No jo on aikoihin eletty. Eilen iltasella ukko otti ja oksensi eikä aikaakaan kun tämä totesi että olo on aika kamala ja huono. Ihanko totta, teki mieli kysyä, ukko kun kettuili suht reippaasti minulle lauantaina siitä kuinka makasin perjantaina kuin lahna puolet päivästä. Juu-u, olo oli tosiaan taudissa aika saakelillisen kehno.

Arvatenkin mies vietti loppuillan makuuasennossa ja todennäköistä on myös se, että iltaa myöten tälle nousi se kuumekin, sen verran lämmin tuo oli kun itse loikin yhdentoista kanttiin sänkyyn. Tänä aamuna, heräsin ehkä himppasen etuajassa eli viiden kintaalla, ukko istui vessassa. Suoriuduttuaan pois sieltä tämä alkoi tehdä lähtöä töihin. Kyllä, töihin.

Hieman oli kuulemma mahassa paineen tuntua ja kaipa sitä kuumettakin oli sitten yöllä ollut kun niin hikoilutti, mutta eiköhän tauti ollut hänen mielestään kokolailla voitettu kun ei siinä vessasessioinnin aikana ollut laatta lentänyt eikä mahassa kiertänyt. Tekisi mieli lainata tätä omissa silmissäni jo surullisenkuuluisaksi kohonnutta kommenttia jota Aamulehden kommenteissa vilisee aina kun joku mies on jotain uutisoitavaa tehnyt: mikä vaivaa suomalaista miestä?

Jos kohta ukko reistasi illalla ja oletettavasti myös yöllä, ei hänelle juurikaan toiseksi jäänyt spede. Tämä näet oli kuin kuraan kuollut kuttu jo kuuden kanttiin jota en toki ihmettele, ottaen huomioon että samainen heppu oli herännyt aamulla jo kuudelta. Nukkumaanmenoa pitkittääkseni tuuppasin lapsen kylpyyn, seiskan kanttiin aloin lappaa lapselle iltaeväitä suuhun ja kas, puoli kahdeksalta tämä kömpi jo vauhdikkaasti isänsä viereen makoilemaan eikä aikaakaan kun kaveri oli umpiunessa.

Oli oli. Puoli yhdeksältä tämä huusi kuin hyeena konsanaan sieltä sängyn uumenista. Juuri sopivasti kun olin aloittanut prinsessan hiusten setvimisen ja letittämisen suihkun jälkeen. Hurraa. Kaverilla oli räkää vaikka muille jakaa, sitä oli nokassa, kurkussa ja todennäköisesti myös keuhkoputkistossa, siihen malliin tämä köhi ja tuhisi. Voi hevosen sanonko mikä. Puoli tuntia äidin vieressä sohvalla köllöteltyään kaveri palasi sänkyyn ja arvatenkin yö meni sitten heräillen.

Koska meillä oli selvästi päästy vauhtiin tässä tauteilussa siinä iltasella ei prinsessakaan sitten halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi. Ehei, prinsessa herätti minut kolmen jälkeen yöllä, siinä kun olin nukkunut jo reilun kolme tuntia ja herännyt vain kahdesti köhivää spedeä lohduttamaan. Oksupoksu oli livahtanut sängyn viereen ja neiti oli juuri ja juuri ehtinyt kaapata raudat suustaan ennen kuin maha oli kääntynyt ympäri. Hallelujaa sanon mä!

Toisaalta, tässä on kyllä puolensa. Nyt tauti on kiertänyt kaikki teiniä lukuunottamatta eli eikö tämä ole hyvällä mallilla? Toisaalta, spede heräsi sitten tänäkin aamuna ennen kuutta köhimään ja nyt tämä istuu meidän sängyssämme tuijotellen Mikki Hiiren kerhotalo-leffaa ja köhien. Junnu puolestaan on tukossa kuin tuuranputki konsanaan, poika 13v valittaa kurkkuaan, oma kurkku oli eilen kuin santapaperilla kiskottu ja prinsessakin ehti eilen muutamaan kertaan toteamaan että kurkkuun koskee. Koska, oi koska, tämä tautirupeama alkaa hellittää?

Harmikseni joudun toteamaan, että tälle aamupäivälle haaveilemani shoppailureissu speden kanssa siirtynee perjantaille. Tai vaihtoehtoisesti tälle illalle jos jaksan silloin enää liikkua. Tarkoitus oli näet, eilisestä touhusta intoutuneena, lähteä tutkimaan paikallisia marketteja niiden elintarvikevärien toivossa. Koristelumuotteja tuskin kannattaa niistä toivoa löytävänsä mutta kurkatahan niitäkin voi toki samalla.

Saattaa olla että pyhitän tämän päivän paitsi sen täytekakun viimeistelyyn, myös pyykkihuollon loppurutistukseen ja siivoamiseen. Ruokaa nyt ei ainakaan kannata ryhtyä vääntämään, jääkaapissa on hyvinkin parin-kolmen päivän ruoat tehtynä. On se kumma kuinka välillä on päiviä jolloin akka on ihan ylitehokas ja sitten taas toisaalta välillä on niitä päiviä jolloin akka ei todellakaan toimi alkuunkaan.

Pidemmittä puheitta, viettäkääpä mukava keskiviikko ja se on moro! 

PS. poika 15v ei ole kotiutunut paluupostissa eli ilmeisesti tehotiimi on osannut käyttäytyä leirikoulussa. Jei!