon siskon kanssa pitänee huomenna piipahtaa ruokakaupoilla, keskiviikkona onkin sitten tosiaan aamupäivästä suht kiire luulen mä. Ai niin, kyyti kentälle on kysymättä! Siirrynpä siis ihan suosilla pyykkien pariin ja ryhdyn miettimään sitä keskiviikon kyytiosioa, taksilla kun ei raaskisi mennä ja viuhtoa. Oikein kivaa maanantaita kaikille ja se on moro!