Tämä jos joku sopii kuvaamaan tämän hetken aamutunnelmaa. Minä todella ihmettelen. Istun keittiössä ja ihmettelen. Otsikoksi sopisi myös odottelen mutta ihmettelen kuvaa vielä paremmin. Minä näet ihmettelen tätä hiljaisuutta. Odottaen että se katkeaisi ihan just ja nyt. Teinin näet pitäisi kolista alakertaan näillä näppäimin, tämän juna kun lähtee puoli seiskalta ja juna-asemalle kävelee parikymmentä minuuttia. Ehkä tässä käy kuten illalla epäilin?

Juna lähtee mutta teini ei? Sen epäilykseni lausuin ääneenkin siinä teinin kiskoessa korkkareita jalkaansa iltakasin kanttiin, hän kun oli menossa seuraamaan vielä poikaystävän treenejä jotka alkoi klo 22. Siihen mennessä kun Helvetin Keittiö loppui ei teini ollut kotiutunut, siihen asti minä näet jaksoin sinnitellä hereillä. Hmph. Äänestä päätellen juna ei lähde ilman teiniä, keittiö on siitä hauska paikka että tänne kuulee heti jos teini katselee leffaa hiemankin kovemmalla, kuuntelee musaa tai no, liikkuu huoneessaan.

Vaan niin, kuten illalla purnasinkin niin lenkki jäi tekemättä. Saattaa olla että säntään lenkille nyt aamusta heti kun ukko on herännyt, edellyttäen tietysti että tämä herää edes jotensakin järkevään aikaan. Yhdentoista kanttiin kun on lähdettävä TAYSia kohti, junnulla on astmapoli. Toivottavasti poika saa nyt kiekkomallisen lääkityksen käyttöönsä, se kun on kaiketi paljon tehokkaampi kuin evohalerilla käytössä oleva piippu. Kaiken kaikkiaanhan junnu on astmansa kanssa ollut hyvässä kunnossa kaiken aikaa, jopa niin hyvässä että ajoittain olen miettinyt onko tällä edes koko astmaa.

Toisaalta, on niitä lääkkeitäkin sitten mennyt. Seretide ja singulair päivittäisenä hoitavana, pienenkin lenssun yhteydessä olen nakannut kylkeen vielä flixotiden. Niin ja allergialääkityshän lopetettiin elokuun loppupuolella, sitä ehti mennä puolisen vuotta taas päivittäin. Hoitotasapaino ainakin on saavutettu, näin väitän. Tiedä vaikka sillä kiekkolääkityksellä voitaisiin tiputtaa singulair pois jatkuvasta käytöstä. Vaikka niin, eipä tuo nyt ole kummoinen lisä muistaa.

Oli siinä iltaisessa lenkin missaamisessa kyllä puolensakin, spedeä ei tullut kylvetettyä eikä siitä rauhallisesti nukkumaan menosta saati nukahtamisestakaan tullut mitään, mutta serkkulikan likan toinenkin sukka eteni hyvää vauhtia. Tänään kudon tuon loppuun, kantapää ja varsi on jo tehtynä. Pääsen illalla aloittamaan niitä vauvasukkia, niitä kun on suht runsaasti jonossa. Lisäksi pitäisi tehdä muutamat aikuisten sukat, kokoa 38 ja onpa kudottavien listalla vielä miesten pitkävartisiakin sukkia. Niissä onkin työ, onneksi ne on vasta joulun alle.

Ilta tosiaan ei mennyt speden osalta alkuunkaan nappiin. Tajusin jopa eilen illalla siinä kiukun nostaessa päätään että hittolainen, ehkä pojan nukkumaanmenoaika on turhan aikainen. Kasvaahan tämä, en minä tätä voi vauvaksi taannuttaa. Tänään laittelen lapsen myöhemmin nukkumaan eli ysiltä kuten junnun ja prinsessankin, eilenkin se nukahtaminen venyi yli ysin. Toisaalta taas tällä viikolla tämä on poikkeuksetta herännyt jo kuuden aikaan touhuamaan sängyssään, tai meidän sängyssä, vaikka sitten simahtaisikin vielä tunniksi-puoleksitoista unilleen. Testailenpa tänään siis, olisi niin kiva kun ei tarvitsisi komentaa sataa kertaa sängyssä touhuavaa tenavaa.

