Tämä on ehkä paras suklaakakku mitä olen IKINÄ elämässäni syönyt. Todennäköisesti kyllä. Mutta toteutus. Ou mai ja pari männynkäpyä sanon mä! Ohje on otettu kirjasta Suklaaherkut, kyseisen kirjan sain joululahjaksi siskoltani jo pari vuotta sitten ja jotenkin jokaisen ohjeen toteutus on vain jäänyt odottamaan aikaansa. No, tänään oli tämän aika.

Tämän kakun salaisuus on täsmälleen oikea paistoaika. Jos kakku on uunissa liian pitkään, siitä tulee kiinteää ja se menettää herkullisen kosteutensa.

Ohje 20cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan:

250 g tummaa suklaata (käytin taloussuklaata)

175 g suolatonta voita pehmeänä

4 dl vaaleaa muscovadosokeria (käytin tavallista)

4 kanamunaa

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

1 1/4 dl kaakaojauhetta

100g jauh. mantelia

Täyte;

3,3 dl kuohukermaa

Päällinen;

250 g mascarpone-tuorejuustoa

150 g tummaa suklaata

Voitele pyöreä kakkuvuoka, vuoraa se leivinpaperilla (vuorasin vuoan kokoaan ja totesin sen myöhemmin virheeksi, pelkkä pohjarinkula olisi riittänyt). Voitele myös paperi. Mittaa 1/2 dl vettä ja 250g suklaata pieneen kulhoon (itse käytin pientä kattilaa) ja sulata suklaa miedolla lämmöllä sekoitellen. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa vähitellen sekaan kanamunat. Lisää tarvittaessa hieman vehnäjauhoja estämään juoksettuminen. Sekoita joukkoon suklaa.

Siivilöi kulhoon loput jauhot, joihin leivinjauhe ja kaakao on sekoitettu. Lisää jauhettu manteli ja sekoita kaikki jauhot varovasti taikinaan.

Kaada taikina vuokaan ja tasoittele pinta. Paista 160 asteisessa uunissa noin 1 tunti tai kunnes kakku on noussut ja tuntuu koskettaessa hieman kiinteältä. Kakun tulisi olla keskeltä vielä hieman tahmea, jos sitä kokeilee tikulla. Anna jäähtyä vuoassa.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Laita vaahtoa täytteeksi jokaiseen kakkuväliin. Sulata loppu suklaa.

Notkista mascarpone-juusto ruokalusikallisella kiehuvaa vettä. Vatkaa joukkoon sulatettu suklaa ja levitä kakun pinnalle.

Miksikö kakku oli katastrofi tekovaiheessaan? Ihan ensin olin yltiöpositiivinen. Yritin tunkea neljää munaa yhteen kahvikuppiin ja hups vaan, viimeisen kohdalla tapahtui se kuuluisa hulpsahdusilmiö eli keltuaisen tiputtua mukiin valkuainen ei sinne enää sopinutkaan ja viuh vaan, sinnehän se "loikkasi", lattialle kupin laidan ja tiskipöydän reunan yli. Argh.

Sitkeänä sissinä jatkoin toki touhua ilman lannistumista ja kas, kohta minulla olikin ihanan paksua täyteläistä suklaista taikinaa uunissa kohoamassa. Tässä kohtaa totesin muuten että ei htti, se leivinpaperi pitkin poikin vuokaa on ihan liiottelua. Pelkkä pohjakiekko olisi tosiaan ollut riittävästi. Vielä selvemmäksi tämä seikka kävi siinä vaiheessa kun kakku oli jäähtynyt kuistilla ja minä kiikutin sen sisälle kipatakseni kakkualustalle.

Kippaus vielä sujui mutta se leikkaaminen. Palasiksihan se meni. Oikein kunnolla. Voe rähmä! Ja miksi ei olisi mennyt, reunat oli ihan epätasaiset ja kupruiset ja vaikka mitä. Siellä täällä oli siis kovempaa kohtaa kuin tuolla ja täällä. Alkoi ihan hieman usko jo loppua. No, edelleenkään en lannistunut vaan kaivoin pakastepussin jonka sitten leikkasin sopivaksi ja vuorasin kakkuvuoan sillä.

Vatkasin kerman ja aloin koota. Kakkukerros palasista, kermaa, kakkukerros, kermaa, kakkukerros. Hetken aikaa annoin kakun seisahtaa ja kippasin sen varoen alustalle ja kas, sehän oli ihan kakku. Päällinen päälle ja jääkaappiin pariksi tunniksi tekeytymään ja voi kiesus sanon mä. En ole ikinä, koskaan milloinkaan syönyt parempaa suklaakakkua.

Siis kyseessähän on pelkkä suklaan ilotulitus. Pohja on niin mehevää ja pehmeää ja paksua että tuntuu kuin söisi pehmitettyä pienellä jauhotilkalla ryyditettyä suklaata. Voi sitä makua. Ja kerma välissä, se leikkaa juuri oikein sen terävimmän tumman suklaan kärjen pois. Ja entä sitten päällinen. Kun ihminen ei tiedä mistä kohtaa sitä kakkua lusikoisi suuhunsa niin jösses, jo menee vaikeaksi.

Oih, oih ja oih! Suosittelen ehdottomasti testaamaan. Siis ihan EHDOTTOMASTI jos vain hiemankin on suklaahiiren vikaa. Ei välttis ole maailman nopein tai simppelein kakku touhuta mutta tämän kakun kohdalla voi todella sanoa että hyvää kannattaa odottaa. Nam! Nam! Ja NAM!!!! PERFECT!!!