Huhhuh. Ja ai kamala. Ja siis ihan hirveää! Kyllä irkku on liian vanha baarielämään, kyllä se niin on. Tai ainakin bilettämään itseään reippaasti nuorempien ihmisten kanssa. Huhhuh ja huhhuh!

Rehellisesti sanottuna, eilen irkku oli kuollut. Sairas. Kuollut ja sairas. Enpä muista moista krapulaa ennen kokeneeni, jopa maito päätti potkaista takaisin päivällä. Jaiks! Tänään olenkin sitten laskenut että koska seuraavat ympyräiset synttärit on ja kenellä, uusintaa kun en todellakaan kaipaa, en sittenkään että ilta oli varsin mukava ja kiva ja pikkutunneille vierähtävä.

Neljä vuotta omien laskujeni mukaan, irkun nelikymppisiä kun ei juhlita kuin kakulla ja kahvilla. Vieläkin on jotenkin puolipitoinen olo vaikkakaan ei onneksi koske mihinkään eikä ällötä enää. Olen joskus kuullut kahden-kolmen päivän kankkusista mutta enpä ole itse sellaista onnistunut koskaan kokemaan. Kaikkea sitä oppii kun vanhaksi elää.

Tänään irkku toimii siis puoliteholla. Ruoka on uunissa, spede päiväunilla ja irkku nauttii tunnin hiljaisuudesta kahvikupposen seurassa ennen kuin on lähdettävä hakemaan junnua eskarista. Huomenna onkin laitettava täysi höyry jälleen päälle, keskiviikkona on speden korvien putkitus ohjelmassa ja mietin jo valmiiksi kauhulla miten saan pidettyä pojan eväättömänä kuuden tunnin ajan ennen operaatioa.

Aika on 12.00 päivällä eli varmasti on kiukkua ilmassa ja paljon siihen mennessä. Pitänee herättää pieni tuolloin ennen kuutta aamulla että ehtii tarjoilla tälle edes aamupalan ennen määrättyä aikaa. Toivottavasti kaikki sujuu nopeasti ja hyvin eikä koko päivää tarvitse odotella pienen potilaan kotiuttamiskuntoon pääsyä.

Jahas, josko tässä vähin erin alkaisi valmistautua junnun noutoon. Se on kuulkaa moro ja viettäkää reipashenkinen maanantai!