Ja että se maistuukin taas passelilta kun siihen viimein kunnolla pääsi. Vaan vaikeaa, sitä se oli, vaati useamman kupposen irvistellen juomista. Vappukin sitten oli ja meni, me vietimme vappua pienenpienellä joukolla, ts poika 14v ja spede oli seuranamme. Poika 16v vietti vappua tyttöystävällään, teini puolestaan poikaystävänsä kanssa poikaystävän isällä ja prinsessa ja junnu oli serkkutyttöjensä kanssa toisen serkkutytön kummitädillä lastenkekkereissä.

Vappuaattona kävimme uudessa Prismassa ostoksilla ja jo pitkään kenkkuillut auton ohjaus innostui uudelleen kenkkuilemaan. Viikollahan ukko huomasi ohjaustehostinnesteen olevan loppu, täytti säiliön ja voilá, auto toimi taas kuin unelma kunnes tosiaan Prisman parkkihallissa ohjaustehostin alkoi pitää taas merkillistä rohinaa ja rattia sai vääntää hampaat irvessä. Höh nyt sanon mä! Naapurikunnan kautta ajeltiin silti kotiin ja tehtiin sekin historiallinen teko että poikkesimme hakemaan syötävää spedelle ja minulle ja me evästelimme takapenkillä. Oooh!

Kotona ukko ryhtyi kesäkiekkojen alle vaihtoon ja olipa onni että naapurin mieskin oli kotosalla, yksi rengas kun ei olisi millään luopunut pulteistaan. Samalla kertaa ukko tutki ohjaustehostinnestesäiliön tilan ja totesi sen jälleen tyhjäksi. Voi rähmä. Onneksi naapurin mieskin kieppui auton ympärillä ja ei aikaakaan kun parivaljakolle selvisi mistä säiliö vuotaa. Ei vuoda enää muuten! Se alkuviikosta kuulunut salaperäinen sirinäkin on kadonnut autosta eli kaipa sillä nyt sitten uskaltaa ajaa sinne Hesaan viiden viikon päästä.

Niinpä, reissuun on aikaa hieman reilu viisi viikkoa. Tällä viikolla on pakko hakea passikuvat ja käydä tilaamassa ne passit, tässähän loppuu aika muuten kesken. Oih! Lapset laskee jo lähes päiviä siihen kun lähdemme, eikä tässä äitikään ihan rauhallinen osaa olla. On se vaan kivaa kuulkaa se! Äiti tosin laskee mielessään myös sataan tasaisin väliajoin, se uusi kännykkä *sniiiiif* ei ole vieläkään suoriutunut postiin asti. Hittolainen sentäs.

Vappuaaton ehdotonta eliittiä oli kuitenkin Patriot-elokuva jonka tuijottelin punaviinilasi kädessä pojan 14v seurana. Olin minä toki sen nähnyt aiemminkin mutta en koskaan alusta asti joten uusinta oli enemmän kuin poikaa. Hyvä leffa, kertakaikkiaan! Kesti vain älyttömän pitkään, jos näin voi sanoa, siinä ehti kerran jos eräänkin olla tippa linssissä loppua kohti kun kuljettiin.

Eilinen menikin pitkälti makoillessa telkkarin ääressä, ruokaa laitoin välillä ja kiikutin pyykkiä kuivumaan, tuli siinä tosin muutama isoäidinneliökin virkattua. Poika 16v kotiutui iltapäivästä ja lähti vielä uudemman kerran tyttöystävälleen illaksi, teini piipahti hakemassa toiset vaatteet ja kotiavaimensa ja lähti poikaystävänsä kanssa leffaan ja prinsessa ja junnu palautettiin kotiin iltapäivästä.

Illalla tapahtui sitten maansuruun johtanut katastrofi. Prinsessa tökkäsi junnun kaasupalloa hammasharjallaan juuri kun junnu oli suuntamassa pallon kanssa nukkumaan ja viuh vaan, reikähän siihen Homer Simpsonin kylkeen tuli. Mikä määrä itkua! Ei riittänyt että junnu itki sylissäni olkkarissa, myös prinsessa itki kuin vesiputous vessassa hampaiden harjailua touhutessaan. Kiukutti vaikka eihän se prinsessa voinut tietää kuinka herkästi kaasupalloon tulee reikä eikä tehnyt sitä reikää tahallaan.

Niin paljon tapahtuma otti prinsessaa itseäänkin päähän että tämä lupasi itkun lomassa junnulle että hänenkin pallonsa saa puhkaista mutta minä kielsin moiset touhut. Ei se maahan kaatunut maito itkemällä saati kostolla miksikään muutu. Junnun pallo pysyy sentään vielä joten kuten yläilmoissa kun äiti ja poika 16v leikki sairaanhoitajia ja paikkasi reikäkohdan teipillä. Mutta kyllä sitä itkettiin. Pitkään ja hartaasti.

Harmi ettei palloja taida saada meidän kylältä enää näin vapun jälkeen, manseen asti en kyllä jaksa töiden jälkeen lähteä tutkimaan pallotilannetta vaikka sieltä niitä saattaisi hyvinkin saada. No, vahingosta oppii, enpä usko että meillä tullaan jatkossa tökkimään kaasupalloja yhtään millään edes vahingossa. Harmitti se silti itseäkin, se oli lähes tunnin keikka ennen kuin sain kummankin itkijän rauhoittumaan ja unille. Ihme ettei spede herännyt itkukonserttiin.

Tänään pääseekin sitten taas töihin, jes! Luulenpa että laitan ukon viemään junnun puhelimen huoltoon tänään, se kun ei ole toiminut hetkeen ja junnulla onkin ollut käytössä ukon vanha kapula joka puolestaan alkoi lauantaina temppuilla tyyliin "katkaisen puhelun kunhan ehdit sanoa moi". Kapula on suht tarpeellinen junnulle, tälle kun pitäisi saada soitettua aina ukon aamuvuoroviikoilla että tietää lähteä ajoissa kouluun.

Ja nyt, taidan siirtyä juomaan kahvikupposen numero 1, alle kun join teetä yhden kupposen. Ehkä olisi aiheellista myös kaivella jotain fiksumpaa retonkia niskaansa, rennonletkeä koon XXXL YIT-paita kun ei oikein jotenkin sovi töihin. Tai ainakaan minun mielestäni se ei ole passeli sinne. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä tulen pyrkimään samaan!