Kyllä se niin on että vähitellen alkaa olla mitta TÄYSIN täynnä näitä pakkasia. Siis oikeasti! Tänäkin aamuna mittari näyttää -29 astetta joka tarkoittaa käytännössä sitä että minä herättelen speden lisäksi ukon joka sitten kuskaa meidät tarhaan ja töihin ihan vain siksi että -29 on kyllä ihan turhan paljon näin aamutuimaan jo ennestään köhivälle tenavalle. Säälin toki itseäni mutta ihan yksin saattaisin sivaltaa tuon matkan pakkasesta välittämättä.

Maanantain pakkasfiiliksissähän me tallasimme vauhdilla tarhaan ja töihin speden kanssa ja kas, puolessa matkassa ehdin jo miettiä että näinköhän lapselle olisi pitänyt ottaa isoveljen avaava mukaan. Kireä pakkanen yskittää näemmä myös spedeä, ei ainoastaan junnua joka on tukehtua mikäli ei muista ottaa avaavaa alle. Ja muistaako tämä? Pääsääntöisesti ei. Onneksi tänä aamuna junnu ei lähde kouluun, illalla tämä kotiutui kaverilta todeten että päähän sattuu ja kas, 37.4 oli mittarissa. Lämpöilyä sano. Puoli yhdeksältä lapsi kömpi jo sänkyynsä ja oli unessa paljon ennen kuin minä ehdin sänkyyn kymmentä yli ysi joten ei, ei tuo ole kunnossa.

Eikä tuo kyllä kuntoutuneelta vaikuttanut yölläkään, minä näet havahduin hereille hieman jälkeen kolme ja havahduttajana toimi omassa sängyssään itkukitinää pitänyt spede lisättynä ukon päälle jättämällä telkkarilla. Speden itkukitinä ehti herättää junnunkin joka totesi "äiti päähän sattuu vieläkin". Jep jep, jatkapa unia, kello on hätinä kolme. Spedekin vaimeni kun tuuppasin tälle tutin suuhun ja nunnun kasvoille ja kas, meillä on nukuttu OMISSA SÄNGYISSÄ koko yö! Jes!

Se jos mikä onkin muuten hyvä, minun niskani saivat levätä ihan rauhassa. Illalla nappasin sirdaludin ennen maate menoa ja hieroin orudista niskaan ja kas, ei tuo nyt kunnossa ole mutta on se ehkä asteen parempi kuin eilen aamulla. Tänä aamuna harmitti nousta sängystä, liekö sirdalud osasyy siihen ja luulenpa, että huomenaamulla EN nouse ennen kasia. Tai siihen ainakin tulen pyrkimään. Ehkä otan sirdaludin iltasella takaamaan sen että missaan kaiken minkä ajattelin katsella sängyssä? Niin kävi houselle eilen illalla.

Spede asennoitui tarhaan jälleen eilen loistavasti. Herättely ei aiheuttanut minkäänlaisia huutokohtauksia, liekö se aikaisempi irkutiraus hoitanut koko jutun alta pois ja ei aikaakaan kun minulla seisoi eteisessä täydessä talvivarustuksessa yksi kappale kolmevuotiaita kana kainalossaan. Kana on siskon ja se on lähes puolet speden itsensä koosta ja sen nimi on kana. Tämä tiedoksi ettette lankea samaan typeryyteen kuin speden lempitäti eilen aamulla kysellessään kanan nimeä. Kana lähtenee tänäänkin tarhaan vaikkakaan tarhalle ei toivota edestakaisin kulkevia pehmoja.

Toisin kuin oletin spede EI ollut nukkunut kuin tovin keskiviikkona joten päiväunten pituus sitä edellisillan iltakuhkimista ei selitä. Eilen spede ei nukkunut sitten silmäntäyttäkään tarhassa ja kas, sen sekä aamuisen ylimääräisen heräämisen plus lyhyet yöunet huomasi kun tätä tarhalta haki. Kiukuttelua. Maahan heittäytymisiä. Kanan nakkelua. Lisää kiukuttelua. Autossa vielä lisätoteamus; mä tapan sut äiti, tyhmä äiti. Iltapäivällä kotona keskusteltiin aterian ääressä siitä mitä kaikkea isommat SAA ja EI SAA sanoa pienempien kuullen. Tosin "mä tapan sut" on tainnut olla johdannainen poikien pyssyleikeistä, ei meillä kiukkuisena kukaan huutele toista tappavansa.

Sitä V-alkuista sanaa teinit sitten kiljuukin kiukkuisena toisilleen ja siitä pidin samalla heille ripin. Spede ei kiroile tarhassa mutta auta armias tämän puheita välillä kotona. Käsittääkseni rallikisoja ajavat Mikki Hiiri ja Musta Pekka eivät totea toisilleen palkintokorokkeella "titä tittua" mutta saatan toki olla väärässä. Vaan takaisin asiaan. Broistukiusaus, joka oli muuten todella hyvää, onneksi tyynnytti kiukkukohtausta potevan speden ja loppuilta menikin varsin kivasti, lapsi simahti yöunille jo paljon ennen kahdeksaa.

Ehkä tänä aamuna sängystä loikkii näkyville aurinkoinen lapsonen, tänään kun on lyhyt päivä tarhassa ja siitä on jo puhuttu runsainmitoin ja useana päivänä. Ukko tulee myös hakemaan meidät tänään eli aika vinhaan vauhtiin taitaa päivä sinne yhteen asti sujua. Siihen kun sisältyy normaalista poikkeavia työkuvioita koulussakin, ts menen pojan 16v entisen luokanvalvojan luokkaan valvomaan yhtä oppilasta joka ei saa osallistua vanhojen päivän tanssien katseluun salissa. Voi olla että joukko jopa lisääntyy vielä tämän aamupäivän aikana, mutta tällä hetkellä tieto on vain yhdestä oppilaasta.

Ja nyt siirryn ruokkoamaan harakanperää takaraivoltani kuosiin. Pitäisi vissiin kampaajakin tilata kun sais aikaseks mutta ku ei malta! Sitä paitsi, neljänkympin kriisi meni jo ohi, todennäköisesti kasvatan hiukset takaisin pitkiksi. Ne kun on ihan oikeasti miljoona kertaa helpommat aamuisin. Tylsät toki mutta helpot. Ehkä värjäytän hiukset tässä välissä johonkin räväkkään sävyyn? Se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai. Niin minä aion tehdä!