Eilen oli juuri sellainen. Vauvalla siis. Oikeastaan koko päivänä pieni mies ei ollut kunnolla hereillä kertaakaan kun hoitelemassa olin, oli niin sikeät unet. Ruokailutkin kesti liki tunnin joka kerta, kun ei vaan jaksanut niin ei, puolet maidosta meni reippaalla tahdilla ja loppu olikin sitten hidasta kuin mikä. Bilirubiini oli ollut aamulla edelleen nousussa, illalla oli tippaiita tulossa ottamaan uudemman kerran arvoja.

Vauva näyttää venytellessään aivan Spedeltä. Arvatkaapa kuinka olen tälle nauranut. Ja välillä taas Buddhalta. Eilen näytti aluksi tosi paljon Buddhalta kun veti jalkansa koukkuun ja värikin sopi, likaisen keltainen sopii parhaiten kuvaamaan ihon eilistä sävyä. Hoitaja sanoi värin kielivän vanhasta bilirubiinista eli arvo olisi siis laskussa, punaisen keltainen kuulemma taas on nousevan arvon sävy. Aina kuulkaa oppii uutta.

Illalla sainkin sitten loistouutisia kun soittelin vielä sairaalaan ja kysyin ilta-arvoa, oli lähtenyt laskuun. Näinköhän tämä bilirubiiniosa olisi tässä, yleensä se ei kuulemma nouse enää sen jälkeen kun itsestään laskee. Kotiinlähtö siellä oli jo hoitajillakin mielessä, kysyi tuntuuko itsestäni jo siltä että pärjäisin vauvan kanssa kotona. Miksikäs en, ei minua syötöt ja hoidot jännitä, ainoa mikä jännittää on infektioherkkyys vauvalla ja niin, eiköhän koulut ja kerhot alkaneet juuri joten... Hittolainen, taudit kiertää.

Tämän viikon aikana Spede sitten kotiutuu. Se on aika selvää jo, päivä on vielä haussa. Voi olla että vaavi kotiutuu aluksi nenämahaletkun kanssa mutta tuo nyt ei sitten iso juttu ole, voisi olla hyväkin jos se aluksi olisi tällä. Väsyneitä päiviä kun saattaa edelleen tulla, sen verran keskeneräinenhän tuo on. Sain sairaalasta kotiin luettavaakin, keskoskirjan jossa käsitellään juuri tuota keskeneräisyyttä, ja kyllä se tuntuu hassulta ajatella vauvaa katsellessa, että kuori on valmis mutta sisältö vielä käymistilassa.

Tänään menen taas ennen puoltapäivää Spedeä kääntelemään, pitäisi vaan jossain välissä ehtiä kaivaa pojalle sänky vintistä koottavaksi ja muutenkin katsoa vaatteet ja varusteet johonkin valmiiksi, nyt kaikki on vielä vaiheessa. Päivät menee sen verran tiukasti sairaalassa, ja tänäänhän mieskin palasi töihin. Josko tässä nyt keskittyisin kuitenkin jonkin aikaa junnuun, jäänyt nuo isommatkin aivan paitsioon tämän juoksun keskellä.

Ja lopuksi tarjoan teille vielä Spede-kuvan...

837311.jpg