Nopeastihan se katoaa, kunhan vaan aurinko pilkahtaa. Kuinka ollakaan, juuri eilen laitoin kahteen ruukkuun kuukausimansikan siemeniä, ja ruukut luonnollisestikin kuistin ikkunalle. Kylmä se on sielläkin , ei kuitenkaan ihan pakkasen puolella joten ehkä nuo ei korpeentuneet saamastaan kohtalosta. Auton ikkunat ja katto on valkoisina, samoin maa. Kuurassa siis. Kuistin ikkunoissa kuurankukkia ei näy.

Soittelin eilen ja selvitin pojan 12v tappelunujakkaa, asia on kunnossa, isä toisessa päässä oli hyvinkin samoilla linjoilla ja kertoi että he ovat lähinnä halukkaita unohtamaan koko episodin. Olisiko sielläkin sitten vaikuttanut nukuttu yö ja kenties, toivottavasti vanhemmat hoksanneet, ettei heidänkään poikansa aivan pulmuseen verrattavissa ollut. Lääkärissä eivät olleet käyttäneet poikaa, tärkeintä oli, että minäkin olin asettanut kahden metrin turvarajan pojalle.

Eli se siitä. Tällä kertaa. Se toinen ilo ja riemu jonka poika tuolle samalle päivälle oli järjestänyt, kävi ilmi hieman, peräti puolitoista tuntia, tappelunnujakan ilmitulosta puhelun muodossa sekin. Pojan opettaja soitti. Hieman yhdeksän jälkeen tiistai-iltana. Minä vastasin ja ajattelin, että no jo onkin tappelukaverin isä nopeasti ottanut yhteyttä kouluun. Eipä ollutkaan kyseessä sama asia. Puhelu meni suunnilleen näin:

Opettaja: No hei, anteeksi että näin myöhän soitan, arvasitkin varmaan että soittelen?
Irkku: Juu no moi, tota joo...
O: Niin, tässä nyt ihan sillä, että tiedätkö että pojilla on aika vaaralliset leikit, siis vapaa-ajalla?
I: Niin tota (tässä kohtaa olin aivan hieman pihalla koska en tappelua leikiksi mieltänyt)
O: Rehtori on kyllä laittamassa kirjettä kotiin tästä, mutta kun en tiedä koska se kirje sitten tulee, ja tässä leikissähän voi käydä tosi huonostikin...
I: Ihan hyvä että soitit, jotain mä tässä kanssa kuulin...
O: Niin, sehän voi huonolla onnella olla jopa hengenvaarallista jos sen pyörän kanssa tippuu muiden päälle. Välitunnilla touhusivat tuossa koulun pihassa pyörien kanssa mutta samaa ne kuulemma vapaa-ajalla tekevät. Siinä on nyt ollut mukana poika 10v:kin, että ei ole pelkästään pojan 12v ja tämän kavereiden touhuja...
I: ???? (Olin aivan pihalla, en oikein osannut sanoakaan mitään)
O: Siinä on kuulemma jopa viisikin näitä pienempiä koululaisia jotka siihen hyppyrin eteen menee maate ja isommat sitten hyppää hyppyristä pyörällä yli. Että onhan se tietysti tosi jännittävä leikki, mutta on se kyllä niin vaarallinenkin, että sillä ajattelin että olisi hyvä kun tietäisit...
I: No joo, voi hyvä isä sentään, mitähän ne seuraavaks keksii... Se tuntuu tää kevät aina sekoittavan sen vähänkin järjen mikä sinne päähän on ehtinyt kasvamaan...
O: Niin, kyllä minäkin sitä välillä olen miettinyt, että koskahan ne oikein siitä alkavat järkeään käyttämään, mutta no, pojat on tietysti poikia, jos kuitenkin puhuisit TAAS sen pojan kanssa, tää on niin vaarallista.

Että tällaisia vapaa-ajan harrastuksia meillä. Leikitään stunt-hyppääjiä pyörillä. Kai se on myönnettävä, välillä se horjuu usko äidilläkin. Varsinkin silloin tiistai-iltana se oli kateissa.Tästäkin on nyt sitten puhuttu ja sovittu, että ei enää, mutta sopimuksethan on monesti poikien mielestä tehty joko rikottaviksi tai unohdettaviksi. Irkku siis jatkaa, sydän syrjällään poikien kanssa elämää ja muistinko muuten aiemmin sanoa, odotan kovasti että masussa kasvaa yksi poika lisää.