Jäi se hullunraivo käyttämättä jälleen. Höh. Merkillistä. Tällä kertaa vierailijana oli miehen sisko, jonka kanssa tulikin sitten höpistyä aina siihen asti kun oli aika hakea junnu eskarista. Sain sentään ruoat tehtyä siinä höpinän lomassa eli kuorin perunat muusiin, keitin riisit ja valmistin broitsukastikkeen. Reipas irkku. Tai jotain.

Koneessa odottaa pyykit kuivumaan kiikutusta (yök) ja telineellä notkuu kuivat odottaen viikkaajaa (tuplayök). En muista olenko aiemmin maininnut asiasta, mutta jos en niin mainitsenpa tässä ja nyt. Jos joskus sattuisin lotossa voittamaan vinon pinon rahaa, hankkisin meille tyypin joka hoitaisi pyykkirallin. Se on kaikista kotitöistä tylsistyttävin, ankein ja rasittavin. Kotityö jota irkku välttelisi jos voisi. Mutta kun ei voi.

Irkun kieroutunut mieli kun ei suvaitse pyykkirumban hoitajaksi miestä sen enempää kuin teiniäkään. Siihen on toki olemassa hyvä syykin, kenen hermo kestää vetää kurttuisia vaatteita päälle? Kysyn jälleen kerran samaa kuin miljoona kertaa aiemminkin. Miksi vaatteita ei voi oikoa ennen kuivumaan laittamista? Miksi niitä ei voi viikata siististi pinoihin? Miksi ne pitää rytätä kuivaustelineelle ja viikata ryttyjä oikomatta ennen kaappiin laittamista? En ymmärrä.

Tämä kuulunee samaan kieroutumakategoriaan kuin ne astiat koneessa ja kaapissa. Ja miksi, oi miksi, kattiloita ei voi laittaa kaappiin niin kuin ne sinne kuuluu, koko järjestyksessä, siisteihin pinoihin? Miksi pitää laittaa pieni kattila alle, iso päälle ja ylimmäksi se keskikokoinen kun ne saisi siististi sisäkkäin kun aloittaisi siitä isoimmasta? En ymmärrä tätäkään.

Paljon on siis asioita joita irkku ei vain ymmärrä. Viitsi kaikkia edes luetella koska muuten siihen tuhraantuu koko iltapäivä ja sehän ei ole hyvä se. Siirryn siis jatkamaan touhujani, jotka tosin ei koskaan ehtineet kunnolla alkaakaan. Ai niin, poika 12v on kunnossa. Ihanaa! Irkku saa heittää huolet toistaiseksi ja unohtaa kauhukuvat puhjenneesta umpisuolesta. Se on moro!