Niin kuulkaa! Että toimii. Siitä sopii mennä ulos tai tulla sisään, ja aukeaa. Ihan vain kahvaa painamalla. Lukkoseppä avasi oven tuosta vain, suitsait sukkelaan. Harmi, että irkulta jäi näkemättä keinot, eikä tuo suostunut edes paljastamaan jippojaan, totesi vain että vähän kuin elokuvissa. Murtovarkaan ura saattaisi ola paikallaan... Ja totesipa tuo senkin, että kyseisiä lukkoja on tässä maassa vaihdettu vino pino. Abloyn piikkiin. Joka on sitten tursunut jo yli, siis se piikki, ja tämän vuoden alussa kyseinen lukkovalmistaja on tiukentanut vaihtopolitiikkaa eikä niitä enää omaan piikkiin huoli. Kuin takuuaikana. Joka on vain kaksi vuotta. Ja näin ollen ummessa meidän lukon kohdalta. Vaikka kuinka kyseessä on tyyppivikainen lukkopesä.

Että maksoi. Ihan mukavasti, 110 ekkeä vaihtoi omistajaa. Ei sovi valittaa, ovi toimii kuin unelma. Ja kuulumme siihen huikeaan kaksikkoon, joilla lukkopesä on ollut niin huonossa kunnossa kuin meillä. Siis hänen vaihtamistaan. Että top-kakkoseen suoraan pamautettiin. Olemme aika pro-sakkia tämän suhteen.

Ja jottei elämä nyt olisi silkkaa ylpeilyä top-sijoituksilla todettakoon että irkku on tehnyt diagnoosin. Spedestä siis. Muistikeskus toimii miten sattuu ja sieltähän se putkahti, muistin syövereistä jotta toisellahan oli alkuviikosta yhtenä päivänä muutaman tunnin ajan merkillisiä näppyjä kasvoissa. Joita irkku sitten ihmetteli ja kummasteli ja joiden suhteen irkku epäili samaisena iltana jo omia silmiään. Jotta oliko niitä vai ei. Kun oli mutta oliko sittenkään.

Spedellä on siis vauvarokko. Niin se on. Kuumeilu menee suoraan oppikirjan mukaan, vauvarokkoa ajatellen siis, posket on helakan punaiset aina kuumeen noustessa huippulukemiin ja laskiessa taas väri normalisoituu. Kuumetta alentavia on nautiskeltu ajoittain, etenkin ennen yöunia. Tämä päivä vielä pitäisi kuumeen kulkea omia reittejään, huomenna sitä ei pitäisi enää olla. Tai sitten irkun diagnoosi on väärä. Jota irkku tosin ei usko, muistissa kun on vielä varsin hyvin junnun vauvarokot (huomatkaa monikko) ja niiden kulku.

Vauvarokkohan sairastetaan oppikirjan mukaan kerran. Junnu nyt tietysti unohti lukea sen oppikirjan, ja on sairastunut kyseisen rokon kahdesti. Ja kumpaisellakin kerralla vieläpä lääkärin toteamana. Ensimmäisellä kertaa tuo oli bronkiitin takia sairaalahoidossa ja oli juuri alle kiskaissut sen rokon, toisella kerralla vauvarokko ajoittui sopivasti korvatulehduksen kanssa samoille päiville.

Tänään ei olekaan vielä ihmeitä tapahtunut. Ja toivottavasti ei tapahdukaan, meillä levätään. Spede kun väsyttää paitsi itsensä, myös äidin, sairastelullaan. Väsyttäähän tuo, kun kuumeisen lapsen kanssa pelaat päivät ja osin yötkin, nukkuminen kun häiriintyy milloin pahoista unista, milloin yskimisestä. Poistun siis lepuuttamaan itseäni ja ehkäpä saan pienen känisijänkin asettumaan. Se on moro!