Niin se on! Puikot on heiluneet ja vauhdilla, eikä suinkaan sukkien parissa vaan pipojen. Kyllä, monikkomuoto on oikea muoto, puikoilla on pipo nro 2. Se ensimmäinenhän loihdittiin kaksilla eri pyöröpuikoilla ja tämä kakkonen on päässyt alusta asti nro4 puikkojen pyöritettäväksi ja kieltämättä jälki on heti paljon järkevämpää. Pipo nro1 päätynee speden tai vaihtoehtoisesti junnun käyttöön luulen mä, se kun on himpan kireämpi siitä alkuosastaan.

Eilen täällä ei tapahtunutkaan juuri puikkojen heilumista kummempaa. Pyykit ei olleet aamulla kuivia joten pyykkäystä jatketaan tänään, ja oikeastaan oli ihan hyväkin ettei ne vielä olleet kuivia. Spede näet päätti hankkiutua kipeäksi ja meillä on pari yötä nyt suunnilleen valvottu. Ensin valvottiin siksi että nenä oli jatkuvasti joko tukossa tai niin täynnä räkää että sitä oli pitkin kasvojakin ja annas olla jos hetken oli vähäräkäisempi hetki niin johan se käytettiin pyörimällä, vääntämällä, kääntämällä ja potkimalla peittoja. Niin, poika tosiaan nukkui meidän välissä.

Viime yö vietettiinkin sitten yskien. Yhdellä hetkellä yskittiin keuhkoja ulos ja toisella kurkkua auki repien. Luulenpa että kurkku on hieman kipeä lapsosella. Osa ajasta käytettiin näet siihen että kurkkukipu tehtiin tiettäväksi. Niin ja osa ajasta siihen että väännettiin, käännettiin, pyörittiin ja potkittiin peittoja. Kyllä, meidän välissähän tuo jälleen nukkui. Ja voin kertoa että äiti ei juurikaan nukkunut. Ei sen enempää viime kuin edellisenäkään yönä. Edellinen yö kostautui pääkipuna eilen, viime yö taas... enpä vielä tiedä, ainakaan päätä ei särje.

Spedelle tuntuu tulevan jokaisen lenssun yhteydessä lievä kurkunpäätulehdus, yskä näet on pahimman hetkensä juuri kurkunpääyskää. Että se tekee varmasti kipeää! Viime yönä lievitettiinkin oloa jälleen kerran ventolinella, onneksi olen tarkoituksella säästänyt junnun tilajatkeen ja avaavat. Muutaman kerran yöllä ehdin jo ajatella että näinköhän on paras nousta pystyyn ja that´s it, nukkuminen kun oli suuren osan ajasta mahdotonta. Ilmeisesti pahin meni aamuyöstä ohi, poika on nukkunut nyt kolme tuntia yhtä kyytiä joten minäkin ehdin nukkua nukkua pari tuntia ilman loikkimista. Huoh.

Onneksi poika 14v on tänään taksvärkillä eli taidan toimittaa tuon kanssa pyykit kaappeihin. Niitä näet on ja paljon! Viritimme teinin huoneen kattoon lisänarua 20 metriä (!) niiden kahden pyykkitelineen lisäksi jotka on lasten huoneessa. Sekä telineet että narut on täynnä ja edelleen pesua odottaa ainakin kolme ellei neljä koneellista petivaatteita, vaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi satuin hoksaamaan siinä lauantaina petivaatteiden vaihdon yhteydessä että tosiaan, lienee viisain tuupata koneeseen jokainen speden nunnukin. Samalla kertaa ne tärkeimmät unilelut joutui pussissa pakastimeen ja vähemmän tärkeät toisessa pussissa vinttiin.

Lauantaina autorempasta kotiutui muuten hyväntuulinen mieshenkilö. Toisin kuin oli luultu, lohkolämppäri ei ollutkaan rikki ja olisiko tuo ollut osasyy sille hyvälle tuulelle. Mies kun ehti sanoa jo monesti kuinka htin kalliiksi remppa vielä tulee kunhan hän pääsee siihen lohkolämppäriin asti. Se, miksi lohkolämppäri ei toiminut onkin sitten paljon simppelimpi juttu, lämppärin johto on näet vetänyt itsensä oikkariin. Tämän mies huomasi siinä kotiuduttuaan ja tutkailtuaan johtoa.

Ilmeisesti sitten taas tämä hyväntuulisuus poiki mukavan iltatuokionkin, ennen sitä speden totaaliräkimisköhimispotkimissessioa ehdimme istua tovin jos toisenkin jutellen. Poika 16vkin osallistui osan ajasta jutteluihin ja ainakin jonkinasteinen välirauha on taas solmittu. Minä juttelin ihan kahdenkin ukon kanssa asiasta ja ehkä tämä taas on hieman paremmin kartalla kaikesta. Tai sitten ei, kummasti ne kartalla olotkin tuntuu katoavan aina uuden kettuuntumisen hetkellä.

Oli miten oli, autoremppa oli siis menestys ja vielä paremmin osui se että autoon saatiin viimein ne talvikiekotkin alle. Eilen aamulla maa oli valkeana kun heräsimme ja kas, sitä samaa valkoista on tullut lisää. Se kaikki valkoinen taas saa aikaan sen, että minun täytynee lähteä tosissani tutkimaan millä minä siistin prinsessan talvikengät. Ne kun on paksun kuivuneen kuran alla kuistilla ja pelkällä kopistelulla ne kurat ei irronneet. Juuriharja olisi enemmän kuin hyvä mutta hittolainen kun sellaista ei tähän hätään pirtissä ole. Argh!

Ja nyt. Luulenpa että nautiskelen tämän aamuteeni loppuun ja siirryn tosiaan tutkailemaan niitä kenkiä. Viettäkääpä oikein mukava maanantai, lupaan pyrkiä samaan vaikka luulenkin että eniten mieltä tulisi lämmittämään tunnin tai parin päiväunet sohvannurkassa. Se on moro!