Se olisi kuulkaa sitten työpäivä edessä. Jes! Johan tässä taas onkin oltu kotona etten sanoisi. Tylsää ei ole silti ehtinyt olla, se on vissi se, sillä eilen urakoin oikein tosissani ukon nuorimman siskon ja tämän miehen rempatulla talolla ja kuulkaa, vain aika oli vastuksenani. Sekin tosin johtui täysin minusta riippumattomista tekijöistä, kävipä näet niin että kodissamme muutaman päivän vallinnut kireä ilmapiiri sai aikaan sen että ukko päätti todeta juuri kuin aioin kantaa imurin autoon ja huristella tämän siskon noutoon että hän lähtee kymmenen minuutin päästä hierojalle.

Just. Tätä asiaahan ei voinut ilmoittaa edellisenä iltana tai edes edellisenä päivänä, ukolla kun varmasti oli tiedossa että olin lupautunut siivoushommiin. Voi sanonko mikä! Sen aamuysin aloittelun sijaan siivousurakoinnin aloitusajankohta venyikin sitten lähemmäksi yhtätoista joten pari tuntia tehokasta työaikaa meni aivan hukkaan. Että välillä osaa miesten yksisilmäisyys ärsyttää! Ja rasittaa! 

Toisaalta, ehdinpä siinä sitten aamulla tehdä muutakin kuin pestä vain koneellisen pyykkiä tai tuunata kanakastikkeen valmiiksi. Niinpä niin. Se reilun tunnin turha odotteluaika tuli käytettyä riisin keittelyyn, toisen koneellisen pyykkiä pyörittelyyn ja kuivien vaatteiden kaappeihin viikkailuun. Tuli siinä samalla imuroitua alakertakin ja järkättyä junnun huoneessa tavarat omille paikoilleen. Olipa se menoa kuulkaa! Ukon kotiuduttua soitin nuorimmalle siskolle joka totesi jumittuneensa juuri sänkyyn pikkumiehen kanssa.

Minä totesin ettei hätää, minä kurvailen hakemaan jahka ovat saaneet ruokatouhut valmiiksi mutta niin, johtuen siitä kotona vallinneesta kireydestä päätinkin loikata samantien autoon ja hakea pari kerää lankaa sittarilta odotellessa. Ukon sisko kun asuu joka tapauksessa sillä suunnalla joten lenkkiä moisesta ei tullut suuntaan eikä toiseen. Jostain kumman syystä en jaksanut ryhtyä sittarissa tutkailemaan mitään ylimääräisiä, minua näet risoi suunnattoman paljon esiin kiikutetut joulukrääsät. Siis voi helketti! Syyslomakausi vasta menossa ja kaupat aloittaa jo joulusesongin. Argh!

Onneksi ukon sisko soitti lähes samaan syssyyn kun minä sain koottua lankakerät kätösiini ja lähdin kassaa kohti. Nappasin siskon nyytteineen kyytiin ja ryhdyimme touhuamaan suunnilleen samantien, tai minä ryhdyin, pikkumies kun vaati äitinsä huomion heijaamisen muodossa. Harvoin sitä on niin tehokas kuin eilen. Johtuen siitä myöhäisestä liikkeellepääsystä aikaa siivoamiseen ei jäänyt kuin kolme tuntia ja silti.

Kahden aikaan kun poistuin paikalta oli kaikki muu kuin pesuhuone, sauna ja pikkueteinen sekä talon lattiat hinkattu. Keittiön kaapit ja tasot, kaikki seinät, takka päällysineen päivineen ja vessa, kaikki oli hinkattu viimeisen päälle kuntoon unohtamatta kattoja jotka olin harjannut rakennuspölystä vapaaksi. Ukon sisko ehti edellisenä päivänä hinkata himpan ovia ja eilen tämä ehti pyyhkiä jääkaapin sisäpinnat joten talo on melkein asumiskunnossa jo.

Pesuhuonekin oli toki imuroitu, samoin kuin sauna ja pikkueteinen joten ei siinä ihan mahdotonta työtä enää jäänyt. Tosin sitä pesuhuonetta ei olisi edes päässyt vielä pesemään, sieltä kun puuttui vielä osa silikoneista mutta se nyt ei ole ihmekään. Ukon nuorimman siskon mies on tehnyt rempan lähes sataprosenttisesti aivan yksin. Ukko sinne on pari kertaa tarjoutunut tekemään mutta mies ei ole huolinut tätä apuun, muita avuntarjoajia ei kaiketi ole edes ollut.

