Muka ollut kauheasti kaikkea mitä on pitänyt tehdä. Ja pyh, mitään en ole silti saanut aikaan. En mitään. No joo, pyykit on pestynä ja ruokaa olen laittanut apinanraivolla mutta muuten... Tänään tein aamulla huippuluokan keksinnön, tai no, löydön, tai niin, kunnia sinne minne kuuluu eli hoitopojalle... Kaiveli jääkaapin alta jotain isompien poikien muovimiekalla ja jopas sieltä tulikin pölyä mukana. Yök! Kerta vuoteen siivoaminen sieltä ei todellakaan ole riittävä, mutta kuinka moni on siirrellyt jääkaappia joka on liian ahtaaseen koloon tungettu?

Itse en saa koko kaappia edes liikahtamaan. Kerran sen väkisin suunnilleen vinssin avulla paikaltaan rehasin tyhjänä pois, silloinkin vain siitä syystä kun piti saada tapettiboordi riittävän syvälle jääkaapin reunan alle eikä mies ollut kotona. Mies sitä siis normaalisti siirtelee, kerran vuoteen toisin sanoen, mutta kiitos kekseliään (vahinkokeksintö) hoitopojan sain kaiveltua isoimmat pölyt ja tavarat (!) jääkaapin alta pois.

Hella onkin sitten toinen juttu. En tiedä kuinka usein kukin siivoaa hellanalustaa, meillä se tapahtuu kuukauden kahden välein. Vielä kun keksin miten saan tiskikoneen näppärästi pois ja takaisin paikalleen niin hurraa. Tällä hetkellä sen alusta on luultavasti syönyt epämääräisen läjän jääkaappimagneetteja, purukumipaloja ja makaroneja. Veikkauksena siis...

Pari päivää sitten iskenyt totaalinen väsymys tuntuu jatkuvan, täytyy seuraavalla neuvolakerralla antaa ottaa hemoglobiini, tainnut tippua aika radikaalisti. Aamupäivä sujuu jotenkin, mutta yhden aikaan päivällä iskee romahdus. Totaalinen floppi. Koko loppupäivä sujuukin sitten savussa ja sumussa. Luonnollisestikin illalla kun lapset saa sänkyihin, pahin väsymys kaikkoaa ja sitten tulee valvottua, no ei nyt sentään yhtätoista pitempään, mutta kuitenkin. Ja tänä aamuna olisin varmasti nukkunut jälleen vaikka kuinka ja kauan pidempään, kellon tyly piipitys herätti minut puoli seitsemän.

Nyt irkku säntää (raahustaa) hakemaan lisää kahvia. Silmät lupsuu ja lapset riehuu. Elämä on mukavaa...