Ei auta itku markkinoilla eikä maammelaulu sen paremmin. Jo jonkun aikaa äkäillyt poskihammas, ei se jossa juurihoito on kesken vaan se, jonka suhteen hammaslääkäri totesi särkypäivystyksessä väliaikaista paikkaa laittaessaan "että mietit nyt poistetaanko se vai tehdäänkö juurihoito ja otetaan se sit käsittelyyn seuraavaks", otti eilen lopullisesti itseensä. Jo useampana päivänä olen miettinyt mitä uskallan syödä ja mitä en, ja kun syön, kummalla puolella puren ja kuinka hyvin, kas kun toisella puolella suuta taas on se vinoon puhkeava viisaudenhammas joka ottaa ikenen osalta myös ajoittain itseensä.

Eilen söin sitten päivällä pari palaa sitä tekemääni iltapalapiirakkaa. Ja totesin että no worries, syöminen sujui ihan suht ok. Koska yksi, ja oikeastaan ainoa akuuttihoitokeino näinä oireilukausina, on hampaidenpesu heti ruokailun jälkeen menin ihan suosilla harjaamaan hampaat ja kurlaamaan suuvedellä, jota käytän myös aina oireilukausina. Tämä muuten saattaa kuulostaa päättömältä niiden korvissa jotka eivät sitä hammaslääkärikammoa pode ainakaan samoissa mittasuhteissa kuin minä, mutta kanssapotijat taas tietävät varsin hyvin missä mennään kun koetetaan välttää sitä hammaslääkärin tuolia. Johon muuten takuuvarmuudella päädytään silti, vaikka kuinka koetetaan välttää.

Mutta niin, nappasin ihan suosilla silti nelisatasen buranan, kas kun ihan normaalilta kalusto ei tuntunut. Kaikki oli reilassa ja kuosissa ja suhteellisen ok, kunnes lähdin junnun kanssa kauppaan ja kuskaamaan tätä kaverisynttäreille heseen. Kaupassa poskea alkoi juhmia. Ei siis pelkkää hammasta, ei ientä, vaan poskea. Juhmi ja juhmi. Kotiin päästyäni nappasin kasisatasen buranan. Ei vaikutusta. Vielä yhden nelisatasen. Jo alkoi tepsiä, juhmiminen jatkui toki mutta se ei täyttänyt koko päätä niin että pystyi jopa ajattelemaan muutakin.

Nukkumaan mennessä laskin pikaisesti että okei, olin kuuden tunnin aikana ottanut yhteensä 1200 milliä buranaa joista tosin osan jo silloin 6 tuntia aiemmin ja osan kolmisen tuntia aiemmin. Uskaltaudin siis nappaamaan yhden nelisatasen vielä lisää tuohon aiempaan cocktailiin vaikka hetken jo tuumin, että jopa kasisatasen voisi ottaa jos oikein pahalta tuntuisi. Sain kuin sainkin nukuttua kun olin osannut asettautua sänkyyn juuri sellaiseen asentoon joka sopi hammaskalustollekin, toisella kyljellä ei näet voinut maata kun se tuntui paineena ja toisella taas pystyi kunhan asetteli päänsä sopivaan kulmaan. Todella helketin kivaa.

Puoli kahdelta heräsin sitten siihen että spedellä oli nokka tukossa ja hermo piukeana. Spede kuuluu lapsiin, jotka eivät todellakaan ymmärrä miten niin äiti ei pysty avaamaan tukkeutunutta nokkaa tuosta vaan ja miksi ihmeessä se sanoo vaan että hengitä suun kautta. Lopulta tämä tylsä totuus selvisi lapsellekin ja vartin mölyttyään kaveri hiljeni meidän väliimme. Itse sain juuri ja juuri unenpäästä kiinni, poskessa kun tuntui lievää painetta ihan joka helketin asennossa.

 Puoli kolmelta heräsin sitten kunnolla siihen kipuun. Käänsin kylkeä, etsin asentoa ja puoli neljältä totesin että ei se nyt auta, makuullaan ei vain voi olla. Pystyasennossa ei muuten koske läheskään niin paljon kuin makuullaan. Liekö tällä kiputilalla joku tarkoituskin sitten, siis muukin kuin että menen sinne hammaslääkäriin vaikka sitten pyörtyisin ovelle, kokeilin näet samalla vesipisteet ja hurraa, taisi olla viimeinen hetki availla hanoja. Se kello viisi jonka mukaan yöllä vettä laskettiin, olisi tainnut olla liian myöhään, jokainen vesipiste näet lirutti ohutta vesinauhaa kunnes totesi että olkoon sitten, päästetään kunnolla sitä vettä jos se noin tarkkaa on.

Samalla kertaa nappasin sitten buranaa ja kas, sain kuin sainkin neljän kanttiin uudelleen unenpäästä kiinni. Herätäkseni puoli seiskalta, kas kun kaikki tenavat menee tänään ysiin. Paitsi poika 15v jonka jätän kotiin päiväksi ihan vain päästäkseni sinne hammaslääkäriin. Johon menen nyt muuten soittamaan sitä aikaa. Se on moro ja viettäkää kipuvapaa perjantai!