Ja kappas, tästäkin päivästä. Eilen oli siis speden neuvola, hyvin on kaveri kasvanut ja kehittynyt kuten tiedossa olikin. Edellinen käynti olikin, herttinen sentään, maaliskuulla. Kamalaa, miten siitä niin kauan on? Aika monta peruutusta kieltämättä joutunut tekemään, milloin spede on ollut kipeä, milloin joku muu niin että ei vain ole voinut lähteä. Terkka naureskeli, että kyllä he joskus asiakkaita sinne kyselevät mutta meidän kohdalla se katsotaan jo turhaksi kun oletettavasti äiti ja isi sen verran vanhoja tekijöitä että ottavat itse yhteyttä jos jonkun epäilevät olevan huonosti.

Itseä pisti naurattamaan kotimatkalla, kun tajusin speden lisänneen vajaassa vuodessa painoaan reilun kymmenen kiloa (11250g) ja pituuttakin tulleen reilun 30 senttiä (73,1cm). Aika tahti ollut kaverilla, ilmanko viihtyy niin hyvin ruokapatojen äärellä. Kuukauden päästä mennään sitten rokotuksille ja lääkäriä moikkaamaan eli homma näiltä osin kunnossa.

Illalla ukon serkku ilmestyi tyttärensä kanssa kuin tyhjästä, olivat pitkällä lenkillä. Tyttö tuli pyörällä ja serkkupoika rullaluistimilla. Tyttö jäi prinsessan kanssa touhuamaan kun ukko serkkuineen lähti ruokakaupoille. Minkä lie kipinän siinä matkalla sai, kotiin ukko palasi mukanaan paitsi kolme kassillista ruokaa myös uudet rullaluistimet. Testiajokin suoritettiin vielä ehtoosta, ja jos nyt ihan suoraan sanon, minua ketutti. Ei niinkään se, että ukko ne luistimet osti, vaikka rahaa ajatellen ajankohta nyt ei järkevin mahdollinen ollutkaan, vaan se, että ukko liesusi kaupoilla illan ja koko tämän viikon olen ollut käytännössä yksin lasten kanssa kaikki ehtoot muutenkin. Mikä lie, paha fiilis oli muutenkin illan itsellä.

Tänään prinsessa lähteekin sitten ukon serkun ja tämän tytön kanssa rannalle päiväksi. Mukavaa, pikkuserkut kun ovat kuin peppu ja paita aina yhteen törmätessään. Junnu puolestaan lähtee teinin kanssa rannalle ja itse keskityn pyykkeihin, siivoiluun ja muuhun yhtä hauskaan. Nurmikon leikkaus olisi haaveissa jos vain aika riittää. Nähtäväksi jää tuo.

Huomenna lähdetään sitten sinne mökille. Mitäs minä täälläkään yksin käkkylöin viikonlopun, vaikka lähtöfiilis nyt ei katossa olekaan. Jotenkin nämä viime aikojen uutiset vetää mieltä matalaksi ja tuntuu, että oikein mikään ei kiinnosta ja kaikki on turhaa. Koetan siis raapia iloa vaikka sitten siitä nurmikon leikkailusta jos muuta en keksi. Tai ihan mistä hyvänsä.

Tylsä postaus, mutta jotenkin ei nyt irtoa. Viettäkää aurinkoinen ja mukava torstai, tämä koettaa kanssa noudattaa omaa neuvoaan. Se on moro!