Siis aivan täysin on irkku kyllä nyt! Uskomattoman pienestä se on kiinni välillä. Riittää, että kolme isointa tenavaa, siis joka aivaten ainoa niistä, päättävätkin viettää viikonlopun kotona. Tätä nykyä kun meillä ei exän kanssa noudateta mitään "jokatoinenviikonloppu"-tekniikkaa, lapset ovat isällään silloin kun tahtovat ja that´s it. Tämän vuoden puolella isällä on sitten viikonloppua ollut viettämässä lähes joka kerta joku lapsista. Pääsääntöisesti jompi kumpi pojista tai molemmat.

Hoksasin kyllä tässä olevan älyttömyydenkin. Kun koko tiimi on viikonlopun kotosalla, tietää se riitoja. Kinoja. Toraisia tuokioita. Tukkanuottasia. Poika 13v ärsyttää vuoroin poikaa 11v ja vuoroin teiniä. Junnu ärsyttää varoiksi vähän kaikkia. Olemme joskus tätä miettineetkin, että mikä ihme siinä on, että kun poika 13v ei ole kotona, on täällä heti miljoona kertaa rauhaisampaa. Ainoat peitsiä yhteen kalisuttelevat ovat silloin junnu ja prinsessa. Eivätkä hekään niitä koko ajan yhteen kalisuttele, iso osa ajasta saattaa mennä sopuisien leikkien merkeissä. Merkillistä.

Ja tämä on nyt sitten irkun juhlatunnelman luoja. Kun sotatilaa on luvassa. Ei ole kaikki irkun kopassa kohdallaan, ei. Vaan kopasta toiseen, tänään pitäisi jatkaa sitä projektia. Pikkuisen laajentaakin tuota. Tyyliin rautakauppa. Irkulla on tarpeita, mattoa, maalitelaa, hilavitkutinta ja silleen. Ehkäpä projekti taipuu loppusuoralle jo tämän viikonlopun aikana. Ja koska projekti painaa päälle, ja kiirutta pukkaa ja elämä on muutenkin ah, niin hektistä ja sitä juhlatunnelmaakin on ilmassa, irkun päässä risteilee ajatus pippalomeiningistä.

Jonka voisi toteuttaa lapsosten kanssa. Tyyliin ulkoruokinta. Jotta josko heseen niitä. Tai johonkin. Syömään siis siinä tela- ja mattometsästyksen lomassa. Ukko on ylitöissä ja tuolle löytyy sapuskaa jääkaapista. Jotta näin. Nyt se on moro, irkku lähtee hommiin!