Viikonloppu ja maanantaikin siihen päälle. Tässä torpassa päätettiin sairastaa joten minä olin eilisen kotona, ukko kun palasi sairasloman jälkeen työmaalleen. Hohoo. Perjantaina saimme kuin saimmekin aikaiseksi ja nyt on kokolailla kaikki joululahjat hankittu lapsille. Jotain pientä toki vielä puuttuu mutta ne saattaa jäädäkin sinne puuttuvien listalle, rahavarat kun on edelleen jokseenkin köykäiset. Niin. Eihän sitä rahaa tullut perjantaina.

Ei tietenkään, senhän minä toki arvasinkin. Sen sijaan tuli intoa pursuava puhelu siitä kuinka asia alkaa viimein olla reilassa ja tämän rouvan tilille siirtyy maanantaina velkasumma korkoineen päivineen. Kuka arvaa? Juu ei, eilen aamulla YYA-taho viestitti jo ennen kasia että kurkkaisinko tilini, josko siellä näkyisi. Heillä kun ei ole edelleenkään niitä nettipankkitunnuksia ja jos minun tililleni on ilmestynyt rahaa niin siirrot on menneet kuten pitääkin ja rahaa on myös hänen käyttötilillään.

No, kukas nyt tahtoo arvata? Juu ei. Ei ollut rahaa tullut. Kyllähän tässä touhussa on kusetuksen maku päällimmäisenä, tuntuu mahdottomalta uskoa että pankki muka kuukausitolkulla sotkisi YYA-tahon rahojen kanssa. Ja toisaalta taas, jos pankki tosiaan sotkee niiden kanssa kuukausitolkulla niin oikeasti, tyhmähän se ihmisen pitää olla jos ei ryhdy asian kanssa järeämpiin toimiin, kuten nyt vaikka haasta pankkia oikeuteen.

No, maahan kaatunutta maitoa on turha itkeä, niinhän se on. Luonnollisestikin sain eilen viestin jos toisenkin pitkin päivää ja luonnollisestikin viestien lopputulema on se että YYA-taho USKOISI saavansa rahaa tänään, tiistaina. Uskoo ken tahtoo. Nämä rahat tosin tulee sitten toisesta pankista ja lainan muodossa mutta kuten sanoin, uskoo ken tahtoo, minä en. Onneksi visalasku kertoi visalla olevan luottovaraa vielä jäljellä useampi satanen joten jos oikein tiukka paikka tulee joulun jälkeen niin eipä siinä sitten muuta kun laitetaan visa vinkumaan ruokakaupassa.

Se visan vinguttaminen on tosin meillä epätoivottujen toimintojen listalla, visa kun on hankittu hätävaraksi lähinnä esim yhtäkkisiä lääkärikuluja ajatellen. Toisaalta, eikös se ole hätätila jos tili on joulun jälkeen tyhjä ja syödäkin pitäisi? On se. Tänään olenkin sitten aikeissa lähteä hankkimaan niitä "viimeisiä", kuten nyt joulukinkkua ja vielä muutamaa lahjanyssäkkää. Huomenna lähden ukon seuraksi katsastuskonttorille, voldemar kun on viimein kuosissa.

Eilisen ylimääräisen vapaapäivän käytin varsin hyvin hyödykseni. Se joulu kun tulee vaikka kuinka itsellä olisi fiilis ettei tarvitse tulla joten heti aamusta ryhdyin leivontapuuhiin. Pakkohan se oli kokeilla miten maustekakun teko onnistuu ja samallapa tulee testattua pitääkö tenavalauma moisesta kakusta. Jostain kumman syystä innostuin sen maustekakun jälkeen vääntämään pasteijoihin täytettä. Kyllä. Ja ne pasteijathan ei ole aiemmin edes kuulunut meidän joulupöytäämme, viime jouluna tein niitä ihan kokeeksi.