Eilisen voisi osin muuten siirtää suoraan mappi-ööhön. Aamupäivä vielä menetteli, oli osin jopa varsin kivakin, mutta iltapäivästä fiilis laski kuin lehmän häntä. Lenkkeily olisi varmasti pelastanut paljon, illalla olin näet kireä kuin viulunkieli. Vitutti, jos ihan suoraan sanotaan. Vitutti tenavien riekkuminen, speden seinille kiipeily ja suunnilleen kaikki. Olin about huolesta suunniltani hetkittäin kun mietin millä hitolla me tulemme toimeen. Hetkittäin taas en muistanut edes miettiä koko asiaa.

Jopa siinä määrin vitutti että mieli teki todella tupakkaa ajoittain, eikä suinkaan tullut ainoastaan sitä tunnetta että pitäisi mennä tupakalle. Kumma kyllä, niksatabuja ei silti kulunut mitenkään normaalia enempää, oikeastaan vähemmän. Olisiko tuokin sitten osasyy sille miksi tupakanhimoa iski, mene ja tiedä. Tai sitten se himottelu oli jokin kuukauden rajapyykin ilmentymä, tänäähän tulee täyteen tasan kuukausi savuitta.

Loppuniitti sille vitutukselle oli ehdottomasti teini ja teinin touhut. Tämä näet laskeutui huoneestaan poikaystävä vanavedessä seiskan kanttiin. Tutkaillen jääkaappia ja todeten että hän syö hernerokan lopun ja keittelee poikaystävälle makaronia ruoaksi. Jääkaapissa kun oli kyllä makaronia mutta ne mokomat oli täynnä (?!) hiuksia. Minä en niissä kyllä hiuksia nähnyt kun teini kävi niitä minulle esittelemässä mutta saattoihan niissä olla, ukkohan sähläsi makaronien kanssa aamulla keittiössä ja käsitykseni mukaan tältä oli osa kipon sisällöstä lentänyt lattialle. Mutta olisiko tuo kerännyt ne takaisin kippoon, epäilen...

Sitä ruokaahan oli tarjottu muuten viiden kanttiin kumpaisellekin. Siinä samalla kun olin aloittelemassa keittiön raivaamista saatuani muun lauman ruokittua ja pois keittiöstä. Tietystikään ruoka ei kelvannut tuolloin vaan sitä alettiin kokkailla siinä seiskan jälkeen samaan tohinaan kun junnu ja prinsessa oli iltapalalla. Syöminen aloiteltiin samaan aikaan kun minä sain siivottua prinsessan ja junnun iltapalajäljet keittiöstä, kuinkas muutenkaan. Totesin teinille että ei siinä mitään, siivotkaapa sitten jälkenne keittiöstä kun olette valmiit.

Ja kuka arvaa miten kävi? Kyllä, kaksikon poistuttua keittiöstä oli siivottu tasan tarkkaan käytetyt ruokailuastiat jotka kolisivat koneeseen siinä vaiheessa kun huutelin parivaljakolle olkkarista että laittakaa lautaset suoraan koneeseen ja kone päälle. Maito ja ketsuppikin oli saatu siirrettyä jääkaappiin. Sen sijaan makaronikattila oli ilman kantta hellalla, työtasot ja pöytä pyyhkimättä ja eihän se makaronipussikaan ollut työpöytää pidemmälle ehtinyt. Että teki mieli ottaa ja mennä kaatamaan makaronit teinin sänkyyn. Räyh!

Vaan nyt, johtuen puoli seiskalta soineesta kännykästäni ja lenkkiseuraksi halajavasta, remonttihuoliaan purkaneesta siskostani, kello onkin napsauttanut viisarinsa iloisesti yli seiskan. Siirryn siis aamupalattamaan keittiöön saapunutta prinsessaa, tyhjentämään tiskaria ja kas, sulattamaan broitsua. Se on moro ja viettäkää mukava torstai!