Joko nyt olisi aika kaivaa se ahdistus esiin? Piparit on leipomatta, marengit samoin, kinkku hankkimatta, yhtä ainoaa lahjaakaan ei ole vielä hommattu. Edes kunnollista suunnitelmaa ei ole laadittuna siitä mitä mihinkin väliin hoidetaan. Ei, ei se ahdistus nyt tule vaikka kuinka koettaisin miettiä mitä kaikkea pitää tehdä. Joulusiivous kun ei kuulu meillä sen kummemmin repertuaariin, ihan normaaleilla viikkosiivouksilla, jokapäiväisellä imuroinnilla ja monta kertaa viikossa tapahtuvalla tavaroiden paikoilleen järjestelyllä kun mennään ympäri vuoden ja edelleenkään emme vietä joulua kaapissa.

Pientä ahdistusta saa aikaan nämä ilmat. Vettä sataa, on pimeää ja pesukone jauhaa joka päivä ulkovaatteita puhtaaksi. Tämän osion toimivuudesta pitää huolen junnu, tällä kun on kolmet ulkohousut ja sama määrä takkeja joita näillä keleillä voi käyttää ja kyllä se on merkillinen juttu, joka päivä kouluun lähteä puhtaisiin puettu nuori mies ja koulusta palaa kuraisissa housuissa ja takissa muuten identtinen heppu. Muutenkin tuntuu että jouluvalmisteluihinkin saisi kummaa pontta jos ulkona olisi lunta ja pikkupakkanen.

Kaiken kaikkiaan olo on silti lupsakka vaikka ajoittain hermoa kiristääkin. Kuten nyt tänä aamuna kun menin yläkertaan herättämään paria lapsosta. Jos jokin on vaikeaa, niin sääntöjen uskominen. Lastenhuone on varmasti riittävän iso vaikka pienen lapsikomppanian leikkiä ja pojan 13v huoneen puoli on ehdoton ei pienemmiltä. Tämä on sääntö jonka uskominen tuntuu olevan täydellinen mahdottomuus. Pojan huoneen nurkassa nököttävä pyykkiteline alustoineen on aivan liian houkuttava ja koukuttava paikka vaikka siitä joku jaksaakin räyhätä useampaan kertaan viikossa.

Tänä aamuna pyykkitelineen alla oli joku kokoelma merirosvoleikistä. Ja tokihan tuo leikki oli vaatinut myös sen nurkassa nököttävän ilmanpuhdistimen siirtoa. Äidit pitäisi varustaa lehmän hermoilla, ainakin niinä aamuina kun tuntuu ettei homma ole muutenkaan käynnistynyt alkuunkaan toivotulla tavalla. Tänään, kuten eilenkin, irkulla oli lieviä heräämisongelmia. Sisäinen kello on sanonut ilmeisesti sopimuksensa irti, tai no ei, ei se sitä irti ole sanonut, se on vain seonnut ajoissa. Aiemmin joka aivaten ainoa aamu kuudelta herättänyt kello on siirtynyt käyttämään herätysaikanaan seitsemää. Ja se on huono se.

Kello seitsemän herätysaikana kun aiheuttaa sen ettei irkku ehdi käymään edes vessassa ennen kuin spede liimautuu jo jalkaan kiinni vaatimaan joka-aamuista rituaaliaan, vellipulloa. Samaan aikaan kun yksi liimailee jalassa, irkun pitäisi pukea itseään, sekoitella sitä velliä ja lämmitellä sitä, keitellä kahvia, käydä vessassa, herätellä yläkerrassa ja istua rauhassa aamusauhulla. Jokainen ymmärtää että yhtälönä tämä ei toimi. Tämä aamu-unisuus alkoi muuten samoihin aikoihin kun spede rauhoittui taas yöunille viime viikon puolivälin paikkeilla.

Tätä aamu-unisuutta tuskin helpotti viikonlopun villi meno, irkku oli näet siellä polttareissa lauantaina ja vaikka irkku kotiutuikin kilttinä rouvaihmisenä jo kymmenen jäljestä niin kummasti siinä meni nukkumaanmeno lähemmäs aamuneljää ukon kanssa istuskellen ja pienimuotoisia pikkujouluja viettäen. Sunnuntai olikin sitten notkumispäivä, televisio-ohjelmat tuli katsottua aika tarkkaan sohvalta käsin. Eilen ei sitten uni tullut silmään illalla joten onko tuo ihme että se heräämispuolikin on sisäisessä kellossa sekaisin. Tänään on pakko korjata aikatauluja ja tunkea sänkyyn kymmeneltä, tuli se uni tai ei.

Perjantaina on sitten häät, ihan lieviä vaateongelmia podetaan täällä. Koska vihkiminen tapahtuu kotona niin vaatetuksen ei lienee tarvitse olla iltamekko-luokkaa mutta jotain siistiä sen pitäisi silti olla. Tämän pähkäilyssä mennee useampi päivä ja samaan pähkäilyyn voikin sitten liittää myös prinsessan vaatepuolen. Ei tosin häitä ajatellen, mutta talvitakki on vieläkin ostamatta. Muilta osin talvivaateosastot alkaakin olla kunnossa.

Nyt joudun myöntämään tappioni ja toteamaan että tämä postaus on tältä erää tässä. Karjalanpaistilihat odottaa uuniin pääsyä, junnu pitää komentaa aamupalalle ja pukeutumaan ja pyykkikonekin kaipaa pyöritettävää. Hyvää joulukuun alkua ja se on moro!