Varma keino herätä lomalla ihan idioottimaiseen aikaan on mennä nukkumaan kymmenen kanttiin ja juoda vielä varmemmaksi vakuudeksi iso lasi vettä ennen sänkyyn siirtymistä. Tyhmästä päästä jne jne... Koska soimaan täällä itseäni niin vedänpä samaan soppaan kysymyksen lukijoilleni, vika kun saattaa olla ihan vain koneeni asetuksissakin. Jos aiotte kommentoida niin osuuko teille silmiin ensimmäisenä julmetun kokoinen Canonin kameramainos kommenttilootassa?

Minulle näet osuu kun avaan kommentointikenttäni ilman että olen kirjautuneena sisälle. Mokomakin loota on vieläpä jo tulleiden kommenttejen ja kommentin kirjoitusalueen välissä joten se on aina kuin yksi "lisäkommentti" joukossa vaikka ei kommenttimäärään kirjaudukaan. Samaiseen ongelmaan en ole osunut muiden blogeja lukiessani ja kommentoidessani joten ehkä tämä onkin yksinomaan minun blogini lisäpiirre. Räyh. Sähköpostia Veijolle on laitettu, toivottavasti Veijo osaa auttaa. Muuten menee hernes nenään!

Tähän fiilikseen sopiikin oikein hyvin pätkä russutusta. Kävipä näet eilen niin että prinsessa oli korvineen väärässä paikassa ja kuuli kuinka totesin ukolle tämän siskon lapsineen yöpyneen mummulla. Koska tyhmäksi prinsessaa ei voi haukkua niin arvaahan sen, tämä kysyi voiko hän mennä käymään mummulla koska nythän tuo on sitten kotona kun siellä on kerran serkkulikatkin. Kehoitin soittamaan, minä kun epäilin että mummu ei olisi enää kotvan päästä kotona, tällä kun alkoi juuri loma ja harvemmin siellä kotona on, etenkään loma-aikaan.

Prinsessa teki työtä käskettyä ja soitti mummulle kysyen ensimmäisenä iloisella äänellä voiko hän tulla mummulle. Prinsessan kasvoista kyllä näki samantien mikä vastaus oli. Mummu oli kohta lähdössä, tämä kun oli menossa hoitamaan sen keskimmäisen siskon puolitoistavuotiasta keskimmäistä. Prinsessa lopetti puhelun nopeasti, taisi melkein lyödä ruuvin (tämä kirjoitusvirhe oli PAKKO säästää) luurin mummun korvaan sanottuaan heipat, luurista kun kuului vielä anopin ääni, ja käveli pää painuksissa keittiön pöydän ääreen.

Miksi ikinä mummu ei ehdi tavata mua. Miksi just se on mun mummu. Miksi se on aina ukon siskolla tai sillä keskimmäisellä siskolla hoitamassa lapsia eikä koskaan meillä. Kyllä mä äiti nään sen aina siellä keskimmäisellä siskolla kun oon ukon siskolla. Miksi se ei ole ikinä hoitanut spedeäkään vaikka keskimmäisen vauvoja se on hoitanut aina. Miksi se ei halua nähdä mua. Miksi se valehtelee ja pettää lupauksensa, se sanoo joka kesä että vie meidät johonkin mutta ei se oo koskaan vienyt. Eikä se oo antanut mulle sitä Tobleroneakaan jonka lupasi antaa kun toi laivalta muillekin sellaiset.

Mitä näihin sanot? Lohdutat ja kysyt onko lapsi sanonut mummulle että tälle tulee paha mieli mummun käytöksestä. Ei hän ole voinut kun sitten mummulle tulisi paha mieli. Voi että kuulkaa kun tekisi mieli sanoa parit valitut. Ja saatan vielä sanoakin, en siksi että minä kaipaisin anoppia meille pyörimään vaan siksi että minua ketuttaa ihan sikana moinen epäoikeudenmukainen käytös näitä tenavia kohtaan. Ja oikeasti, yleensä mummut, ja isovanhemmat yleensäkin, haluavat tietää millaisia todistuksia lapsenlapset saavat. Meillä ei.

