torstai, 31. tammikuu 2008
Kuraa sanon mä
Muutenkin tämä päivä kuuluu ehdottomasti osastoon kuraa. Ainakin näin aamusta tuntuu siltä. Aamukahvia en ehtinyt puoleen väliin juoda kun yksi kappale sähköjäniksiä juoksi jo makkarista lastenohjelmia katsomaan. Ja eihän niitä tule vielä kuudelta mistään. Ja tottakai sähköjänis tuli sen verran kovalla kolinalla, että se levoton nukkuja, se räkänokkakin siihen havahtui äkisemään. Ja siinä sitä sitten laitettiin filmiä, juostiin rauhoittamassa äkisijää ja manattiin.
Ja kyllähän se on niin, että kun kaikki menee reisille, rukkasille ja käsille ja silleen, niin eiköhän ukko mennyt omalla autolla töihin. Joka taas tarkoittaa sitä, että irkulla ei ole autoa. Joka ei sinänsä olisi ongelma, jos juuri tänään ei olisi se päivä kun on kumpikin kerho. Joka taas tarkoittaa sitä, että lähikerhosta haku kello kaksitoista tapahtuu kävellen, joka ei todellakaan ole ongelma. Ongelma onkin siinä, että siinä kaukaisemmassa kerhossa pitäisi olla yhdeltä. Ja siinä välissä pitäisi ehtiä syöttämään paitsi junnu myös Spede. Joka ei sitten ajan puitteissa onnistukaan.
Tai olisihan irkulla auto. Jos irkku tahtoo ajella autolla jossa on kolme talvikiekkoa ja yksi kesäkiekko alla. Mutta juuri nyt ei taida olla viisasta tuo, kas kun on liukas. Viime viikolla se ei olisikaan ollut ongelma kun ei ollut lumesta saati pakkasesta tietoakaan. On tämä sitten kanssa sanon mä! Ja arvatkaa vaan muistiko se lääkäri soittaa eilen. No ei tietenkään. Höh.
Vaan kuulkaa kansalaiset. Irkun tuli eilen oikein reippailtua köökin puolella ja vähän ympäri taloakin. Päätin yllättää perheen leipomalla pitkästä aikaa sämpylöitä. Rosvosopan lientä nesteeksi ja porkkanaraastetta ja leseitä taikinaan ja nami nami. Paitsi että ei sitten kuitenkaan. Jumankekka, meillä oli hiiva loppu! Ja kuulkaa, meillä ei ole IKINÄ ollut hiiva loppu. Mutta nyt oli. Helketti soikoon. No, lähikseen nyt ei ole matka eikä mikään, ja irkku tuumi että hilppasenpa pikana autolla hakemaan sitä hiivaa kun Spede oli vaunuilemassa tätinsä kanssa ja junnu leikki pojan 13v kanssa, ihan sillai suitsait sukkelaan sillä aikaa kun kananpalat paistuu pannulla. Ja pah! Tädin auto oli keskellä pihaa niin että se oli ihan turha edes kuvitella lähtevänsä Voldemarilla mihinkään ilmansuuntaan, ei ainakaan ilman Ritari Ässän turboboost-hyppynuppelia. Että teki mieli kuulkaa hyppiä tasajalkaa.
Koska kaikkea on kokeiltava elämänsä aikana, paitsi mummoaan, päätin testata mitä tapahtuu jos nakkelenkin leivinjauhetta kohotusaineeksi. Liekö sitä sitten oli liian vähän tai jokin osa ei sopinut sen kanssa tai jotain, mutta sämpylöitä niistä ei kyllä tullut. Jotain ihme länttälinttalättysiä. Joita ukko urheasti söi ja kehui vielä makuakin, joka kyllä oli ihan ok, mutta muksut ei pidelleet pitkällä tikullakaan.
Että tällaista tällä kertaa. Nyt irkku säntää speden syöttelyyn ja silleen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.