Spirometria siis. Tosin olen tässä kohtaa sitä mieltä että se, onnistuuko homma vai ei, on paljon kiinni hoitajasta joka lapselle sitä teettää. Junnu kun on ollut spirometriassa jo pari vuotta sitten ja tuolloinhan homma sujui tuosta vain. Ehkä syy tosiaan oli hoitajassa, silloinen hoitaja oli pelkkää iloa ja riemua ja tsemppasi nauraen poikaa. Eilinen hoitaja oli selvästikin "surkea maanantai ja rasittava potilas"-fiiliksillä varustettu eikä tältä kyllä ottanut hymyn hymy irrotakseen.

Ilmanko junnu totesi että hän on vain niin huono. Ehkä se pisti himppasen hoitajankin omatuntoa sillä tämä totesi että et sinä huono ole, tämä vain on todella vaikea testi tehdä eikä kaikki isommatkaan sitä saa onnistumaan. Samalla tämä tosin ihmetteli ääneen että miten on mahdollista että testi on onnistunut pari vuotta sitten, tämän kun hän tarkisti koneelta koska oli ehdottomasti sitä mieltä että äiti muistaa väärin eikä moista testiä ole voitu lapselle aiemmin tehdä.

No, onpa käyty. Muilta osin reissu olikin mahdottoman mukava, me tutkimme junnun kanssa, jälleen kerran, sairaalan aulassa pienoismallia koko alueesta, osoittelimme rakennuksia joissa olemme käyneet tämän kanssa ja ihmettelimme muutamaa rakennusta joiden käyttötarkoitusta emme tienneet. Samalla kurkimme rakennusta jossa spede on syntynyt ja ihmettelimme kuinka lähellä se kuulokeskus ollenkaan on sitä junnu silmäpolia.

Muistimmepa nauraa myös parkkialueelle josta äiti ei tahtonut osata pois sillä alue on puomitettu. Junnu muisti toki mainita senkin että muistatkos äiti, minä tiesin mihin pitää mennä ja mitä tehdä kun sinä vaan ihmettelit mitä pitää tehdä ja mihin mennä. Fiksu poika, on se! Reissun päätteeksi palkitsin tenavan hesen ruoalla ja olipa siinä ilo kertakaikkisesti ylimillään. Jes!

Kotona ryhdyimmekin urakoimaan. Ensin junnun huone, sitten rapputasanne ja onpa tämä nyt tosiaan outoa; junnun huoneesta kaattiskamaa saatiin koottua vaivaiset pari muovikassillista. No, pojan 15v huone on vielä käymättä läpi ja veikkaanpa että sieltä kaattiskamaa löytyy lisää ja paljon. Rapputasanteen setvittyäni lähdinkin hakemaan spedeä tarhasta ja hetken kuluttua olimmekin jo lapsen kanssa tyhjentämässä pikkuvinttiä.

Tai niin, minä tyhjensin ja lapsi seilasi edestakaisin. Voi sitä löytöjen määrää! Se junnun talvihaalari jota ei löytynyt mistään kun spede oli ihan pieni pieni vauva, se osui käteeni. Henkarista. Ison talvihaalarin alta. Voi rähmä! 56 senttinen, maailman ehkä söpöin ikinä näkemäni poikien haalari ja ei, mistään en sitä löytänyt aikanaan kun olisin sitä tarvinnut. Enkä sitä löytänyt nyt viime syksynäkään kun koetin kaivella sitä uudemman kerran ukon nuorimman siskon vaavinkaisen käyttöön. No just.

Todettakoon nyt että pikkuvinttihän on tosiaan pikkuvintti, koppero jossa on aiemmin sijainnut vessanpytty ja pienen pieni käsilavuaari, joita ei tosin ole voinut käyttää, ja jonka me muutimme säilytystilaksi kun ostimme tämän talon. Seinässä on muutama hassu kiikkerä hylly kannattimien varassa ja koko komeuden läpi kulkee tanko jossa roikkuu erinäisiä vaatekappaleita. Kaikkea muuta kuin käytännöllinen säilytystila sillä tangolla roikkuvat vaatteet peittävät hyllyt ja näin ollen hyllyiltä tavaran kaivaminen vaatiikin a. taskulamppua, b. käärmeen notkeutta ja c. pyhimyksen hermoja. 

