Siltä ainakin näin jälkikäteen tuntuu, taas on perjantai ja vasta äsken oli maanantai. Mihin tämä aika kiitää? Huomenna on ohjelmaa taas niin paljon, että hyvä kun ehtii kissaa sanoa, poika 14v lähtee vuorostaan leirille ja tuon päälle pitäisikin sitten suunnata lastenhuveihin. Blääh, irkku on valmiiksi puolikuollut.

Eilen olikin perin merkillinen päivä. Spede lähti kummitädin matkaan iltapäivällä ja viiden kanttiin speden kummitäti nappasi kyytiin vielä junnunkin, voi pojat että olikin hiljaista aina siihen kahdeksaan asti kun tämä heidät palautti. Spede kun on äitinpoika ja kotihiiri niin lähtemisessäkin meni toki aikansa, liki tunti sitä valmisteltiin. Poika kun vierasti kummitätiään aivan sataa tiistaina kun tämä kakkukahvilla kävi, vasta kummisedän syli sai pojan rauhoittumaan. Mikähän siinä kummisedässä on, kun tuo nyt on ainoa mies jota spede ei ole koskaan vierastanut yhtään. Jopa osaa naisista spede vierastaa, mutta kummisetää, ei sitten niin yhtään.

Ehkä ne on kummisedän silmät, ne kun on kovin lempeät aina. Muuten kummisetä ei kovin lempeältä näytäkään, kaljuksi ajeltu pää ja tatuointeja käsivarret täynnä mutta toisaalta kalju se on isikin. Yhtenevä ulkonäkö kenties? Ei pienten aivoituksia aina voi ymmärtää. Kummisetää voi jopa komentaa oikein tosissaan, tiistainakin aiheutti komennuskiljahteluja kummisedän merkillinen tapa tunkea myös omaan suuhunsa sitä kakkua. Spedelle kaikki nyt heti, siltä ne speden kiljahtelut ja murahtelut kuulosti.

Eilen sain muuten aikaiseksi jopa kuivatarvikekaapin siivouksen. Tosin siihen oli innoittajakin, tupperin uudet kipot jotka ehti pöydällä notkua maanantaista asti. Muutenkin entrailin alakertaa, nurmikko nyt jäi leikkaamatta mutta sen otin tämän päivän ohjelmaan, eilen kun tuli ihmeellisiä sadekuuroja taas koko iltapäivän. Josko tänään ei sataisi, toivotaan. Sitä ennen pitää tosin hilppaista ruokaostoksille, teini jää lapsenlikaksi siksi aikaa. Ja kaipa sitä pyykkiäkin pitäisi taas pestä, alkaa vähitellen tuntua ikuisuusprojektilta. Mitenhän sitä osaa pestä siinä vaiheessa kun jäämme ukon kanssa kahden? Tai tehdä ruokaa suunnilleen järkeviä määriä? Jo ajatuskin on hassu.

Poika 11v toivoi leipomishommia tälle päivälle, ja koska kaksi isompaa väittää aina pojan olevan lellikki ja saavan aina tahtonsa läpi, ajattelin tosiaan laittaa pojan itsensä ja teinin leipomaan kaksin. Muffinsit voisi olla sopiva kohde, se kun on helppo homma hoitaa. Itse voisi tosiaan keskittyä vain ja ainoastaan kotihommiin. Toisaalta mieli palaisi kovasti mökillekin, mutta kun. Siellä on sakkia viikonlopun ja irkulla ei ole alkuunkaan nyt sosiaalinen olo.

Tämä tästä, loput ensi numerossa, siirryn keittiöön kauppalapun rustailuun. Se on moro, erittäin hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!