Toisinaan sitä saa aikaan vaikka mitä ja toisinaan sitten taas tuntuu touhu olevan pelkkää näkymätöntä pipertelyä. Eilinen kuului juuri niihin näkymättömien näpertelyjen päiviin vaikka väitänkin etten juurikaan toimettomana joutanut koko päivänä istumaan. Aamusella touhusin ruoat, pyykkäystä ja heilautinpa siinä imuriakin ja puolen päivän jälkeen, speden kanssa ulos siirryttyämme, viimeistelin sekä prinsessan että oman ponchoni. Hittolainen, mutta niistä tuli molemmista aivan ihanat!

Harmi vain että meidän kamera on niin täyttä shaissea tätä nykyä että sillä on lähes mahdottomuus saada kunnollisia kuvia, prinsessan ponchosta tuli napsittua niitä vino pino ja lähes kaikki oli sumeita. Kamera oli jo meille saapuessaan puolikuntoinen ja ilmeisesti se ei pidä meistä, tämän kevään aikana se on muuttunut täysin epäkuntoiseksi. Että minä kaipaan sitä vanhaa toimivaa digiä joka muuten sekin ilmoitti yhtäkkiä viime kesänä sopimuksensa irtisanotuksi. Jota en tosin ihmettele, sehän taisi olla kokolailla ekoja markkinoille tulleita digikameroita jos en väärin muista, sisko osti sen vuonna muna ja käpy ja se maksoi silloin maltaita.

Aamutuimaan sain muuten viestin telkkariasentajaltakin jossa tämä totesi ettei arvioa ollut saanut lähetettyä sähköpostitse ja hän voisi tuoda sen päivällä kun on muutenkin liikenteessä. Iltapäivällä mies sitten ilmestyikin näköpiiriin ja minä olin tipahtaa takamuksilleni kun tutkailin tämän tekemää arvioa. Telkkarin korjaus maksaisi osineen ja töinee 1069 ekkeä. Herranen aika! Sieltä oli pamahtanut kaksi osaa joista toinen maksaisi liki 500 ja toinen liki 400 joten huhhuh! Luulenpa että vakuutusyhtiö kehottaa ostamaan uuden tilalle.

Myös kotiteatteri oli todettu korjauskelvottomaksi, sieltä oli pamahtanut virtalähde ja kovalevy. Oli aika tyyriinpuoleinen ukonilma, jos näin voi sanoa. Modeemin kohdalle taas oli kirjattu ettei sitä kannata korjata ja vahvistin, jonka asentaja vaihtoi, kustansi vaihtotöineen 128 euroa. Itse arvio maksoi 65 euroa ja siihen parikymppiä matkakuluja päälle. Saapa nähdä millaiseen summaan vakuutusyhtiö päätyy korvauksissaan, kotiteatteri maksoi aikanaan kolmisensataa kun sen ukolle isäinpäivälahjaa ostin ja telkkari oli tuolloin 1300 euron arvoinen. Nythän hinnat on tulleet alas kuin lehmänhäntä eli mielenkiinnolla odotan miten vakuutusyhtiö arvioi korvaukset, jokainen kapine kun oli hankittu kolme vuotta sitten eli kummoisia ikävähennyksiäkään ei ole käytössä.

Poika 15v pyöri eilen edestakaisin koulun ja kodin väliä päivän, heillä oli joku sählyturnaus ysien välillä ja pelien väliajoilla jokainen taisi tappaa aikaa miten sattuu. Ihan hyvä oikeastaan, vaikka en uskokaan että koulun alueelta olisi saanut edelleenkään poistua kesken päivän. Ottaen huomioon pojan yläkouluhistorian tämä pyöriminen ei tullut mitenkään yllätyksenä ja oli siinä hyvätkin puolensa, tämä sai yhdellä väliajalla käytyä hakemassa oikean kokoisen mutterin kaverinsa skootterin pakoputkeen ja kiinnitettyä sen kunnolla.

Meidänhän on tarkoitus lähteä huomenissa mökille viikonlopuksi ja kauhulla olen kurkkinut vähän joka välissä säätiedotuksia. Tiistaina ne näytti mökkimaisemien osalta vielä suht siedettäviltä, eilen sääkartoilla näkyi ikävästi sadepisaroita. Tänä aamuna sadepisarat on taas kadonneet sääkartoilta eli tilanne on paljon parempi. Kunnon sateella kun ei mökillä pienempien penskojen kanssa tee yhtään mitään. Siellähän ei ole mitään leluarsenaalia sen enempää kuin viihde-elektroniikkaakaan ja senhän arvaa mitä se touhu silloin on sateella.

Omat kiemuransa tosin tämä mökkiytyminenkin saa taas aikaan. Poika 15v ei ole näet lähdössä mukaan vaan aikoo mennä tyttöystävälleen ekaksi yöksi ja toiseksi yöksi tyttöystävänsä kanssa tämän mökille. En nyt halua kuulostaa ikävältä tai julkealta mutta mutta. Minä olen ilmoittanut hyvin selvästi pojalle että jos en kuule tyttöystävän äidiltä että tällainen sopimus on tehty niin poika joutuu joko lähtemään meidän mukaamme tai menemään isälleen viikonlopuksi, pelkän pojan oman sanan varassa en tätä jätä tänne pyörimään. Ehkä soitan itse tänään tyttiksen äidille ja selvitän asian.