Ilmanko pikkuvintti onkin saanut vaan olla ja olla ja olla vuosikausia, ainoat säännölliset toiminnot sen suhteen on tapahtuneet alkutalvesta ja loppukeväästä. Alkutalvesta olen näet läntännyt käteni sivuvasemmalle niiden henkarivaatteiden taakse ja käsikopelolla kaivellut luistinta jos toistakin. Loppukeväästä olen taas tuupannut niitä samaisia luistimia sokkona tyhjäksi tietämälleni hyllylle ja siinä se. 

Pikkuvintin lattialla, niiden henkarivaatteiden alapuolella, on puolestaan nököttänyt vuosikausia kolme äitiyspakkausta joiden sisällöstä minulla on ollut lähinnä "haju". Eilen kaivoin, helketin ahdasta oviaukkoa kiroillen, päällimmäisen niistä ja yllätyin iloisesti. No mutta, siellähän ne kaikki äidiltä jääneet verhot on ja hei, osa niistä sopii jopa meidän ikkunoihimme. Ne, jotka ei sovi sisätiloihin kokonsa puolesta, passaavat mainiosti saunalle. Ohhoh!

Seuraavasta äitiyspakkauksesta paljastuikin mieletön määrä tyttölasten 120-130-senttisiä vaatteita jotka näytti minun silmiini kyllä reilumman kokosilta. Väritkin oli juuri passeleita, vaatteethan kun on osin prinsessan peruja joten ne päätyivät auton peräluukkuun ja sitä kautta ukon vanhimman siskon pelmattaviksi. Samaan laatikkoon läjäytin yhdet kaunoluistimet ja yhdet tyttöjen juhlakengät sillä valitettava tosiasia on se että sirot ja tyttömäiset prinsessalle hankitut jalkineet ei ole koskaan käyneet prinsessalle.

Prinsessan jalan lesti kun on kaikkea muuta kuin siro ja naisellinen. Lapsi luistelee hokkareilla eikä tälle voi kuvitellakaan ostavansa kenkiä ilman että tämän jalka on paikalla. Ne kun ei vain käy tämän jalkaan. Höh. Suurin osa laatikon vaatteista oli likipitäen käyttämättömiä sillä niin. Olenhan maininnut ettei prinsessalle sovi myöskään sievät ja sirot tyttöjen housut? Ei vaikka ne olisi kuinka joustavaa kangasta. No, meneepä hyötykäyttöön, luulen mä.

Alimmaisesta laatikosta paljastuikin sitten erinäinen määrä poikien vaatteita. Osa oli jo auttamatta liian pieniä junnulle, osa taas liian pieniä spedelle joten niitä nakoin rankalla kädellä muovikasseihin jotka nakkasin myös auton peräluukkuun. Ihan kaikkea kun en näköjään raaski kaattiskuormaan laitella, en ainakaan jos ne on hyvännäköisiä ja käyttökelpoisia joten UFFin laatikkokin sai eilen täytettä. Hyllyiltä taas osui käteen iso laatikko joka sisälsi erinäisen määrän kenkiä.

Niistäkin suurin osa siirtyi UFFin laatikkoon, osa taas kaattislootaan jota kokoilin samalla. Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Minullahan on tosiaan julmetun iso laatikollinen pahveja vintissä. Siis niitä jotka aikanaan isä kiikutti minulle tenavia varten kun suvun kirjapaino lopetettiin. No just. Eihän isän kuolemastakaan ole kuin... 16 vuotta! Enkä ole sen jälkeen muuttanutkaan kuin kahdesti! Just.

Lopulta vintti oli kuin olikin tyhjä ja minä totesin että siellähän oli suorastaan tilaa. Kiikutin luistimet hyllyyn paikoilleen, nostin ilmankostuttimen ylimmälle hyllylle ja viereen länttäsin laatikon jonka sisältöä en ollut viitsinyt silmätä kuin pikaisesti, se kun sisälsi erinäisen määrän minun ja äidin vanhoja papereita. Taisipa siellä joukossa tosin vilahdella jokunen eksänkin paperi eli ehkä tutkailen sitä paremmin joskus jos on aikaa.

