Pakko olla vai miksi ihmeessä äsken kupposeen kaataessa kahvi tuoksahti aivan moottoriöljylle? Hmmmm. Enpä muista sellaistakaan ennen juoneeni joten toivoa sopii että ukko on tosiaan lataillut keittimeen kahvit eikä moottoriöljyt. Toisaalta moottoriöljyn latailu voisi toimia hyvänä vinkkinä siitä että nainen ei ole toiminut alkuunkaan kuten pitäisi; en ole siivonnut kaappeja. En kuistia. En yläkertaa. Puhumattakaan alakerrasta jossa siivoustoimiksi on riittänyt päivittäinen kapineiden oikeille paikoilleen nakkominen ja imurin heilautus. Moottoriöljy saisi kenties nivelet luistamaan niin että tulis tehtyä. Siivota pitäis siis mutta kun minulla on tänään(kin) leffapäivä.

Eilen minulla olikin istuntoilta. Olen kuulkaa totaalisen koukussa Ruotsinlaivalla 24h-sarjaan. Johtuen ihan vain niin simppelistä asiasta kuin a. tekis mieli paattiin ja b. Håkan on ihan kuningas. Ehkä tämä kuuluu sitten osana keski-iänkriisin ilmenemiseen, mitä muutakaan se voi olla? Etenkin kun toinen minut villiinnyttänyt sarja on Gene Simmonsin sukukalleudet. Just. Perhedynamiikan seuraaminen on vain niin hauskaa.

Sen sijaan en alkuunkaan ollut iloinen eilen ALstä lukemaani juttuun; Tohtori Kiminkinen aiotaan lopettaa YLEltä, ts rahaa uusiin jaksoihin ei ole. No justaansa joo. Siihen riemastumiseen sopi kuin nenä päähän kaverini toteamus siitä että eihän YLEltä tule juuri muuta kuin uusintoja ja uusintojen uusintoja. Ei tule ei, ilmanko sain huutonaurukohtauksen luettuani ALstä ohjelmasuosituksen jossa kerrottiin "uudesta realitysarjasta" nimeltä Homeloukku. Ehdin hetken jo miettiä että mitämitä, juurihan YLEltä tuli, ellei nyt ihan samanniminen, niin tasan samaa aihepiiriä esittävä sarja. Tekstin loppu sen paljasti;  toimittajalta oli valitettavasti päässyt livahtamaan totuus jutun alapuolelle; Uusinta vuodelta 2008.

Kuten siis huomaatte, olen tietyissä määrin TV-orientoitunut näin kesäaikaan. Aika vähäisissä mutta silti himppasen. Toisinaan jos oikein tympii tulee tuijotettua sitten suunnilleen kaikki mikä vähänkin on katsomisen rajoissa. Kuten nyt TV vitosen Nuoret äidit. Jonka katselu jäi viimeksi kesken kun en vaan jaksanut koettaa päätellä mitä nuoret äidit kertoi kameralle, tekstitystä kun ei saanut millään päälle ja osaan tanskaa ihan just yhtä hyvin kuin Unkaria.

Olen muuten puolittanut perheeni. Mielenkiintoinen tila tämä. Minulla on yksi 19v tytär, yksi 14v poika ja yksi 3v pikkupoika. Muut lapset onkin sitten ripoteltu kuka minnekin. Välillä heidän olinpaikkansa tosin vaihtuu kuten nyt eilen jolloin prinsessa palasi kaveriltaan yökylästä, söi ja siirtyi sulavasti serkuilleen "käymään". Junnuhan siellä serkulla jo oli, oli ollut yökylässä ja kuka arvaa miten kävi? Iltakuuden kanttiin ukon sisko soitteli että josko ne jää molemmat vielä yöksi. Poika 17v puolestaan suoritti siirtymän tyttöystävältä isälleen. Näppärää.

Tänään onkin sitten porukkaa odotettavissa kotiin joten ei tämä puolittuminen kauaa kestänyt. Sen verran kauan kuitenkin että eilen ehdin pahoitella junnun ja prinsessan paikalta puuttumista siskolleni joka pyysi josko ottaisin tämän poikaa meille tunniksi-puoleksitoista hoitoon. Tokaluokalle menevä poika vaikutti jokseenkin tympiintyneeltä leikittyään speden kanssa tunnin. Spede puolestaan vaikutti jokseenkin väsyneeltä ja niinpä minä riepotin tämän iltapalapöytään. Onneksi siskolikkakin saapui suht pian tämän jälkeen.

