Mistä tämäkin sitten johtuu, mene ja tiedä. Koko viikko on mennyt ohi hujauksessa ja tämä akka suunnilleen pyörittelee silmiään ihmetyksestä. Mitä ilmeisimmin nettipelittömyys on enemmän kuin hyvä juttu. Ensinnäkin olen nukkunut paremmin kuin herran aikoihin ja tätä hyvin nukkumista on todella harjoitettu ihan apinana. Yhtenä ainoana aamuna en ole herännyt ennen puoli seiskaa eli ou mai, tässä on opeteltu samalla kertaa eroon tunnin aamukahvirauhasta. Tämä aamukahvirauhattomuus menee tosin meikäläisen asteikolla reippaasti miinuksen puolelle, herääminen kun ei ole ollut alkuunkaan kivaa kun on saanut juoda kahvit lennosta samalla kun on kaivellut vaatetta, touhunnut aamupaloja, tuuppinut teinejä ja koettanut jossain  välissä ehtiä vessaankin. Toisaalta, jos kroppa vaatii enemmän unta tähän väliin niin suon sen ilomielin, en kai minäkään mikään kone sentään ole. Tai niin, ei sitä unta juurikaan normaalia enempää ole tainnut silti plakkariin kertyä, illat kun on tupanneet puolestaan venymään myöhempään, yhtenäkään iltana en ole ollut ennen yhtätoista sängyssä. Höh. Ensi viikolla pitää petrata. Tai sitten ei, ukko kun viettää talvilomaviikkoaan tuolloin.

Tämä viikko on todellakin ollut hullu. Umpihullu. Oikeastaan en ole touhunnut edes mitään erikoisempaa, siivoillut, kokkaillut, pyykkäillyt ja touhunnut tenavien juttuja, mutta silti. Oman osansa tähän umpihulluuteen on varmasti tuonut poika 15v ja tämän kaverit touhuineen. Kas kun. Mistä tämän nyt edes aloittaisi. Tiistai-illasta kenties? Tuolloin poika palasi kotiin normaalia aikaisemmin kyliltä eli jo kasin kanttiin. Normaali kotiintuloaikahan on ysin kintaalla. Poika siis kotiutui mutta kotiutumisaika oli sikäli huono että itse touhasin iltapaloja, yöpukuja, hammaspesuja, lääkityksiä, hiljaisuutta ja no, sitä perinteistä iltakasin rituaalia.

Poika selitti jotain ukolle, kasvot peruslukemilla, ehkä jopa säikähtäneenä. Sen verran ehdin jutusta poimia että hän ja hänen kaverinsa olivat menneet johonkin johon ei ole asiaa ja joku oli tullut ja ripitetty oli ja kyselty siitä että kai he tietävät että kyseessä on oikeastaan murto vaikka murtautua ei tarvinnutkaan kun joku muu oli sen jo aiemmin tehnyt. Myöhemmin illalla kyselin sen verran että sain jonkinlaista kuvaa hahmotettua ja kuvahan menee nyt sitten suunnilleen näin.

Kyseinen paikka on paikallisen isomman puoleisen firman lisävarasto joka on myös entinen väestönsuoja ja johon pääsee mm useamman metrin mittaista maan alle vievää putkea myöten joka on varustettu ruosteisilla tikkailla. Toki putken edessä on ollut joku ristikkohässäkkä tai mikä lie, jonka siis joku muu oli jo aiemmin poistanut, paikka kun on mitä ilmeisimmin suunnilleen kaikkien teinien tiedossa ja johon menijöinä tämä pässitiimi ei ollut suinkaan ensimmäinen, ei edes toinen saati kolmas. Mahtoiko mahtua edes kärkikymmenikköön, epäilen.

Tiimi oli siis laskeutunut putkea myöten alas ja kas, siellä pimeydessä oli odotellut joku kyseisen yrityksen heppu taskulampun kanssa ja tiimin laskeuduttua läväyttänyt taskulamppuun valon jolloin tiimi oli säikähtänyt ja suunnilleen sontinut housuihinsa. Ymmärtänette kuvan. Asiasta oli keskusteltu teinitiimin ja miehen välillä pitkähkön aikaa ja luonnollisestikin vanhempien numeroitakin oli pyydelty ja toivottu tilanteessa. Sikäli tilanne on mielenkiintoinen että poika 15v oli tietysti antanut äidin numeron kun sitä kysyttiin mutta esim pojan paras kaveri oli paennut paikalta koska ei ollut ehtinyt ihan sinne alas asti kulkeutumaan niitä tikkaita. Epäselväksi jäi myös se antoiko nämä muut alhaalle ehtineet niitä numeroita, koska ikäänkuin minulta tiedusteltiin seuraavana päivänä nimiä kyseisen firman kautta.

