Jos kohta lauantaina, siinä shampanjaa maistellessa, tekikin ihan sikana mieli tupakkaa kerran jos toisenkin niin samaa ei voi sanoa eilisestä. Näinköhän se kaikista hankalin hetki olisi ohi? Muutaman kerran päivän aikana tuli fiilis että nyt piipahdan tupakalla mutta, toisin kuin viime viikolla, tupakattomuuden muistaminen ei saanut aikaan sitä alakuloa vaan homma oli ennemminkin luokkaa ai niin joo, taidankin vaikka kastella kukat tässä välissä. Sen shampanjan maistelun seurauksena odottelin eilen aamulla jonkinasteista väsymystä ja kenties pienimuotoista huonovointisuuttakin mutta pah, niitäkään ei näkynyt.

Nikotiiniin hukuttautumistarvekaan ei ollut alkuunkaan samaa luokkaa kuin aiemmin. Taisin nautiskella 7 microtabia ja 5 imeskelytablettia koko päivänä ja sehän on ainakin puolet vähemmän kuin aiempina päivinä. Suunta on siis selvästikin oikea ja toivottavasti tahti jatkuu samana, suurimman osan eilisestä kun en edes muistanut koko tupakkaa vaan touhusin ja tuijottelin telkkaria vuorotellen. Illalla istuin pitkästä aikaa kutimet kädessä ja pakko kai se on todeta että peukalo ei ole edelleenkään kuosissa.

Kakusta oli muuten pidetty kovin, koristelu ja pursotuksetkin oli osunut nappiin. Tosin serkkulikka oli ihmetellyt miksi hän ei saanut edes yhtä korttia jossa hänen ikänsä olisi komeillut kannessa joten minä olisin varsin hyvin voinut täräyttää sen 40v kakun päälle. Noista kakkukuvista puuttuu muuten vielä pienet sokerihelmet jotka laittelin pikkukukkien keskustoiksi kakun kuvattuani. Sopivat kuin nenä päähän, sanoisin.

Tänään serkkulikka on aikeissa tulla piipahtamaan, mutta saapa nähdä peruuntuuko tulo, tämän tytär kun alkoi eilen kuumeilla. Eipä silti, ei minua haittaa vaikka piipahtaminen siirtyisikin, minun pitäisi näet alkaa tänään urakoimaan täällä paitsi kuistia myös keittiön tasoja. Miten ihmeessä kumpaiseenkin kohteeseen kertyy aina rompetta joka on aivan turhaa? Tosin kuistille on kertynyt, jälleen kerran, myös kaattiskamaa eli ne kiikutan saunalle odottamaan kaatopaikkakiekkaa.

Luvassa on myös ruoanlaittoa ja pyykkäystä, niitä kahta lajia ei pakoon pääse. Muilta osin en olekaan ihan täysin kartalla sen suhteen mitä sitä tänään tekisi. Edelleen kela ja tiimari on käymättä, tiimarin tosin voin jättää ihan suorilta käsin listaltani, rahatilanne kun ei salli pienintäkään ylimääräistä hankintaa mistään suunnasta. Toisaalta ole väliksikään, jos tarkkoja ollaan, keittiön kaappeja kaivellessani totesin että siellä on ylenmäärin kapineita jotka voisi ihan oikeasti myydä pois tai laittaa kiertoon.

Josta tulikin mieleeni, se hiivatin kirppispöytäkin on edelleen selvittämättä. Sitä kirpparikamaa kun löytyy vintiltäkin vaikka kuinka ja paljon ja tämän toteamuksen tein perjantaina kun kaivoin esiin niitä nappiksia. Jösses, meillähän on erikokoisia kenkiäkin vaikka komppanjalle. Ne kengät tosin aion kiikuttaa UFFin laatikkoon, jotenkin karsastan ajatusta niiden myynnistä vaikka on siellä muutamat ihan myyntikelpoisetkin (erittäin vähän käytetyt) joukossa.

Yritin tässä päivänä eräänä selailla läpi elokuun tapahtumia viime vuodelta ajatuksenani että löytäisin maininnan siitä koska siilit on lopettaneet ruokailemassa käynnit mutta jostain kumman syystä kyseinen postaus ei osunut silmiini. Siellä jossain se on joten taidan tänään katsella uudemman kerran, näinköhän muistan sitten kuukauden väärin. Eilen katselin illalla kahta vauvasiiliä, jotka nekin on kyllä kasvaneet jo varsin hyvin, joista toisella oli käytöstavat kunnossa ja toinen olisi kaivannut selvästi käytöksen kultaista oppikirjaa.

Toinen siileistä nojaili etukäpälillään ruokakippoon syödessään ja se toinen, taitaa olla miessukupuolen edustaja, makasi rähmällään toisessa kipossa samalla syöden. Voi aikoja ja tapoja. Isompia siilejä en nähnyt eilenkään kipoilla mutta oletan näiden käyvän öisin sillä kummasti ne neljä kippoa yön aikana tyhjenee ja tuskin tämä vauvakaksikko sitä kaikkea ruokamäärää saa tuhottua. Toisaalta, varalapsen äiti totesi juuri eilen että heillä ei käy enää lainkaan siilejä joten kaipa me alamme olla aikalailla niissä ajoissa kun siilit siirtyy nukkumapuuhiinsa.

Vaan kuulkaa, nyt siirryn ihan suosilla tuuppimaan yhtä ysiin menijää pystyasentoon, tämä kun pyysi herätyksen seiskaksi ja käänsi nautinnollisesti mutisten kylkeään kun seiskalta kävin tuuppaamassa. Todettakoon vielä että unen laatu ja hereilläoloajan virkeys ovat muuten ihan toista luokkaa jo nyt kuin aiemmin. Siis allekirjoittaneella. Ihanaa kun ainakin osa näistä tupakoimattomuuden pluspuolista tulee näin nopeaan tahtiin, kummasti niistä saa aina lisää sitä mielihyvää ja näin ollen haluakin olla polttamatta.

Viettäkää mukava maanantai, se on moro!