Ja varsin rattoisissa merkeissä vaikka alku näyttikin hieman kyseenalaiselta. Vanhat varikset näet pyöritteli peukaloitaan tekemättöminä ja miettivät mitä sitä tekisi ennen kuin on edessä sapuskapuolen muokkailu ja ilotulitteet lapsosille. Ensin paikalle poukkasi ukon serkkupoika ja vielä myöhemmin illalla tämän sisko joten juttua riitti pitkälle yöhön senkin jälkeen kun lapset olivat einehtineet nakkeja, ranskalaisia ja perunasalaattia "iltapalaksi" ennen ilotulitteita. Ilotulitteet päästettiin jo ennen yhtätoista lapsosille, eikä edes kaikille, vaan spede nukkui tuolloin jo autuaan tietämättömänä maailmanmenosta. Ja hyvä niin, aiemmin illalla speden näköpiiriin osuneet raketit kun aiheutti tässä pelkoa.

Puoli kahdeltatoista illalla torpassa uinuikin sitten jo jokainen lapsonen, aikuiset istuivat vuorostaan einehtimässä pizzaa ja odottelemassa hetkeä jolloin skumppapullo pamautetaan auki. Ukko on kyllä ihan mestari niiden avaamisessa, itse en uskalla edelleenkään edes koskea kyseisiin pulloihin sen jälkeen kun niistä on verkko otettu korkin päältä pois. Ei tulevaisuutta baarimestarina siis. Puoliltaöin kävimme vielä aikuissakilla päästämässä viimeiset raketit ja huutelemassa uusia vuosia aidan yli naapurin puolelle, tämän jälkeen aika menikin tiukasti istuen ja puhuen mitä sylki suuhun sattui tuomaan. Serkkupoika hyppäsi taksiin kolmen kanttiin suunnaten kotia kohti ja me muut suuntasimme sänkyihin. Hiphei, jälleen yksi vuodenvaihde plakkarissa.

Uuden vuoden kunniaksi kävimme lauantaina katsomassa uutta elämää. Miehen keskimmäinen sisko sai sopivasti vauvan uuden vuoden aatonaattona ja kuulkaa, kaksi asiaa minua jäi kovin kummastuttamaan. Ensinnäkin, vauva oli varsin mukavan kokoinen paketti strategisilta mitoiltaan, painoa likemmäs neljä kiloa ja pituuttakin ihan mukavasti ja silti, herranen aika että tuo oli pieni. Ihan siinä jäi miettimään omia vauvojaan ja sitä kuinka julmetun pieniä he ovatkaan olleet koska heistä isoinkin on painanut reippaasti yli kilon vähemmän, pienin taas liki kaksi kiloa vähemmän. Miniatyyri-ihmisiä?

Toinen kummastusta herättänyt juttu oli oma fiilis. Pelko persiissä sitä vaavinkaista kurkin aluksi varmana siitä, että jos syliin otan niin kohta roikun ukon kalsarin reunassa huutaen tyhjän sylin syndroomaa ja vauvakuumetta ja vaikka mitä mutta pah. Ei pienintäkään kipinää vaikka vauva tuupattiin syliin ja unohdettiin siihen lähes koko vierailun ajaksi. Olihan tuo söpönen ja pieni ja hento ja vaikka mitä, mutta kuulkaa, jotenkin olin kovin iloinen kun saatoin ojentaa tuon isänsä syliin tämän nukahdettua siihen itseni syliin. Tämä vauvojen sammutus on selvästi joku syndrooma, näin on käynyt kaikkien vauvojen kanssa prinsessaa lukuunottamatta. Siinä on sammahtanut pahimmatkin kätisijät puhumattakaan niistä vähemmän kätisevistä pikkuisista ja onpa kerran jos eräänkin lähipiirin vauvoja lykitty ihan sillä ajatuksellakin syliini että ne nukkuisi. Tuoksahdanko jollekin nukutusaineelle vai mikä ihme...

Nyt kun loma alkaa olla loppusuoralla on päälle iskenyt selvääkin selvempi lomaväsymys. Nukkuisin aamulla vaikka kuinka ja pitkään, eilen havahduin hereille puoli yhdeksältä ihmeteltyäni hetken miksi spede haluaa jo välttämättä nousta vaikka kello ei varmaan ole vielä juuri mitään (kelloradio oli mennyt sekaisin yön aikana) ja tänään spede herätti puoli kahdeksalta. Iltaisin ei sitten oikeastaan erikoisemmin nukutakaan paitsi heti kun otan makuuasennon. Se oli siinä ja siinä että ehdin eilen katselemaan Hädän Hetkellä ennen kuukahtamista, Vihjeet Hukassa jäikin sitten lähes täydelliseksi mysteeriksi. Ja silti, akka vain losoottaisi unta aamuisin. Merkillistä. Torstaina on siis herätyskello tarpeen ja se ei ole kiva se.

Vaan nyt. Siirryn ihan suosilla tyhjentämään kuivat pyyhkeet pyykkikoneesta ja lykkään tilalle vaaleita, sen perään voikin siirtyä keittiöön toimittamaan aamupalavärkkejä esiin. Samainen aamu-unisuus on iskenyt myös junnuun ja prinsessaan loman aikana vaikka valvomiset onkin vuoden vaihduttua julistettu täysin pannaan ja uni on hiipinyt paikalle jo yhdeksän kanttiin eli herättelytoimiinkin tässä saa sännätä. Näitä aamuja ajatellen on todella kurjaa että loma loppuu mutta jippii, muilta osin tämä äiti jo suunnilleen rukoilee että loma olisi ohi, sen verran reippaasti täällä on riidelty ja rähjätty. Kovat pakkaset tuli himppasen huonoon väliin, onneksi nyt on ollut parina päivänä leuto keli joka on sitten myös hyödynnetty mm hiihtämällä. Siis lapset ovat hiihtäneet, ei irkku. Irkulle leutokin keli oli kaamea pakkanen.

Se on moro ja viettäkää mukava tiistai, tämä säntää kotihommiin nyt!