Poika 13v sen sijaan on lähdössä mukaan, tosin tämä manaili sitä että mökkimopo ei ole vielä kuosissa vaan edelleen laiteltavana kaverillamme. Osien saaminen siihen on osoittautunut suht haastavaksi, kas kun mopohan on todennäköisesti hyvinkin sen parikymmentä vuotta vanha ellei vanhempikin joten ei liene ihme että niitä sopivia osia ei ihan tuosta vaan saa hyllystä. Ehkä pientä lohtua tuo se, että appiukko tuo mökille mönkijän lauantaina? Tosin siitä saako sillä ajella muut kuin aikuiset ei allekirjoittaneella ole hajuakaan, alunperinhän puhe oli että hankitaan kyseinen kapine niin että lapsetkin saavat ajella sillä mökkitiellä mutta appiukon tuntien suunnitelma on saattanut hyvinkin muuttua.

Jos kohta meidän perheemme kohdalla on kiemuroita mökkiytymisen suhteen, on niitä vielä enemmän ukon siskon porukan kohdalla. Ukon sisko näet haluaa ihan ehdottomasti mökille. PISTE. Ja koska tällä ei ole autoa sen enempää kuin korttiakaan ja tämän lisäksi tämä korpeentui eksäänsä, jonka kanssa he siis mökkeilevät aina yhdessä, tämä päätyi ratkaisuun jossa hyppää junaan penskojensa kanssa ja hurauttaa sinne mökin lähikaupunkiin parinkymmenen kilometrin päähän huomenna iltapäivällä.

Kiemura tuleekin sitten siitä, että mökille on tosiaan vielä se parikymmentä, ellei jopa kolmisenkymmentä kilometriä matkaa ja linja-autolla pääsee hurauttamaan kymmenen kilsan päähän mökistä. Entä se kymmenen kilsaa? Appiukko näet ei tiennyt poistuuko hän mökkimaisemista huomenna vai vasta lauantaina aamusella, hän kun on siirtymässä kotosalla piipahtamaan sen verran että käy nuorimman lapsensa kevätjuhlissa lauantaiaamuna ja hakee sen mönkijän.

Muutenhan appiukko olisi hakenut automaattisesti ukon siskon tenavineen asemalta, nyt homma onkin sitten arpapeliä, kas kun ukon sisko ei ole vielä sopinut koko hakujuttua isänsä kanssa ja toisaalta taas, mihin aikaan se appiukko on aikeissa mökiltä poistua jos sieltä huomenna poistuu. Onneksi tämä ei ole varsinaisesti minun ongelmani mutta himppasen olen nyt ukon siskon puolesta jo korpeentunut, tässä kohtaa kun olemme kovin samanlaisia eli puolipitoiset suunnitelmat saa aikaan hermojen kärvistelyä. Nähtäväksi siis jää mitä tapahtuu, oli sitten kyseessä poika 15v tai ukon sisko.

Eilen iltasella innostuin lämmittämään vielä saunankin, jotenkin olo oli törkeän nihkeä. Saunottelu hoidettiin ihan vain minun, speden ja junnun toimesta ja kyllä se niin on, että saunaa ei voita mikään. Etenkin helteisinä päivinä se on juuri omiaan viilentämään oloa. Saunan jälkeen olikin sitten edessä huolestumista ja tänään täytyy soitella omalääkärille. Prinsessa on näet todella tehokkaasti allergisoitunut jollekin siitepölylle, ilmeisesti koivulle koska sehän nyt kukkii.

Lapsi on nyt tämän viikon popsinut joka aamu allergialääkkeen ja silmät on silti olleet jatkuvasti hieman verestävät ja turpeat mutta eilen ne pamahti taas melkein umpeen. Inhottavinta koko jutussa on se, että tämä silmien umpeen pamahtaminen tapahtuu poikkeuksetta heti kun tämä on hiemankin pidempään trampalla hyppimässä. Voi lapsiparkaa. Täytyy pyytää tälle silmätipat vielä lisäksi, eilen illalla silmät oli juuri ja juuri enää viirut päässä kun tämä tuli sisälle. Mitenkähän mahtaa käydä huomenna mökkimaisemissa, mökki kun sijaitsee koivikon keskellä. Voi peppu.

Junnu sen sijaan on suoriutunut koivun kukinnan kanssa yllättävän hyvin tänä vuonna, mutta toisaalta, tällä menee lääkearsenaali kaiken aikaa. Köhää kyllä tuntuu riittävän siitä lääkearsenaalista huolimatta mutta siinä se sitten kokolailla onkin. Eli ei kannata nyt lääkityksiä tämän kohdalla juurikaan rukkailla, ei sittenkään että itsestä tuntuu välillä hieman karvaalta lykätä lapselle kahta hengitettävää kortikosteroidia aamuin illoin. Lisäksihän junnulla menee allergialääke ja singulair aamuisin eli popsittavissa piisaa.

Tänään poika 13v lähtee luokkansa kanssa syömään niillä lopuilla leirikoulurahoilla, muilla tenavilla onkin sitten suunnilleen normaali koulupäivä, mitä nyt se on ehkä ihan himppasen lyhyempi kuin yleensä. Me taidamme speden kanssa keskittyä paitsi ruokahuoltoon myös alustavaan mökkikapineiden tutkailuun ja kenties köpöttelemme kaupalla käymään aamupäivästä. Siilien jauheliha on näet pakkasesta loppu ja sitä pitäisi noutaa. Niin ja banaaneita, ne on siilien ehdotonta ykkösherkkua.

Tästä postauksesta tulikin varsinainen sillisalaatti tällä kertaa joten ehkä on parempi että kerään luuni ja siirryn pikkuhiljaa kotihommien pariin. Koululaisia ei ihan vielä tarvitse herätellä joten ehkä latailen pyykkikoneen joutessani. Se on moro ja viettäkää oikein kivakiva torstai!