Toinen iltapäivä peräjälkeen kun ne vietiin. Toisaalta tietysti ihan hiton kivaa kun saa vaan olla, mutta toisaalta, aika käy pikkuisen pitkäksi. Ukon sisko ne vei eilenkin anopilta mennessään ja palautti vasta iltakasilta suoraan lääkkeille ja nukkumaan, nyt soitti puolilta päivin voisiko hakea ne ulkoilemaan niiden penskojen kanssa ja leikkimään hetkeksi.

Hakiessa tosin ilmoitti että täytyy katsoa mihin aikaan niitä sitten illalla kotiutetaan. Hölömö se on. Aina huolehtimassa muiden voinnista. Kanaemo oikein. Ihan kiva, saan rauhassa makoilla ja voisin tässä kohta pyöräyttää sen taikinan nousemaan pullia varten.

Ukolle ajattelin paistaa simppelisti kanasuikaleita pannulla eilisen riisin lisukkeeksi, voi tietysti olla että innostun kyhäämään jonkinlaisen kastikkeenkin siihen. Ja jos tosiaan niitä pullia sitten iltapäivällä tekisi, näkee kuinka tuo vaniljakreemijauhe käyttäytyy. Yllättävän virkeä olo ollut tänään vaikka viime yönä heräilin parin tunnin välein. Harmi etten muista aiempia unia jotka herätteli, se Pate Mustajärven rotikkauni ainoa niin elävä että jäi kunnolla mieleen.

Nyt menen sen kanan kimppuun, josko sitten sitä taikinaa pyörittelisi koneessa.