Tämän jälkeen kaivoinkin pojan 15v sängyn alta pari isoa laatikollista aku ankkoja ja siirsin ne pahvilaatikkoon yhdelle pikkuvintin hyllyistä. Ajatus kun on ollut jo pidempään että vaihdan lehdet sinne pojan sängyn alle, tämä kun on lukenut nämä akut "ainakin tuhanteen kertaan" ja isossa vintissä on iso pahvilaatikollinen akuja joita tämä ei ole lukenut. Siinä välissä kiikutin kuistille pari kaattiskamasta täyttynyttä pahvilaatikkoa ja heitin auton perään vielä ison jätesäkin joka puolestaan sisälsi siskoltani tulleita vaatteita.

Hyppäsin autoon, pyörähdin UFFin laatikoilla, teinille nakkasin siskon vaatesäkin ja ukon vanhimmalle siskolle sen äitiyspakkauksen. Kotona jaksoin vielä kotvan tutkia isoa vinttiä ja ruokota sieltäkin pikaisesti himppasen kamaa mutta sen jälkeen löinkin suosilla oven kiinni ja totesin että nyt saa riittää. Johan kellokin oli seiskan huitteilla ja ukko poikien kanssa peräkärryä noutamassa. Eilisen löytösaldoon lisättäköön neljä hiton hyvän näköistä, ja todennäköisesti juuri siksi säilömääni, takkia joista kolme lähti suoraan käyttöön junnulle ja spedelle. Nonni!

Tänään aionkin heti aamusta, kun saan speden tarhaan, tyhjentää kuistin. Peräkärry nököttää passelisti ulkorappujen vieressä joten siinä ei pitäisi kauaa mennä. Sen jälkeen siirryn takaisin sinne isoon vinttiin ja kenties ulotan toimintani tänään vielä pojan 15v ja pojan 17v huoneisiin. Ajatuksena kun on että siirrän pojan 15v elelemään isoveljensä tiloihin sillä isovelihän aikoo muuttaa kesäkuussa vallan maailmalle.

Siihen asti isoveli, todennäköisesti ainakin, viettää ne harvat yöt jotka täällä nykyään on, saunakamarissa jonka tämä on siivonnut ja sisustanut itselleen. Jos näin on niin pojan 15v siirto on simppeli. Samalla saan normaalin sängyn vapaaksi ja sen aion siirtää alakertaan josta sitten puolestaan kerrossänky saa kyytiä. Saapa nähdä, poika 17v on tulossa nyt aamusta poikkeamaan ennen kuin lähtee tyttikselleen joten otan asian puheeksi samalla.

Poika 17veehän on tätä nykyä runsaasti öitä siskollani, siis yötyössä. Osan öistä joita tämä ei siskolla vietä tämä viettää tyttiksellään. Tai niin, suurimman osan oikeastaan. Siinä ei montaa yötä kuukautta kohti jää jotka hän viettää joko täällä tai isällään. Voikin oikeastaan sanoa että poika 17v on jo muuttanut kotoa vaikka ei olekaan muuttanut muuttanut. Tämän itsenäistyminen tapahtui lennossa, jos näin voi sanoa, minulla ei ole ollut enää hetkeen "huolta" tästä vaikka myönnänkin että usein tätä mietin.

Poika 17vee on näköjään eniten samanlainen kuin minä näistä isommista. Hänellä on kaksi omaa jalkaa joilla voi ihan hyvin seistä kunhan niillä annetaan seistä. Miehistynyt tuo on, ihan järjetöntä vauhtia ja ihan järjettömän upealla tavalla. Tyttiksellä ja tämän vanhemmilla on takuulla osansa tässä kehityksessä sillä pojan anoppikokelas on tiukkaakin tiukempi täti. Jos kohta minä olen ajoittain kireäpipoinen niin ehei, minä en ole mitään tähän verrattuna. Ja silti, anoppikokelas on reilu ja hiton mukava joten enpä voi ihmetellä miksi poika niin viihtyy tyttiksellään.

Vaan jaa. Onpa tullut pälistyä. Kaipa se on pakko ryhtyä vähitellen lasten herättelytoimiin ja sitä kautta pääsee sitten jatkamaan urakointiakin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä tulen totta tosiaan pyrkimään samaan!