Asiaa selviteltiin siis seuraavana päivänä kyseisen firman edustajan ja allekirjoittaneen toimesta ja lopputulema on se, että pässitiimi ei uskaltane enää ikinä tehdä moista. Toivottavasti ainakaan. Firman edustaja oli kyllä tosi mukava ja fiksu heppu, asiasta keskusteltiin pitkään ja puhelun aikana väläyteltiin mm huomautuksia siitä, kuinka poika 15v oli käyttäytynyt kaikkein fiksuimmin tilanteessa ja kuinka he olivat itseasiassa jollain tavalla jopa tyytyväisiä siitä, että heille kävi selville jälleen yksi kohta rakennusta jonka tukkimiseen pitää perehtyä paremmin ettei kyseisiä pässilaumatoimintoja pääsisi jatkossa tapahtumaan.

Kaiken kaikkiaan hyvä ja rakentava keskustelu jonka päätteeksi todettiin edustajan toimesta että ei he tätä asiaa mihinkään poliisille lähde viemään, silkkaa ajattelemattomuutta, seikkailunhalua ja tylsistymistähän tämä pässitiimiltä oli. Tästäkin huolimatta sovimme, että pojat pidetään "löyhässä hirressä roikkumassa" eikä näille kerrota vielä että asia ei etene tämän kummemmin. Pojalle tämä pyysi sanomaan että jos tämä tahtoo heillä käydä jatkossa niin se kannattaa tehdä palkkakonttorin kautta tai vaikka soittamalla hänelle, kyllä hän voi paikkoja esitellä jos niikseen on.

Pakko todeta, olen erittäin otettu, yllättynyt ja no, vaikka mitä, pojan 15v käytöksestä paitsi tuon tilanteen aikana myös keskiviikkona kun hommaa selvitettiin äidin ja edustajan toimesta päivällä. Poika 15v näet kysyi iltasella että ei äidillä olisi sitä edustajan numeroa kun tämä haluaisi ehdottomasti soittaa tälle ja pyytää anteeksi kyseistä tapahtumaa. Numeron saatuaan poika tosiaan soitti ja puhui pitkään miehen kanssa puhelimessa ja lupautui antamaan tämän numeron myös sille ns pakosalle päässeelle parhaalle kaverilleen joka toki oli silti havaittu tilanteessa vaikka nimeä tältä ei tuolloin saatukaan.

Koska olen selkeästikin ajautunut jonkinlaisen nuorisotyöntekijän asemaan tässä pojan kaveriporukassa niin arvaattekin. Pojan paras kaveri hilppasi iltasella meille pyytämään kännyä lainaksi kun ei hänellä ole saldoa. Että jos hän soittaisi myös vaikka pelottaakin. Hienosti tuokin puhelun hoiteli, ihan ylpeyttä tunsin kun kuuntelin kuinka hienosti poika osasi kommunikoida tällaisessa vähemmän miellyttävässä tilanteessa. Puhelun perään keskustelimmekin sitten siitä, pitäisikö tämän ihan itse kertoa vanhemmilleen ennen kuin nämä saavat kuulla tapahtumasta firman edustajan kautta.

Totuuden nimissä, vanhemmat tiesivät jo, heille oli soitettu myös jo päivällä. Mutta kun. Me koplailemme me äidit näiden poikien ollessa kyseessä, mm se viinipullotapaus tuumailtiin porukalla pullon "omistaneen" pojan vanhempien kanssa. On paljon parempi että pojilla on joku aikuinen johon uskaltavat siinä määrin luottaa näiden salaisuuksiensa kanssa että tarvittaessa pystymme puhaltamaan peliä poikki, näin siis pähkinöimme pienissä kuukunoissamme ja näin ollen emme halua poikien tietävän että minkä minä tiedän, tietää myös poikien vanhemmat.

Tässä kohtaa taas lopputulos oli se, että oikeasta narusta vetämällä poika itsekin päätyi siihen että taitaisi olla järkevin. Ja kyllä hän kertoo. Vaikka hirvittääkin. Kun äiti varmaan alkaa kirkua. Ja toteaa jälleen sen kuuluisimma fraasinsa "näinkö huonosti olen onnistunut teidät kasvattamaan että tällaistakin vielä". Joka tuntui olevan pojalle se pahin juttu koko hommassa kun ei se äiti ole epäonnistunut millään tavalla. Kuten ei olekaan, se on vain kyseisen äidin tapa aina kun jotain tulee, ja voi pojat kun tietäisitte kuinka paljon niitä onkaan tullut tämän poikatiimin koko koulu-uran aikana. Että me olemme olleet miljoona kertaa helisemässä ja ihmetelleet kasvaako heistä ikinä aikuisia tai edes ajattelevia yksilöitä.

Mutta siis, tämä asia on kuosissa kuten se parin viikon takainen viinipullotapahtumakin eli hohhoijaa, olisiko nyt viikko pari rauhallisempaa tämän teinitiimin taholta? Toivottavasti ainakin, vaikka epäilen. Pojan 15v tyttöystävällä kun on tänään 16v pippalot. Joihin allekirjoittanut muuten leipoo tässä samalla kun bloggailee. Eli menoa ja meininkiä riittää. Ilmanko sitä untakin riittää...

Vaan nyt, siirryn suosilla seuraavan leivonnaisen vatkailun pariin ja totean että olisi ollut vielä muutakin mitä piti kirjoitella mutta nyt ei vaan aika taaskaan riitä. Viettäkääpä mukava perjantai ja se on moro, palaan asiaan.