Uusi vuosi alkaa näemmä huonolla illalla, toisin sanoen, rauhallinen irkku, siis mä, hermoilen. Rähisen. Kähisen. Ja kuulkaa, ihan itsekseni! En tarvi apua siihen keneltäkään! Rähinä käynnistyi, kun selasin blogeja joita luen säännöllisesti, läpi. Päivitetty oli juu ihan ok, ei yllätyksiä mutta kun koetin harhautua sinne tänne uusiin blogeihin niin pam, salasanasuojattu. Ja taas, pam, salasanasuojattu. Neljännen kohdalla hilppasin itse tänne rähjäämään vähän muuallekin kuin vain omille sormilleni.

Muutama lempibloginihan siirtyi jo kesän aikana salasanojen taakse. Jokaiseen niistä pyysin saliksen ja katso, hukassahan nuo oli samantien. Ainoa takuuvarma säilö niille olisi ollut omien korvien välissä, mutta jotenkin kesällä en jaksanut koettaa edes säilöä juttuja päähäni. Joten seuraamatta on useammankin lempparikirjoittajan blogit. Ja millä niihin sitten enää saliksia pyytelet, kun et niille sivuille pääse niitä pyytämään. Ei voi mittää.

Ja jotenkin, kun muutama ilta sitten luin jotain blogia ja en tahvo mennyt sitä kirjanmerkkeihini lisäämään, niin sekin tökkii ja raastaa nuppia, kun OLISI ollut niin kiva lukea taas kuulumisia mutta miltä sivuilta? Kenen blogista? Kun en vaan muista parhaalla tahdollanikaan. Ja niin. Sitten nämä jotka vaativat sitä salista, joihin siis tänään koetin kilkutella. Voi että kun repii hermoa. Etenkin kun väsyttää, v-tuttaa ja on pakko pysytellä vielä pari tuntia hereillä Speden iltatouhuja ootellen. Sitä se kalia eilen teetti, kestoväsymyksen joka ei ole hyvä juttu irkulla joka EI osaa tätä nykyä nukkua päivällä, ei niin millään. Toisaalta, tulipa katsottua tupla-Uuno siinä Speden viekussa maatessa ja unta yrittäessä. Siis irkku yritti unta, Spede nukkui kuin tukki.

Irkulla on siis menossa pikkumainen ja kiukkuinen ilta, jota ei millään tapaa helpota edes se, että pojat 11 ja 13v soittivat isältä päivällä ja totesivat olevansa siellä vielä pari yötä. Johon irkku mitä ilmeisimmin sekopäisenä akkana totesi, että no kyllä sitten tasan tuutte huomenna kotiin, äireen on jo ikävä. Mitä hel... siis onko minusta tulossa vielä läheisriippuvainenkin vanhoilla päivilläni???

Asiasta sammakoon, Speden kummitäti soitti eilen. On ikävä pikkujäbää, koska sen saisi yökylään? Eli mitä ilmeisimmin Spede suikkaisee puskan yli naapurin puolelle perjantaina. Joka on sinänsä aivan loistava juttu, että tämä omaehtoinen pakkoerakoituminen jota olemme harjoittaneet jo iät ja ajat on saanut Spedessä uinuvan vierastajan heräämään. Huomenna täytynee rymistää itse Spede kaikussa puskan yli iltapäiväkaffeelle, jottei tule ihan puun takaa Spedelle paikka, viime vierailusta nyt on jo kuitenkin kuukausi ja sehän on vauvalle pieni elinikä jo.

Ja nyt. Menen potkimaan jotain. Johonkin. Kunhan keksin mitä ja minne. Ukko olisi sopivasti hollilla mutta en sunkka mie sitä kehtoo kun on niin lutuneenki kun kaamees krapulas makkaa... Kröh, menen. Se on moro ja viettäkää iloisempi tuustaaki-ilta kun irkku.