Oli ehkä syytäkin, edellinen yö kun meni vähemmän hyvin nukkuessa, junnu näet heräsi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yhden aikaan ollen a. totaalitukossa ja b. kuuma kuin kekäle. Eilen illalla otin ja tuplasin ihan suosilla lääkkeet uudemman kerran, johan lapsi ehtikin olla yksinkertaisella lääkityksellä... viisi päivää? Viiden yksinkertaisen lääkepäivän jälkeen tilanne oli juuri se kuin arvelinkin jo lääkkeitä vähentäessäni; puhallukset oli tippunut kautta linjan alle kahteensataan joten plääh.

Osasyynsä tosin tälle puhallusten tippumiselle on varmastikin lapsen saamassa lenssussa, mutta olihan se linja jo valmiiksi perjantaina ja lauantaina nähtävissä kun puhallukset huononi ja huononi aamu aamulta. Tämän päivän junnu viettää kotona, se kuume kun ei noussut enää uudelleen yön jälkeen vaikka eilisen poika vielä korventelikin pääkipua potien. 

Silloin yöllä kun tämä heräsi otettiin ensimmäisenä avaavaa. Jonka päälle ei jaksettu kaivaa kuumemittaria vaan minä kehotin lapsen siirtymään meidän väliimme nukkumaan. Vaikka nyt suht hyvin unessa yön olimmekin niin tottahan se lämpöpatteri välissä piti yöllä hereillä hetkittäin. Ilmanko suikahdin takaisin vällyjen alle eilen aamulla saatuani kupposen kahvia ja lapsille aamupalaa nenän alle. Siellä vällyjen alla minä sitten pysyttelinkin aina yhdeksään jonka jälkeen aloin villin ravin toviksi.

Pyykkiä. Tiskejä. Lisää pyykkiä. Kaappeihin, koneeseen, naruille ja lisää kaappeihin. Puoleltapäivin päätin oikaista ihan huolella normaalikuvioissa ja pyörähdin kaupalla hakemassa muutaman pizzan ja hampurilaisen. Samalla nakkasin prinsessan mummulle päivävierailulle. Gilmoren tyttöjen kyytipojaksi noudin itselleni kebabin sillä totesin että edessä siintävä viikko tulee olemaan pitkä ja piinallinen, ne kaksi esseetä näet odottaa edelleen kirjoittamista. 

Eilinen meni siis pyykki- ja tiskiriehumisia lukuunottamatta pitkälti televisioa tapittaen. Ei hullumpaa oikeastaan. Siinä tapituksen lomassa laittelin viestiä junnun luokanvalvojalle siitä ettei junnu valitettavasti nyt pääse kouluun joten ehkä sitä siirtoakin on syytä siirtää päivällä tai parilla eteenpäin, ihan sen mukaan miten junnu tokeentuu. Illalla luokanvalvoja vastasi ja asia on tältä osin kunnossa. 

Iltapäivällä höpöttelin tovin puhelimessa työkaverin kanssa, työmaajuttuja, mitäs muuta. Siinä höpöttelyn lomassa appiukkokin pelmahti ovesta eikä aikaakaan kun ukko ja appiukko livahti testiajolle, appiukko oli näet tehnyt ensimmäisen eläkepäivien hankinnan ja ostanut itselleen auton. Työsuhdeauto kun siirtyy takapuolen alta pois ihan näillä näppäimin ja appiukko on jo jonkin aikaa tutkaillut eri autoja etsien sitä omaansa.

Ei muuten hullumpi vaihtoehto, vaikka nyt en koeajolla käynytkään. Voldemar sai sukuun pikkuveljen sillä appiukko oli ostanut V40-mallin. Tai niin. Voikos sitä nyt sitten pikkuveljeksi sanoa, se kun on kolme vuotta vanhempi kuin voldemar? Kai nyt voi, onhan se paljon pienempi ja sievempi mitä niitä kärryjä siinä vieretysten tuijottelin. Väri oli mielestäni ehkä ensteksparasjuttu siinä appiukon autossa; syvän sininen, juuri sellainen josta itsekin haaveilin ennen kuin voldemarin hankimme.

Teini pyörähti adoptiolapsen kanssa paikalle appiukon lähdettyä ja heti näiden poistuttua palasi prinsessakin reissustaan. Ihan peruspyörintää siis koko päivä, jos näin voidaan sanoa. Tänään onkin sitten tosiaan sitä kirjoittamista luvassa. Sitä ennen pitäisi kuitenkin kiikuttaa spede tarhaan, herätellä prinsessa ja poika 15v koulutielle ja ehkäpä lukaista aamulehti joutessaan. Huomenna on tarkoituksena mennä duuniin muutamaksi tunniksi joten valmista on syytä saada aikaan ainakin yhden esseen verran.

Keskiviikkona on sitten ns kauppapäivä, lähden ukon nuorimman siskon kanssa hakemaan leivonta-aineet ristiäiskakkuihin joiden leipomiseen olen varannut lauantaipäivän. Torstaina on vuorossa teinin muutto joten hmmm... Voi olla että joudun harkitsemaan duuniin hilppomista uudemman kerran, tämä viikkohan loppuu muuten aivan käsiin ottaen huomioon että perjantaina on kumpaisenkin esseen viimeinen palautuspäivä. Ou mai!

Onneksi kumpaistakin on kirjoitettuna jo pätkä eli eiköhän tästä jollain selvitä. Vaan jaa, nyt taidan tosiaan siirtyä herättelypuuhiin. Kello käy aika vauhdilla, huomaan mä. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrin samaan!