Tai oikeastaan ei, enhän minä tätä baarista kirjoita vaan kotisohvalta käsin. Mutta baarissa me olimme, totta tosiaan! Oikeastaan me lähdimme syömään ja päädyimme sieltä baariin, tosin lapsenvahtitiimi oli tästä jo ennalta tietoinen. Tai vielä oikeammin, lastenvahtitiimi KEHOITTI meitä pysymään poissa kotoa ainakin viisi tuntia. Emme noudattaneet kehoitusta vaan soitimme itsellemme noutajan jo neljän tunnin evakon jälkeen.

Mutta siis. Söimme hyvin. Kävelimme pitkin hyvin idyllistä puron rantapolkua laskeaksemme sapuskoita. Sitä samaa jota pitkin kävelin reilu viikko sitten kiroillen ja painavaa kuormaa tuuppien. Huom! En kiroillut ääneen vaan mielessäni mutta sitäkin tehokkaammin. Nyt tunnelma oli ihan toinen. Naurua. Höpöttelyä. Ihmettelyä. Ihastelua.

Puron rantapolulta jatkoimme paikalliseen. Ajatus oli istua ja jutustella kaksin mutta kun. Meidän ei tule kovinkaan usein käytyä paikallisessa. Tai missään tämän kaupungin alueella. Arvaahan sen. Samantien pöytään ilmestyi kauan kadoksissa ollut "velipuoli" ja siinähän tuo istua nökötti ja juttu lensi tunnin-pari. Velipuolen lähdettyä pöytään istahti ukon lapsuuden kaveri. Ja hetken perästä paikalle purjehti jo naapurin rouvakin. Ei rauhaa siis. Lähdimmekin hyvillä mielin kotiin.

Ukko tosin ehdotti siinä kyytiä soitellessa josko siirtyisimmekin kaksin "kutemaan" manseen, rahaa olisi vielä juuri ja juuri hotelliyöhön. Kieltäydyin jostain kumman syystä. Ja nyt tässä sitten odotellaan yöunille siirtymistä. Kun ei ihan vielä kuitenkaan nukuta vaikka lapsista suuri osa onkin nukkumassa. Miinus ne lastenhoitotiimin jäsenet jotka lähti iltaa viettämään keskenään eli teini ja tämän paras ystävä.

Mutta niin, on ollut varsin kiva lauantai. Nukuin piiiitkään eli yli yhdeksään jota en kyllä yhtään ihmettele, eilen oli takki hieman tyhjä kun töistä kotiin ehdin. Taitaa koko viikon univelat pukata päälle perjantaisin, näin luulen. Töissä tilanne elää ja käy, saapa nähdä mitkä kuviot on syksyllä. Sain muuten aivan järjettömän upean lausunnon oma opelta ja vieläpä kirjallisena!

Mm laatusana "erinomainen" vilahti tekstissä joka käsitteli tämän kevään toimintojani luokassa. Saapa nähdä auttaako kyseinen lausunto tippaakaan ensi syksyn ops-paikan haussa, toivon ainakin niin. Loppujen lopuksi perustelut sille miksi minun pitäisi saada ops-paikka on aika hiivatin pätevät. Vai mitä sanotte erityislapsesta joka tarvitsee tukea lääkitykseen, apuvälineiden käyttöön ja liikkumiseen ja joka tulee ensi syksynä kuulumaan luokkaan jossa on kaksi aivan uutta luokanvalvojaa... Eikö tuolloin olisi enemmän kuin toivottavaa että tällä on avustaja joka on AINA tietoinen siitä miten milloinkin pitää asioita tehdä eikä tiedonkatkeamista tarvitsisi pelätä...

Ja nyt. Alkaa ramaista. Luulenpa että siirryn nukkumaan. Oikein hyvää lauantai-illan jatkoa!