Selvästikään en osaa kirjoitella jos herään vasta "puoliltapäivin", ts olen herännyt reissun jälkeen joka aivaten ainoa aamu vasta yhdeksältä (KÄÄÄÄK!) eli rytmi on täysin päin prinkkalaa. Toisaalta, lomallahan tässä mutta siis silti! Illalla ei tahdo millään saada unta kun aamu on mennyt nukkuen joten ahdistas melkein etten sanoisi!

Matkapäiväkirja on edelleen autuaasti ukon koneella ja siellä pysyköön, ainakin toistaiseksi, tiedä kuinka kattavaa raporttia tähän tulee pukattua. Matkallelähtöpäivähän oli lievästi puutuneiden ihmisten päivä, meidän kolmen nukkumattoman seuraan liittyi muutaman tunnin unilla varustetut prinsessa, junnu ja spede sekä poika 14v joka sisaruksistaan poiketen simahti takaisin unille samantien kun auto starttasi omasta pihasta.

Samalla nukkumislinjalla tämä jatkoi muuten koko lennon ja kaikki autoilut Unkarissa ennen huvilalle pääsyä. Vasta illalla kiinnitin paremmin huomioa poikaan ja kas, tuohan oli tulikuuma joten ilmanko... Mutta tosiaan, Hesan päässä touhut sujui suht hyvin, meille saatiin vaihdettua paikat niin että ukko pääsi speden kanssa kaksin istumaan, pojat 14 ja 16, anteeksi nyt muuten 17v, joutuivat istumaan omissa oloissaan. Tai saivat, ihan kuinka sen tahtoo ajatella. Lento kun oli himppasen levoton ja riehakas jostain kumman syystä.

Budapestissä meidät otti vastaan harmaa taivas, sadepisarat ja lehmänhenkäys. Siis kyllä, lämmintä riitti vaikka kentällä satoikin. Sade jäi sinne kentälle ja kun viimein muutaman koukeron kautta suoriuduimme Balatonfurediin mollottikin taivaalla aurinko ja oli kertakaikkisen kuuma. Farkut ja sukat aiheutti jokaiselle seurueen jäsenelle lisähikoilua, koneessa sen enempää kuin lähtötouhuissakaan ne ei olleet olleet yhtään liikaa.

Avaimet saatiin noin tunti etuajassa, oikea noutoaikahan olisi ollut 16-19 välisenä aikana. Satuimme näet ihan sattumalta paikkaan jossa Interhomen toimisto sijaitsi. Samalla toimitimme kauppa-asiat samassa rakennuksessa sijainneessa CBAssa ihmetellen valikoimaa. Mukaan tarttui sentään yhtä ja toista kotoisaakin apetta, mm margariinia ja tomaatteja sekä limuja, croisantit oli toki tuttuja näkyjä kotoakin mutta myyntitapa ja hinta oli iloinen yllätys; poimi ite lootasta ja maksa 25-30 forinttia kappaleelta sen mukaan missä kaupassa mahdoit ollakaan. Moinen forinttisummahan vastasi peräti 10 senttiä eli kroikseksi sitä itsensä tunsi väkisinkin kaupassa.

Huvilalla ihastelimme paikkoja ja maisemaa, ihmettelimme vessanpytyn muotoa ja toimintatapaa ja jaoimme makuusijat. Spedeparka alkoi olla niin väsynyt että tämä vastusti periaatteesta kaikkea ja jo ajatuskin nukkumisesta yläkerrassa sai lapsen kirkumaan pelosta. Vaihdoimme kevyempää päälle, purimme himppasen matkalaukkuja ja lähdimme Balatonalmadiin etsimään kauppaa josta saisi pyyhkeitä.

Pyörimme ja pyörimme keskusta-aukioa ja ei, ei pyyhkeen pyyhettä missään liikkeessä. Lopulta kysyimme neuvoa turisti-info-pisteestä ja yllätyimme tosissamme; infopisteen nainen ei puhunut sanaakaan englantia. Tästä englanninkielen puhumattomuudesta tulikin koko reissun kestoteema, muutamaan enganninkielentaitoiseen törmäsimme matkan aikana mutta lähes kaikkialla saimme selvitä elekieltä käyttäen.

Ystävällisyyden puutteesta infopisteen naista ei tosin voinut syyttää, tämä vinkkaili elekieltä käyttäen kulkemaan perässään ja kas, kolmannen ruokapaikan ovella natsasi; tarjoilija puhui englantia ja minä kiittelin hymyssäsuin infopisteen naista. Ja missä niitä pyyhkeitä sitten myytäisiin; no rannalla tietysti! Ja johan hymyilytti, sekä tarjoilijaa että kysyjää, onko olemassa loogisempaa paikkaa pyyhkeiden myynnille? No ei ainakaan jos hengaat rannoistaan kuululla alueella.

Rannalle me emme silti päätyneet, mikälie kohtalon oikku sai meidät kiertämään keskusaukion vieruskorttelin ja hups vaan, siellähän oli naisihminen myyntikojuineen ja myyntikoju tursusi paitsi ranta- ja pihaleluja myös niitä pyyhkeitä. Pyyhekaupoilta suuntasimme syömään huvilalle johtavan tien haarassa näkemäämme ruokapaikkaan, restaurantteja muuten vilisi vähän joka nurkalla reissumme ajan, ja touhu alkoi olla vähintäänkin kaoottista. Eikä ihme, kello kun lähenteli jo iltaseiskaa, siis Unkarin aikaa, ja etenkin spede oli aivan puhki.

