Hetken jo luulin, mutta luulin väärin. Niin. Varvassärky pysytteli loitolla koko sunnuntain. Samoin sunnuntain ja maanantain välisen yön. Joka tarkoitti käytännössä sitä, että tämä naisihminen oli onnensa kukkuloilla ja nukkuikin lähes kuin tukki eikä siinä edes kaikki, samaan aikaan tämä naisihminen mietiskeli mielessään että onko tällä päässä vikaa. Miten kipu, joka on ajanut ihmisen suunnilleen hulluuden partaalle jo useampana yönä ja päivänä, onkin kadonnut heti kun tämä ihminen alkoi miettiä tosissaan lääkärikäyntiä.

Koska irkku on vieläpä irkku, niin eiköhän se lääkärille soittaminenkin livennyt jakelukeskuksesta eilen aamusella palaten sinne yhtäkkiä iltapäivällä jolloin soittelu oli auttamattomasti maanantailta myöhäistä. Vaan eipä hätää, tänään soitan. Kas kun varvaskin päätti ilmoittaa olemassa olostaan jälleen illalla kun sänkyyn hiippasin. Tällä kertaa särky oli siedettävän rajoissa joten sain nukuttuakin mutta tämä aamu ei nyt kyllä enteile hyvää. Kivistää taas aika kivasti, ei tosin vielä niin kovin että pitäisi mennä seinää potkaisemaan.

Se mikä tästä tekee vielä kornimpaa, jos näin voi sanoa, on se että täytän sopivasti vuosiakin juuri tänään. Vanhenemisen kunniaksi tilaan lääkärin ja jos rohkeus riittää, myös hammaslääkärin. Kas kun yhtä hammastakin kivistää, kiitos osin lohjenneen paikan. Ikääntymistä ei voi olla siis huomaamatta, ei vaikka haluaisi. Odotan mielenkiinnolla pääsenkö etuajassa neljänkympin kriisiä potemaan vai joudunko sittenkin odottamaan vielä sen vaaditun pari vuotta joka siihen aitoon pyöreään on. Hitsiläinen, merkkejä kyllä olisi ilmassa, jos ei muuta niin rapistuvan fysiikan muodossa.

Vaan niin. Syy miksi en sitten kuitenkaan nukkunut kuin tukki tuota sunnuntain ja maanantain välistä yötä oli simppeli ja pieni eli spede, kukas muu. Spede on pelottavissa määrin samanluontoinen kuin serkkutyttönsä, eikä edes samanluontoinen, monesti ilmeet, eleet ja liikkeetkin on kuin kopioitu kolme vuotta vanhemmalta serkulta. Eikä siinä mitään, ilmeisesti perimä on näissäkin jutuissa kovin voimakas, mutta kun. Lapsi on yhtä luupäinenkin. Kun tämä jonkun jutun keksii niin tämä pyrkii saamaan tahtonsa läpi vaikka sitten väkisin.

Meillähän on aikanaan ollut sänkyjuomarilapsi, prinsessa. Tälle kun ei kelvannut tutti ja arvaahan sen, öisiä sieppejä rauhoiteltiin pullolla joka sitten pian olikin yörituaaleista tärkeimpiä. Kiva. Junnun kohdalla samaan soppaan emme onneksi itseämme sotkeneet, tämä kun kelpuutti sen tutin öiksi ja niin, junnun yöongelmat oli hieman erilaisia eli eivät liittyneet millään tapaa yölevottomuuteen tai pahoihin uniin. Kuinka ollakaan, speden kohdalla on onneksi se tutti kelvannut ja voitte olla varmoja, että yösyönteihin täällä ei ole vahingossakaan lähdetty.

Niin paljon on kokemusta yöjuomarista itsellä eikä siinä edes kaikki, serkkutyttö on yöjuomari edelleen joten ehei, meillä ei öisin juoda saati syödä vaikka kuinka nähtäisiin pahoja unia tai harjoitettaisiin sänkylevottomuutta. Ja kuinkas sitten kävikään? Ukkomokoma meni parina iltana antamaan lapsen ottaa mukaansa sänkyyn iltakaakaonsa. Tästähän seurasi luonnollisestikin se, että lapsi oli vaatimassa samaista ainetta pitkin yötä. Heitellen kiukuspäissään tuttejaan, nunnuaan, peittoaan ja tyynyään.

Pari tuntia siinä meni iloisesti, välillä sain kärttypussin asettumaan tutilla, ottamalla viereen, taputtelemalla ja pitämällä kädestä kiinni. Kunnes taas, "anna kaakaaaaa". Ja tutit lensi, nunnut lensi. Läheltä piti ettei lentänyt lapsikin, lopulta en keksinyt enää muuta keinoa kuin kiikuttaa kärttyäjä olkkariin ja todeta, että makkariin ei kaivata kiljukauloja. Kappas kummaa, 2,5v penska tajusi että nyt menee sänkykin sivu suun jos ei huuto lopu. Köllöteltyään hetken irkun kainalossa tämä keräsi nunnunsa ja tuttinsa ja hiipi takaisin omaan sänkyynsä. Eilen totesin ukolle tiukkaan sävyyn että jatkossa spede EI saa illalla kaakaoa kuin normaalista mukista ja sänkyyn tämä ei saa kiikuttaa mitään itseään, tuttejaan ja nunnuaan lukuunottamatta. Viime yö meillä muuten nukuttiin, joten näinköhän yhden yön mesominen riitti?

Vaan nyt, joudun toteamaan etten ehdi enempää pälistä. Kolme lapsosta on menossa kasiin, yksi ysiin ja junnu kymppiin ja kympin aamun kunniaksi lupasin junnulle että laittelemme tämän hiuksiin hiusvahaa. Siirryn siis tuuppimaan paria tenavaa ovesta, teini onneksi tajuaa lähteä tuuppimattakin ja siirryn tutkailemaan sen vahan käyttöohjeita. Kaikkeen sitä vanhoilla päivillään joutuu. Nyt se on moro ja viettäkää mukava tiistai!