Siinä siivoilun lomassa huokaisin kyllä helpotuksestakin, ukon nuorimmainen sisko kun totesi että anoppikin on osallistumassa siivoustalkoisiin iltapäivästä. Ihan hyvä siis että jäi se pikkueteinen anopin touhattavaksi vaikka jaa, pieni skeptikko minussa epäilee että puheissa tämä siivousurakka tulee olemaan vielä täysin anopin hoitama. Samapa tuo minulle, pääasia että itse tiedän ja ukon nuorimmainen sisko tietää kuka teki ja mitä teki.

Minua näet himpan ihmetytti tämä että sitä siivousapuakaan ei ollut ihan tuosta vaan tarjottu kun sisko tajusi että talohan on siivousta vailla muuttovalmis. Sitä en sitten tiedä onko tämä ollut vain aikataulullinen ongelma, mene ja tiedä, anopilla nyt on aina kiire töiden ja zumpien ja peppureisimuokkausten ja vaikkas minkä kanssa, mutta silti, omituista. Etenkin kun sillä pikkumiehellä on ikää tarkalleen 3 viikkoa ja ukon sisko toipuu keisarinleikkauksesta.

Oli miten oli, talo olisi totta tosiaan nyt sitten melkolailla muuttovalmis sen siivouksenkin osalta. Olenkin arponut että pitääkö minun soittaa uudemman kerran nuorimmalle siskolle ja kysyä kaipaako hän apua muuttotouhuissa, minulla kun on vain tänään ja huomenna töitä mutta toisaalta. Ensi viikon syysloman jälkeen alkaa viiden viikon töissäoppimisjakso ja minulla on kaksi esseetä kirjoittevina ja olin ajatellut touhata ne syysloman aikana pois.

Toinen essee nyt ei ole kummoinen hoitaa mutta se toinen; siihen joutuu lukemaan aivan hiivatin paljon kaikkea. Johan minä siirsin ne tämän siivouksen takia sinne syyslomalle että sikäli. Mutta toisaalta taas. On se nyt hittolainen kurjaa jos muuttoakin joutuu venyttämään hamaan tappiin vain siksi ettei muuttoapuja löydy ja ihan yhtä kurjaa on sekin jos siskon mies hoitaa homman likipitäen yksin. Jatkan siis tämän tuumailua ihan itsekseni.

Iltapäivä kotona sujuikin sutjakkaasti. Junnu oli kiukkuinen kuin ampiainen, prinsessa riehutti jälleen kerran speden ihan uusiin atmosfääreihin ja minulla kiristyi hermo siinä määrin että viikkorahat peruuntui ja junnulle napsahti kotiaresti. Selvisi siinä junnun kiukkuamisen lomassa sekin miksi ne rillit on jatkuvasti solmussa, poika näet ottaa ne päästä pois tarttumalla vain toiseen aisaan jolloin se useampaan kertaan oiottu aisa vääntyy samantien siihen totaaliväärään asentoon. Kiva.

Omat 8v vanhat rillini ei toimi niin. Ei ne väänny kun ne ottaa pois päästä. Voi hevonperä sanon mä! Ilmoitin junnulle siinä kiukkuamisen lomassa että aivan satavarmaa on että minä en lähde niitä laseja uudelleen nyt väännättämään kun ne juuri tiistaina viimeksi väännätettiin, saa puolestani olla sokea kuin lepakko muutaman päivän. Nyt arvon sitten sitäkin että pitääkö minun ihan oikeasti sijoittaa uusiin silmälaseihin vaikka olenkin jo kotvan haaveillut että seuraava isompi ostos on uudet rillit itselleni.

Tähän loppuun todettakoon että viime yö tuli nukuttua kuin tukki. Osasyy on varmasti se että hieroin speden rintaan linimenttiä illalla ja tuuppasin tälle vielä nenään suihkettakin. Poika ei herännyt kertaakaan yöllä! Toisaalta taas tämä heräsi nenän tukkoisuuteen puoli kuudelta ja häärää nyt pitkin taloa. Höh. Osasyy kunnon unille on varmasti sekin että se täysikuu oli ja meni. Niin ja se että olin niin umpiväsynyt että olisin saattanut nukkua vaikka pystyasennossa jos niikseen olisi ollut.

Taidankin ryhtyä nyt aamulehden lukuun, kahvin juontiin ja kai se on kurkattava peiliinkin joutessaan. Spedellekin pitänee kaivaa puhdasta ylle, tämä kun sotkee vaatteita nopeammin kuin minä ehdin kissaa lausua. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä pyrin samaan!