Voinpa vielä myöntää senkin että kun palasimme Unkarista olin melkolailla varma että anoppi soittelee joko ukolle, minulle tai ainakin lapsille kysyäkseen millaista oli ja miten meni, sen verran moneen kertaan minun tuli hänen kanssaan juteltua ennen reissua. Eipä soittanut. Jos tenavat ei olisi ominpäin lupaa soittamatta köpötelleet anopin oven taakse muutama päivä kotiutumisemme jälkeen viedäkseen mummulle valitsemansa Unkarin-tuliaisen niin niin vaan he eivät olisi edelleenkään nähneet kertaakaan reissun jälkeen.

Hohhoijaa. Olen alkanut jo miettiä sitäkin että onko tämä mummun tapa "kostaa" se että emme ole osoittaneet sen kummempaa kiinnostusta keskimmäisen tyttären perhettä kohtaan. Toisaalta, emme me ole osoittaneet sen kummempaa kiinnostusta ketään kohtaan, minun ei tule oltua juuri muiden kanssa pälinälinjalla kuin ukon siskon, sen vanhimman, kanssa. Vai onko tämä tosiaan sitä kateutta, koska me lähdimme reissuun niin piruako meille tai edes tenaville, soittelee. Ärsyttää!

Oli miten oli, arki on totta tosiaan iskenyt tähän torppaan. Eilen pesin pari koneellista pyykkiä, heittelin pyyhkeitä kuivurin puolelle ja imuroin. Siinä samalla ukko pyörähti kaupalla ja minä kokkailin paria eri sapuskaa joista toinen katosi hetkessä nälkäisten lasten mahoihin. Poika 17v kotiutui työmaalta iltapäivästä ja antoi ehkä miellyttävimmän kiitoksen aikoihin; äiti täällä on heti paljon siistimpää kun kotiuduitte ja tuntuu paljon enemmän kodilta. Niin kai se on, ukon siskolla on aika reippaasti löysemmät metodit kaikessa joka liittyy kotiin tai lapsiin.

Ukko painatti iltavuoroon ja kotiutui sieltä juuri ennen kuin hiippailin sänkyyn, tylsää oli ollut. Jalkapöytä, jolle tämä onnistui pudottamaan painavan ison lautasen sopivasti reuna edellä, kiukuttelee kävellessä ja lonkatkin on äreinä Riian tallaamisen jäljiltä. Onneksi edelleenkään lonkat ei ole mahdottomassa kunnossa, rauhoittavia ei ole unilääkkeinä tarvittu ja se on hyvä se, perussärkylääkkeet on riittäneet vielä toistaiseksi.

Iltapäivällä sain viestin työkaveriltakin, tämä on töissä tämän viikon ja oli tehnyt työvuorolistoja ja kysyi voisinko tehdä pari pitkää vuoroa elokuulla. Lupasin ilmoitella päivät kunhan saan ukolta tietää miten tämän työvuorot menee elokuulla ja miten speden uusi tarha on auki, samalla lupailin että piipahdan työmaalla treffaamassa kaveria, tämä kun on ainoana talossa koko viikon. Tarhapuolen sain jo selvitettyä ja sen perusteella oikeastaan mitkä tahansa päivät käy pitkien vuorojen tekoon.

Tänään onkin luvassa, taas, kokkausta ja pyykkiä. Uhkailin tenavalaumaa kunnon siivousoperoinnillakin, se kun sopisi hyvin tähän väliin mikäli nyt ei rysäytä sitten kunnon helteitä päälle. Luulenpa kuitenkin että aloitan tämän työstön ihan perinteisillä eli vielä pari kuppia kahvia, blogikierros ja Aamulehden luku, se lehti kun tulee vielä toistaiseksi meille mutta epäilenpä että parin kuukauden ilmaisjakso päättyy ihan näinä päivinä.

Viettäkää siis kivakivatiistai ja se on moro!