Että päivät soljuu ohi ihan huomaamatta. Eilinenkin oli hujauksessa ohi. Toisaalta, eipä tuo ole ihme, jos aamusta alkaa riekkumaan pitkin torppaa niin kyllähän se sujahtaa. Aamukahdeksalta havahduin siihen tosiasiaan että olin unohtanut täysin laitella ukolle töihin hyvät huomenet. Jotenkin aamu oli livahtanut sormien välistä huomaamatta. Tuossa vaiheessa tosin pyykkikone jauhoi jo täysillä, kaikki lapsoset oli lähetetty koulutielle, tiskikone tyhjennetty ja keittiö siivottu. Huomenten jälkeen suuntasin yläkertaan, järjestelin tavarat paikoilleen ja voi pojat, kyllä kerran viikkoon väkipakolla suoritettu siivous auttaa, kerta kerralta homma käy joutuisammin. Osansa on varmasti silläkin että olen aika tylyllä linjalla vähentänyt tavaramäärää lastenhuoneessa. Jokainen hiemankin repsottava kapine on päätynyt kaatopaikalle vilauksessa.

Yhdeksän kanttiin heiluin jo imurin kanssa alakerrassa, kohta jo yläkerrassakin ja kymmeneltä mietin pitäisikö lattiatkin pestä samoilla virroilla. Jätin homman toiselle päivälle kun huomasin kommenttilootaan tulleen tiedon rokotusten aikaistamisesta. Ja kuulkaa, sanon mä että jos joku on hermoja raastavaa niin ihmiset jotka eivät viitsi ottaa asioista selvää. Tutkin näet netistä kaupungin sivut, jokaista liitettä myöten mikä sikalenssun rokotusaikatauluista, riskiryhmistä ja lapsista oli sinne kirjattu ja totta, jo tiistaina oli rokotukset käynnistyneet riskiryhmän lasten osalta.

Pandemiapuhelinkin oli avattu, ensin olin aikeissa soittaa siihenkin mutta mitä suotta, netissä oli niin hyvin tietoa että piruako sitä enää soittelemaan. Sen sijaan soitin ukon siskolle, sille serkkutytön äidille joka totesi että arvaapa vaan, neiti on täysin kunnossa jo eli joku merkillinen kuumepiikki oli ollut kyseessä. Annoin tilannetiedotuksen sikisrokotusten kiristyneestä antoaikataulusta, kummallakin serkkutytölläkin kun on astma, ja niin, ukon sisko oli soitellut alueelle saadakseen kuumepiikin harjoittajalle lääkäriajan korvien kurkkaamiseen ja totesi että sieltä oli sanottu että koululaisilla menee rokotukset toisin eli ei, rokotuksia ei ole tarjolla.

Hittoako sitä toisen kanssa vääntämään, tämä kun oli niin varma asiastaan. Sittenkin että kerroin uusimman tiedon olevan samalta aamulta ja ettei alueelle välttämättä ole tieto vielä kiirinyt. Jotenkin asia jäi kaivelemaan ja pakkohan se oli soitella sinne pandemiapuhelimeenkin lopulta. Ja jep jep, netissä annetut tiedot oli juuri oikein, hoitaja totesi vielä että mitä nopeammin rokotuksille pääsee niin sen parempi, homman kanssa kun onkin tullut pikkuisen kiirus jostain kumman syystä. Hetken pähkäiltyäni laitoin ukon siskolle vielä viestiä ja ei aikaakaan kun tämä soitteli ja kysyi pääsisikö hän tyttöjen kanssa kyydillä rokotukselle iltapäivällä.

Tunnin kuluttua puhelin soi jälleen ja ukon sisko ilmoitteli kouluterkan vastanneen tämän aamuiseen soittopyyntöön. Kouluterkkakin tuntui olevan ulkona kuin lumiukko, jos näin voi sanoa, oli antanut ukon siskolle ajan perjantaiksi rokotuksia varten. Saattaa olla, että irkku on pikkuisen hätäinen, mutta ei nyt pahalla, mitä hiton järkeä on viivytellä rokotuksen kanssa edes paria päivää? Vasta-aineet kun lähtee kehittymään samantien kun rokotus on otettu vaikka se täysiteho saadaankin vasta kahden viikon kuluttua.

Kaiken tämän puhelinrumbailun keskellä irkku kokkaili lasagnen, ripusti pyykit kuivumaan, täytteli tiskikonetta, pesi patoja ja pannuja ja toimitti muitakin kotihommia sen minkä ehti. Selvästikin on menossa joku "siisti koti, kiva koti"-kausi koska hymy on herkässä kun alakerta on romuvapaa ja kapineet paikoillaan. Etenkin junnu koettaa välillä tehdä sissi-iskuja lelujen kanssa alakertaan mutta ne irkku on torjunut tehokkaasti jo viikon ajan. Vain speden pikkuautojen alakerrassa kuljeskeleminen suvaitaan, kaikki muut kapineet lentää vauhdilla yläkertaan.