Ai niin, mainittakoon että poika ei olisi kaivannut mitään hoitoa jos siskon huushollilla ei olisi sattunut olemaan juuri tuona aikana asuntonäyttöä. Sisko kun aikoo laittaa tuulemaan miesystävänsä kanssa ja nyt kumpaisenkin kämpät on myyntiesittelyjen ja asiakastiedustelujen luvattuja maita. Oli ehkä aikakin, jos minulta kysytään. Ei se siskokaan siitä nuorene eikä tämän miesystävä myöskään vaikka molemmat kai kuvitteleekin olevansa iättömiä. Eiköhän karu totuus selviä heillekin kun neljäkymmentä lähenee tosissaan, tällä kohta nelikymppisellä kun on selkä kiukutellut koko kesän ja sama tahti jatkuu.

Muutenkin tällä asuntorintamalla tuntuu nyt tapahtuvan vinkeitä asioita. Ukon keskimmäinen sisko puolisoineen kuten myös se nuorin sisko puolisoineen otti ja osti talon lähiöstä jossa asuivat kumpainenkin pieninä tyttöinä. Sikäli tämä on minusta aina yhtä koomista että ukon nuorin sisko on hyvin samanlainen kuin ukko; viihtyy omissa oloissaan eikä tosiaankaan kaipaa siihen siskojaan lähietäisyydelle sähläämään.

Aikanaan kun me ostimme tämän talon asui siskotkin kuka missäkin; nuorin äitinsä (anopin) kanssa keskustassa, seuraava malli toisella puolella kaupunkia ja se varsinainen ukon sisko asui puolestaan mansessa. Sitten yhtenä päivänä anoppi päätti muuttaa pienempään ja muutti muutaman sadan metrin päähän meistä. Ei aikaakaan kun ukon sisko muutti muutaman sadan metrin päähän meistä mutta toiseen suuntaan.

Tässä kohtaa ukon keskimmäinen sisko oli juuri eroamassa poikaystävästään ja arvatenkin tämä haki itselleen asunnon siitä ukon siskon naapurista. Ukon nuorin sisko lähti kotoa ja muutti, tietysti, ihan toiselle puolelle kaupunkia. Hän ei todellakaan kaivannut samaan naapurustoon jossa kaksi muuta siskoa asui, jotain rajaa tapaamistaajuudelle. Ja nyt he ostivat talon ja pam vaan, lähes heti sen perään keskimmäinen siskokin löysi talon juuri samasta naapurustosta ja sinnehän he nyt sitten pesiytyvät, nuorimman siskon naapuriin. Nuorin sisko ei oikein tilanteesta pidä mutta minkäs teet. Suomi on vapaa maa.

Minä sen sijaan kiitän onneani siitä että vastapäätä myynnissä ollut talo oli pihan osalta täysin laittamaton kun keskimmäinen sisko sitä kävi miehensä kanssa katsomassa. Kiitän onneani myös siitä että tämä ja tämän mies halusivat talon jossa ei tarvitse tehdä mitään remonttia. Muutenhan nuo olisi saattaneet tämmätä itsensä meidän naapuriin ja kuulkaapa nyt. Minä en tahdo ketään sukulaista ihan tuohon viereen. En todellakaan. En etenkään kun juuri tällä siskolla on tapana loikkia sisään ja ulos torppiin juuri niinkuin tahtoo.

Jahas, onpa tullut taas selitettyä kuin ruuneberi konsanaan. Jos tarkkoja ollaan en ehdi tällaisiin postauksiin nyt sillä minulla on aika monta rautaa tulessa näin heti aamusta. Kuten se kahvi joka muuten ei maistu onneksi moottoriöljyltä. Ja aamulehti. Sekä kännykkä jolla soittelen ihan kohtsilleen pojalle 17v tiedustellakseni joko hän on kohta suuntaamassa työmaata kohti. Ja jos nämä toimet ei riitä niin veikkaanpa että säntään vielä kaupan päälle tutkimaan alustavasti tämän päivän eväsantia. Kyllä lomailu on kiireistä hommaa, on se! Oikein kivaa keskiviikkoa ja se on moro!