Se juuri ja isona sittenkin.  En minä sitten eilen pessytkään keittiön ikkunaa, minä päädyinkin aamusta kuorimaan perunoita ja touhaamaan jauhelihakastikkeen lapsille. Sen perään olo oli jokseenkin hakattu ja pääkipukin oli ottamassa taas paremmin otetta joten siirryin suosilla nojatuoliin ja keskityin kutomiseen ja telkkariin. Eipä siitäkään tosin sen kummemmin iloa ollut, pääkipu yltyi taas iltapäivän mittaan massiiviseksi ja hetkeksi se illalla helpotti kun mittari kohosi 38 yläpuolelle mutta sänkyyn mennessä lukema oli jo laskenut 37.9iin joten pää tuntui räjähtävän kun painoin sen tyynyä vasten.

Nyt aamusta pääkipu vaanii jälleen vasemman silmän takana, se tuntuu olevan aamuisin sen vakiopaikka. Veikkaanpa että tänäänkin lämpö nousee iltapäivästä, olen näet päätynyt mielessäni johtopäätökseen jonka mukaan kuume lakkaa nousemisen siinä vaiheessa kun herään ilman piilottelevaa pääkipua. Saapa nähdä olenko oikeassa vaiko en, kieltämättä alkaa hieman itsellä olla mitta täynnä tämän taudin kestoa.

Niin. Oikeastaan minä en tehnyt eilen oikein mitään maininnan arvoista. Sain taas yhden sukkaparin lisää valmiiksi, tuijotin töllötintä, kiroilin ja manailin mielessäni ajoittain ja hämmästelin ukon ajatusmaailmaa. Se näet selvästikin heräsi. Alkuviikonhan tämä räki itse ensimmäistä nuhaa nenäleikkauksen jälkeen ja jes, toisin kuin aiemmin, nuha ei jatkunut ikuisuutta eikä näin ollen vaatinut lääkärikäyntiä ja antibioottikuuria vaan se kesti tasan tarkkaan 2,5 vuorokautta. Olen, kuten ukkokin on, erittäin tyytyväinen! Leikkaus oli todellakin vaivan ja kipujen arvoinen.

Mutta tosiaan niin. Alkuviikon ukko räki siis omaa tautiaan ja luonnollisestikin tämän tauti oli se iso tauti. Kyllähän me kaikki tiedämme miten miehet suhtautuu flunssaan, se on suunnilleen kuolemantuomio paitsi että töihin voi silti mennä ihan huoletta. Keskiviikkona ukko pyöritteli päätään illansuussa kun sänkyyn kömmein, käytyään sitä ennen pariin kertaan kysymässä että eikö sun pitäs tulla nukkumaan jo. Huom, puoli kymmeneltä illalla, ukko kysymässä? Mikä ei kuulu joukkoon?

Eilen tämä yllätti sitten totaalisesti kysellen vointia ja toisin kuin yleensä, myös kuunteli ja kyseli lisää. Kummallista. Vielä kun saisi tämän hoitamaan kotihommat siinä suitsaitsukkelaan niin minä todennäköisesti pökkäisin. Tosin minä mietin mielessäni eilen iltasella tätä kotihommajuttuakin. Että miksi ihmeessä sitä kipeänä hieman niinkuin odottaa että toinen ottaa ja siivoaa sieltä, täältä ja tuolta, niinkuin muka ihan vain siksi että tämä huomioi että olet kipeä ja tahtoo ettet touhua kipeänä. Siksi tätä mietiskelin että totesin että meillähän on siellä, täällä ja tuolla itseasiassa varsin siistiä.

Että jos sitä siivoaisi siivoaisi niin sitten ne kohteet olisi niitä jotka oikeasti kaipaa sitä kunnon siivoamista, siellä täällä ja tuolla kun tarvitaan maks imurointia eikä sitäkään kaivattu eilen, eli vessa, kuisti ja vaatehuone. Ikkunat kaipaisi pesua sitä olkkarin ikkunaa lukuunottamatta mutta siinä se sitten onkin. Että miksi ihmeessä sitä sitten kipeänä toivoo toisen tekevän kun kuitenkaan mikään niistä siivoamista kaipaavista kohteista ei sitä siivoamista tarvitse juuri sillä hetkellä eikä se toinen normaalistikaan niitä siivoaisi ja osan suhteen et edes antaisi tämän kajota niihin.

No okei, vessan ja kuistin meillä saa siivota muutkin kuin minä mutta sinne vaatehuoneeseen on kyllä ihan turha muiden mennä pelmaamaan. Ja ne ikkunat taas. Kyllähän se ukkokin ne kyhnyttäisi jos ne pitäisi ihan ehdottomasti juuri nyt saada kuntoon mutta kun se ei ole tämän päivän asia. Eikä etenkään tämän, ulkona on -6 pakkasta. Ja kulkeehan tuokin imuri kainalossa aina kun meillä oikeasti lattia kaipaa imurointia. Että mikä ihme naisellinen fiba tämäkin sitten on. Että toinen ei muka huomaa että olet kipeä jos tämä ei touhua ja häärää siinä. Huoh. Minä. Nainen. Pönttö.

Vaan nyt kuulkaa. Minäpä luulen että hyödynnän tämän aamuhetken, jolloin pää ei ole suunnittelemassa vielä räjähtämistä eri ilmansuuntiin, siivoilemalla himpan sitä vessaa. Keittiö kun onkin kokenut ihmepuhdistumisen aamulla (!) eikä tiskejäkään ole koneeseen laiteltavana joten pakko se on jotain keksiä. Pitäkää peukkuja että sekä nuppi että säänhaltijat on minulle suotuisat ja a. pääkipu ei ylly ennen iltapäivää ja b. pakkanen laskee nopeasti kunhan päivä kirkastuu, sillä nyt kyhnytyttäisi tuo köökin ikkuna. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai. Niin minäkin aion tehdä kunhan vain joudan!