Huvilalla ukko saatteli speden nukkumaan huutokuoron säestyksellä ja minä sain vielä prinsessan kanssa kunnon sodan pystyyn. Siinä toinen kestoteema reissullemme; kiukkuava ja rähisevä prinsessa. Lähes joka päivä tämä käytti suunnilleen puolet ajasta rähisemiseen, kiukutteluun tai junnun kanssa riitelyyn. Väsyttävä lapsi sanon mä! Tosin tuona ekana iltana väsymyksellä oli vissi osansa kiukkuilussa, olimme kaikki puuduksissa aina aikuisista lapsiin asti ja niinpä huvila hiljenikin ekana iltana jo ennen kymmentä.

Ekan päivän osalta matkakertomus tulikin kirjoitettua uudemman kerran joten poiminkin matkapäiväkirjasta mahdollisesti muita päiviä myöhemmin postattaviksi, nyt siirryn kotoisaan menoon todeten että reissu imi mehut iloisesti niin että vieläkin akalla on rytmi aivan päin prinkkalaa ja puutumusta nähtävissä. Osansa on varmasti sillä että kymmenessä päivässä ehti tottua paitsi nukkumaan pidempään myös siihen että kello oli tunnin vähemmän kuin täällä.

Reissun alkupäivien kuudelta herääminen kun muuttui aika nopeasti puoli kasin heräämisiin, näin ollen kotona ysiin koisaaminen ei ole ollut kummoinen harppaus mihinkään suuntaan. Kotiutumispäiväkin oli aika saakutin rankka, jos näin voi sanoa. Lähdimme huvilalta ennen kymmentä kiikuttamaan avaimia, ajelimme Budapestiin liki kolmenkymmenen asteen lämmössä ja koska automme oli himppasen isonpuoleinen katsoimme parhaaksi jättää Budapestissä kieppumisen väliin.

Niinpä hengasimme lentokentällä päiväyhdestä asti aina siihen kun lentokone nousi ilmaan hieman ennen iltaseiskaa. Hesasta lähdimme ajamaan kotia kohti puoli yhdentoista aikaan ja kotona oltiin puoli yhdeltä ja eihän se uni halunnut edes suunnitella tuloa pariin-kolmeen tuntiin. Spede onneksi simahti jo autoon joten tämä kannettiin nukkuvana sänkyyn mutta prinsessalla ja junnullakin meni hyvinkin tunti ennen kuin nämä sai suuntamaan peteihin.

Sunnuntain olo oli kuin Sumuisten vuorten gorillalla, akka ei tuntunut heräävän ollenkaan koko päivään. Ketuttikin ja raskaasti, kylmä oli ja aurinkoa näkyi vasta iltapäivästä muutaman tunnin ajan. Budapestissa koneeseen noustiin +28 asteen lämmössä, Hesaan laskeuduttiin mittarin näyttäessä +12. Bikinit, joilla hippelehdin koko reissun ajan huvilalla, osoittautui turhiksi kapineiksi Suomen suvessa ja sekös risoi. Olen tainnut syntyä ihan väärään maahan, sanon mä! Vihaan kylmää ja pimeää ja talvea ja mitäs Suomessa onkaan puolet vuodesta? Pläääh!

Jos kohta sunnuntaina ketutti ja puuduttikin niin se ei ollut mitään verrattuna maanantain olotilaan. Minä makasin valehtelematta koko päivän sohvalla, sen verran liikuin välillä että latasin pyykkikonetta ja tein ruokaa. Niin ja pyörähdin aamupäivästä ukon siskolla pulisemassa, sekin pulina tosin hoidettiin osittain haukotusten saattelemana. Illalla oli pakko reipastua kotvaksi, ukon sisko näet ilmoitti että alustavasti suunniteltu lastenhoitokeikka onnistuu ja tadaa, pakkohan se oli ukon kanssa ryhtyä tutkimaan lentoja ja hotelleja kun lapset sai petiin. Tai lapsen, prinsessa ja junnu oli näet siirtyneet sinne ukon siskolle yöpymään ja kotona oli tasan tarkkaan spede ja poika 14v. Poika 17vhän sinkaisi heti kentältä kotipihaan suoriuduttuamme tyttöystävälleen ja sitä kautta sitten isälleen jossa on tälläkin hetkellä.

Eilen olikin jo sitten suht normiolo jaksamisen puolesta, kaikki loput pyykit tuli hoidettua ja ruokaa tehtyä pariin otteeseen, iltapäivästä ukon siskon tytöt eli kummityttö ja serkkulikka hilppasi paikalle ja he ovat nyt vuorostaan yökyläilemässä meillä. Kummityttö ja junnu simahti unille hyvissä ajoin, samaa ei voi sanoa serkkulikasta ja prinsessasta joille huutelin nukkumiskomentoja hieman ennen puolta yötä rappujen alapäästä. Ei likat minua hereillä pitäneet, he värittelivät äänettömästi yläkerrassa mutta kuten sanoin, omat rytmit on aivan päälaellaan ja uni ei vain tullut ennen yhtä millään.

Tänään pitäisikin sitten touhuta sitä ja tätä, huomenna suuntaamme mökille juhannuksenviettoon. Juhannuksenvieton jälkeen saa taas pistää töpinän päälle, lähdemme tosiaan ukon kanssa kahteen pekkaan ensiviikon keskiviikkona lentokoneella kohti Riikaa. Jösses! Onneksi ukko palaa töihin heinäkuun alussa, tämä loma on ollut jokseenkin läkähdyttävä tahdiltaan. Jatkat juttuja myöhemmin, nyt siirryn hetkeksi Aamulehden ja kirjan pariin, spede heräsi jo joten se tietää sitä että todnäk kummityttökin kömpii kohta pystyyn. Se on moro ja oikein kivaa keskiviikkoa!