Iltapäivällä irkku lähti junnun kanssa rokotukselle. Samaan aikaan oli joukkorokotusten alla myös kausi-influenssalapsoset eli väkeä oli kuin pipoa paikalla. Vaan oli sitten rokottajiakin, viiden huoneen ovet kävi vauhdilla ja vaikka mennessä vuoronumero lupaili pitkää odotusta, typistyi reissu pariinkymmeneen minuuttiin. Nyt on junnu rokotettu ja edes pikkuisen helpompi olla itsellä. Tänä aamuna junnu totesi että käsivarsi on kipeä rokotuskohdasta kun se osuu johonkin, mutta muuten olo oli hyvä. Vasta-aineita on siis jo muodostumassa, hurraa!

Lapsiosio tältä erää käsitelty, siirrytään siis irkkuosioon. Pähkäilyä löytyy. Ukon toinen sisko on menossa naimisiin joulukuussa, kyseessä on pienimuotoinen vihkiminen kotona jonne on kutsuttu vain lähimmät. Varsinaiset häät tanssitaan ensi kesänä kun pariskunta on saaneet perillisen maailmaan alkuvuodesta. Alkuperäisen puheen mukaan polttareita ajoitettiin ensi kesälle, sinne häiden alle. Ukon siskon ystävä vaan tuppaa olemaan kova järjestelijä ja kappas, nyt polttarit onkin suuniteltu tämän kuun loppuun. Itseasiassa en edes tiennyt koko polttareista jos anoppi ei olisi eilen soitellut asiasta ja kysynyt olenko osallistumassa kekkereihin. Ruokailu (ryypiskelyineen veikkaisin) paikallisessa ökykalliissa ja erittäin huonoruokaisessa ravintolassa ja sen perään kotiutuminen.

Ongelmalliseksi asian tekee se, että morsianta lukuunottamatta seura ei oikein kiinnosta. Eikä tällä koostumuksella morsiamenkaan kanssa ehdi varmaan edes paria sanaa vaihtamaan, kyse kun on morsiamen sisaruksista, äidistä ja ns parhaasta ystävästä. Tämä tiimi kun sattuu olemaan, miten sen sanoisi, liisteröity yhteen. Tästä hyvänä esimerkkinä mainittakoon muutaman viikon takaiset ukon nuorimman siskon läksiäiset joissa koolla oli samainen porukka kuin nyt polttareihin ajateltu. Koko ilta meni puhuttaessa siitä mitä missäkin baarissa kenellekin oli tapahtunut. Kuinka se ja se oli sitä ja tätä. Äiti ja tyttäret kun bilettää aina porukalla joten kaveripiirikin on tätä nykyä lähes täysin yhteinen.

Sakki on vieläpä niin kovaääninen, että jos tahtoo itseään kuultavan pitäisi käyttää suunnilleen yhtä kovaa ääntä kuin kotona riitapukareita erottaessa. Pakko se on myöntää, olkoon kuinka pikkumaista tahansa, siinä tuntee itsensä ihan hieman ulkopuoliseksi aina. Hieman kuin olisit eksynyt väärään osoitteeseen etkä tuntisi oikein ketään. Mitä taas tulee siihen ryypiskelyyn, niin kahdesti tällä sakilla on käyty syömässä, tuolloin mukana on onneksi ollut ne puolisotkin, ja sanotaanko niin että jos et puoliasi pidä niin et ehdi edes sitä yhtä viinilasia pöydässä saamaan siitä porukalla tilatusta punkkupullosta. Erittäin todennäköistä on myös se, että ajatuksena on lähteä jatkoille naisporukalla ja se nyt on vihonviimeinen mihin haluan osallistua.

Jatkan nyt mietintöjä tästä aiheesta, mutta saattaa olla että menen vain morsiamen kunniaksi ja puren sitten vaikka huultani sen tunnin pari mikä ruokailussa menee. Tosin, rahaa ei reissuun olisi juuri käyttää, paitsi ukon ja irkun kaksinkeskeinen kiakkomatsi, myös joulu ja ne häät verottaa rahavaroja. Hitsinpimpulat sanon mä. Vaan nyt, irkku kiitää kotihommien pariin eli pyykkiä, imurointia (taas) ja leipomista luvassa. Se on moro ja viettäkää mainio torstai!