Täyte oli tarkoitus nakata jääkaappiin odottamaan tätä päivää mutta kuinka ollakaan, pakastinta kaivellessani silmiin osui kaksi isoa pakettia lehtitaikinaa. Mikäs siinä sitten, koko aamupäivä meni pasteijoita vääntäessä. Ukkokin ehti siinä lähteä jo kohti työmaata ja minä väänsin ja väänsin. Aika järjetön määrä niitä tulee 800 gramman jauhelihatäytteestä ja parista kilosta lehtitaikinaa. Hmmm... Tällä kertaa täytekin osui juuri eikä nappiin, miten lie osasinkin vahingossa maustaa sen juuri sopivasti.

Keittiön siivottuani hyppäsin voldemariin ja kaasuttelin lähikselle kananmunien noutoon. Lähikseltä kurvailin vielä rautakauppaan hakemaan uutta polttimoa uuniin, siitä kun kärähti lamppu jo joskus keväällä eikä meillä kukaan ikinä muista uutta polttimoa ostaa kauppareissuilla. Ostin samantien kaksin kappalein, onpa sitten varalla jos tämäkin polttimo kärähtää pikana, se alkuperäinen kun kesti hyvinkin 11 vuotta vaihtamatta ja viime keväänä kärähtänyt ei ehtinyt hoitaa valaisuhommia kuin vuoden ennen kärähtämistään.

Reissusta kotiuduttuani soittelin eks-anopille ja laitoin yleiskoneen huutamaan marenkitaikinan parissa. Eks-anopillakaan ei ollut marenkiohje juuri siinä käsillä kun tälle soitin ja todettakoon että eks-anopin muisti on suunnilleen yhtä hutera kuin minun, johtuen tosin ehkä siitä että minun ja eksän eron jälkeen tämä ei ole juurikaan joutunut niitä marenkeja tekemään, joten tämän antama sokerimäärä osoittautui vääräksi jo sillä hetkellä kun ryhdyin pursottamaan marenkeja pellille. Ilmeisesti se minun muistelemani määrä olisi ollut oikea...

Yhtä kaikki, pari pellillistä marenkeja kuivui uunissa kun speden kummisetä kolisi ovista sisään. Tämä oli hankkinut meille uuden hajulukon tiivisteineen vessaan ja totesi että josko hän laittelisi sen samantien paikoilleen niin ei ukon tarvitse sen kanssa könytä illalla. Junnu ja spede oli, tietysti, asennusapuna ja tietäähän sen että siinä sai olla äiti silmä kovana kun yksi iso karpaasi makaa lattialla ja kaksi pientä miestä koettaa parhaansa mukaan avittaa karpaasia tökkimällä ruuvareilla mihin sattuu.

Samaan rytinään kävi ovi uudemman kerran ja kas, ukon serkkupoikahan se tuli voldemaria noutamaan. Nauroinkin miehille että tässä sen näkee, heti kun ukko palaa työmaalle niin ovesta alkaa lappaa hulluna miehiä paikalle. Serkkupoika hörppäsi kahvit ja nappasi voldemarin avaimet ja minä olin hetken päästä, blondi kun olen, aikeissa soittaa tälle että se voldemar unohtui pihaan. Heh heh, mikä idea serkkupojan oli ajaa oma voldemarinsa juuri siihen minun voldemarini kohdalle? Ei sitä pimeässä pihassa niin erota että kenen kärry siinä seisoo. Onneksi en ehtinyt soittaa, johan nämä muutenkin naureskelee touhuilleni.

Hajulukko tuli kuin tulikin kuntoon ja kummisetä jatkoi matkaansa kahvikupposen juotuaan. Minä siivoilin uudemman kerran keittiön ja istahdin kotvaksi kutomaan villasukkia. Ne olisi tarkoitus kiikuttaa iskälle jossain sopivassa kohtaa eli ehkä torstai-iltana. Iltapalat tenaville, spede nukkumaan vastustusten kera, tietysti, ja hohoo, pipo työn alle. Olisin ollut niin valmis nukkumaan ysin aikaan mutta sitten se tapahtui...

