Ja ruti ruti sano. Eilen, kun se veto oli jossain huitsan kuusessa ja kaikki oli rukkasilla, kintailla ja reisillä ja silleen, ajattelin fiksuna tyttönä että ei hätää, nukun hyvin ja pitkään seuraavana yönä niin johan on elämä mallillaan ja hanskatkin löytyy. Ja niinhän siinä sitten kävi. Siinä vaiheessa kun sain tenavat Spede, junnu, prinsessa ja poika 11v sänkyihin, oma väsymys katosi salaperäisesti johonkin. Poika 13v ja teini hötkyili vieressä, höpötettiin, töllättiin töllötintä ja ooteltiin ukkoa kotiin. Edelleenkään ei väsyttänyt kun ukko kotiutui kymmenen jälkeen.

Taas töllättiin töllöä, vaihdettiin muutama sana, töllättiin vähän lisää, vaihdettiin muutama sana lisää ja silleen ja kello tuli yksitoista. Jolloin siirryttiin sänkyyn ihan vain todetaksemme, että töllöstä alkoi joku uusi sarja. Jota sitten töllättiin. Ja vähän lisää. Ja hieman vielä. Ja sen verran siinä sarjassa oli kiinnostavuutta, että irkku simahti vasta viisi minuuttia ennen lopputekstejä. Eli puoliltaöin. Kiittäen onneaan siitä, että tämä aamu on se aamu, jolloin EI tarvitse nousta ennen seiskaa prinsessan takia. Joka on ainoa syy jonka vuoksi koululaisista suostun nousemaan aikaisin. Kun ei sitä vikinää, kitinää ja rähinää jonka prinsessan kasin aamut tässä aiheuttavat, ei sitä kestä kuunnella jos ei ole saanut alle vähintään kolmea kuppia kahvia ja puolta tuntia täyttä rauhaa.

Juu-u. Viideltä Spede känisi. Salaperäisesti mahataudin ajaksi kadonnut nuha kun on palannut aika haipakkaa. Nenä oli tukossa. Tutti piti saada. Vaikea yhtälö, tutti ja tukkoinen nenä. Irkku tarjosi toki tuttia. Joka suuhun lupsahtikin vain hetkeksi kunnes se oli pakko räkäistä pois kun eihän sitä ilmaa... Ja silleen. Irkku tarjosi kättä. Joka kävikin hetkeksi. Kunnes mieleen juolahti taas se tutti. Joka siis sujahti jälleen suuhun ja sylkäistiin pois kotvan päästä. Ja kättä. Tuttia. Spedeä parempaan asentoon. Nunnua. Kättä. Tuttia. Kuudelta irkku löi hanskat tiskiin ja kiskaisi vaatteet päälle. Viimeinen tunti oli mennyt puolittain torkahdellen ja jumpaten oman ja Speden sängyn väliä. Jota tosin ei ole onneksi kuin kymmenkunta senttiä, eli nousta ei varsinaisesti siinä jumpassa täydy.

Juupa juu. Tässä sitä nyt on katsottu aamu-tvstä uutiset, siirrelty joukkoja keskiaikaisista kylistä höökien alta, vatkattu Spedeä sekä sylissä että kiikassa ja silleen. Vessailtu. Juotu kahvia reilulla kädellä. Käyty aamusauhulla. Tarjottu aamumaidotkin jo Spedelle. Ja nyt Spede nukkuu. Kiikassa. Onnellisena nokka auki ja tutti suussa. Sanon mä, hanurista on tällainen. Ei ikinä pitäisi suunnitella saati haaveilla mitään nukkumisjuttuja.

Näistä maailmanlopun masentavista tunnelmista siirrytäänkin sitten sutjakkaasti hip hip hurraa-uutisiin, jotka irkku tosin toisaalta laskee myös byäääh-uutisiksi. Spede kääntyi eilen ensimmäistä kertaa massulleen. Ja siitä selälleen. Ja taas massulleen. Päätyen keittiön oviaukosta hellan eteen. Ja sitä masulle kierimisjumppaa sitten vietettiinkin ahkeraan koko loppu ilta kun se keksittiin. Irkku kiekaisi ensin hip hip hurraa, kunnes totesi että hitto, kohta irkulla ei oo enää vauvaa. Ja sitten oli vuorossa se byäääääh-toteamus. Hätäinen kaveri on siis Spedekin tässä hommassa, motorinen kehitys kun lasketaan korjatun iän mukaan ja sitähän on nyt 4 ja puoli kuukautta. Kamalan äkkiä mennyt aika, kalenteri-ikä kun on jo kuitenkin kohta 6kk.

Ja nyt. Otan ritolat tuonne yläkerran suuntaan. Koulu kutsuu kahta lasta kasilta. Se on moro ja silleen.