Myöntää virheitään. Minä nyt kuitenkin myönnän. Olen tehnyt ison virheen totuttamalla lapset siihen, että aamuisin äiti tulee ja herättää. Tällä viikolla se on käynyt erittäin selväksi. Teinillä on suurkeittiövuoro koulussa joka tarkoittaa sitä, että tämä menee aamuisin seitsemään. Irkku herää siis viiden aikaan selvästi stressaten alitajuisesti sitä, herääkö teini vai ei puoli kuuden jäljestä soivaan kännykkäänsä. Eilen ei herännyt, tänään heräsi kännykän soitua kymmenen minuuttia.

Kauhulla odotan kun työharjoittelujakso alkaa ensi kuussa. Silloin teinin täytyy herätä jo viiden aikaan ehtiäkseen kahdella linja-autolla työharjoittelupaikkaansa naapurikaupungin laitamille. Kiva. Irkusta tulee mitä todennäköisimmin harmaahapsinen sinä aikana. Ja silti, teini meni varsin hyvissä ajoin eilenkin nukkumaan eli kyse ei liene siitä, ettei ehdi nukkua kunnolla ennen herätystä. Ehkä vielä aikaisemmin aiheellista painella maate?

Osittain tosin uskallan väittää kyseessä olevan jonkinlainen persoonakysymyskin. Tiedättekö, toiset on ilta- ja toiset aamuihmisiä. Itse lukeudun jälkimmäiseen ryhmään, ukko puolestaan ensimmäiseen. Lapsista kolme on myös aamuihmisiä. Ei ole pienintäkään ongelmaa saada heitä aamulla hereille, poika 12v herää monesti omia aikojaan ennen kuin irkku ehtii edes herättelykiekalle.

Poika 14v ja prinsessa taas on täysin toivottomat tapaukset, teinin kohdalla on sentään toivoa, tämä kun herää yhdellä herätyksellä äidin suunnasta. Prinsessakin herää joten kuten, mutta yleensä tämä rähisee ja murisee koko aamupalan ajan. Poika 14v ei herää. Ei yhdellä, ei kahdella, harvoin vielä edes kolmella yrityksellä. Muutaman kerran pojan päälle on kipattu vedet, muutaman kerran jätetty herättelemättä parin kerran jälkeen ja annettu juosta myöhässä kouluun. Ei tehoa.

Tänään on varmasti pakko nukkua itse päiväunet. Minun iltani ovat aivan hanurista kun kuudesta asti olen puolikuollut ja kun saan lapset sänkyihin ysiltä ja viimeisimmätkin prinsessan ja poika 12v:n vessajuoksut on suoritettu kymmeneltä, kaadun itsekin sänkyyn. Olisi ihan mukavaa istua yhtenä iltana ukon kanssa hieman pidempään olkkarissa ja mennä yhtä matkaa sinne sänkyyn. Mutta ei.

Ymmärrettävää tosin, eikö? Siinä vaiheessa kun lomaileva ukko herää, on irkku ollut hereillä jo vähintään neljä tuntia, toisinaan jopa viisi. Aamu- ja iltaihminen. Ne me olemme. Nyt se on moro, siirryn siihen epätoivoiseen osioon eli aloittelen herätyskiekat. Viettäkää miellyttävä torstai!