Pretty Woman. Miten ollenkaan menin kääntämään kanavan juuri neloselle. Eihän siitä nukkumaanmenosta sitten mitään tullut ja lisähäiriötä aiheutti viikonloppureissusta kotiutunut poika 17v. Tämä oli tyttiksensä ja tämän vanhempien kanssa laivalla viikonloppuna ja tottakai tämä rymisteli kasvot ylpeydestä loistaen tuliaisia olkkarin pöydälle. Hyvin oli lapsi huomioinut kaikki kotijoukot, ilmanko tämä laitteli pyhäiltana viestiä kysyen voisinko laitella vielä himppasen rahaa tämän tilille.

En muuten voinut. Poika 17v on pohjaton kaivo johon voi tuupata vaikka kaikki rahansa jos niin tahtoo. Tällä kun oli reissussa mukana reilu satanen joten sai luvan riittää. Muutenkin tälle saa olla jatkuvasti antamassa muutamaa euroa bensarahaa ja jos niitä muutamia euroja antaa useamman kerran kuussa niin pianko niistä kertyy useampi kymppi. Siihen päälle vielä tämän kuukausiraha niin hohhoijaa. Todnäk sekä pojan 17v että prinsessan olisi kuulunut syntyä miljonääriperheisiin, niin suuret menot näillä kummallakin on jos vain antaa olla.

Tänään hölköttelenkin sitten, tosiaan, sinne kaupoille. Mukaan nappaan ukon siskon joten kivaa on tiedossa. Onneksi, sitä kivaa minä alan vähitellen kaivata ihan tosissani, viikonlopun vähemmän kivoihin kuvioihin kun kuuluu mm se että ukon keskimmäinen sisko oli tiedustellut ukon vanhimmalta siskolta mitä prinsessalle voisi hommata joululahjaksi, tämä kun on prinsessan kummitäti. Ukon vanhin sisko, joka ei tietenkään tiennyt mitä kaikkea prinsessalle on mahdollisesti jo hankittu, oli todennut lapsen pitävän suunnattoman paljon Antti Tuiskusta.

Kuinka ollakaan me olimme ostaneet lapselle jo perjantaina sen Antti Tuiskun levyn joten laittelin ukon keskimmäiselle siskolle viestiä että sitä ei kannata ostaa. Samaan viestiin laittelin useammankin jutun josta prinsessa tällä hetkellä erityisesti pitää ja oletin, toki, että keskimmäinen sisko vastaa edes jotain viestiin. No eipä vastannut, tietenkään. Vanhin sisko sitä manaili aika rankasti puhelimessa kun soittelimme vielä uudemman kerran, keskimmäinen sisko kun oli ollut joululahjaostoksilla siskolleen soitellessaan joten todnäk tämäkin on levyn hankkinut.

Minä totesin vanhimmalle siskolle että antaa olla. Jos toinen on niin jauholakki ettei tajua kysyä lahjoista lapsen omilta vanhemmilta niin voi voi. Jos tämä ei kerran voi olla minun kanssani missään tekemisissä niin olisi sitten soittanut veljelleen, kyllähän ukkokin tietää mitä prinsessalle on jo hankittuna. Suoraan sanottuna keskimmäisen siskon touhu on vajonnut yläkouluasteelle, tämän käytös minua kohtaan on omasta mielestäni jo ala-arvoista.

Nuorimman siskon esikoisen ristiäiset tämä missasi miehensä kanssa, ilmeisesti osin siksi että minä olin siellä, ja nyt sitten vielä tämä ettei voi edes viestiin vastata tai kysyä, vaikka sitten viestillä, mitä lapsi toivoo. Voi plääh. Ja minä olen se joka on muka kieltänyt ukkoa olemasta siskonsa kanssa tekemisissä? Luulisi että tuntee veljensä himppasen paremmin, ukkoa ei näissä jutuissa kiellä kukaan. Sen ymmärrän ettei tämä välttämättä tunne minua paremmin, jos tuntisi niin varmasti tietäisi senkin että minä en kertakaikkiaan kykene kieltämään ketään tapaamasta ketään, en silloinkaan vaikka se olisi ehdottomasti aiheellista.

Voi huoh. Vaan jaa. Luulenpa että ryhdyn nyt suosilla valmistautumaan liikenteeseen lähtöön. Spede pitää nakkoa tarhaan, poika 15v herätellä kouluun ja ehkä sitä pitää oma naamakin kammata. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatiistai!