Meiltä koulutielle suuntaa kylläkin vajaa miehitys, prinsessa jatkaa toipumista kotosalla. Eilen tällä oli vielä hieman lämpöä joten olkoon, eipä heillä tänään olisi kuin kolmen tunnin koulupäivä. Spedelläkin oli, tietysti, lämpöpiikki eilen aamulla joten soittelin tarhaan ja ilmoittelin että poika palaa riveihin vasta perjantaina jos silloinkaan. Onneksi ukolla on iltavuoroa loppuviikko joten tarvittaessa voin kotiutua TAKKilta heti tentin perään ja mieskin pääsee vielä töihin. Tällä hetkellä tosin näyttää siltä että lämpöpiikki oli vain lämpöpiikki ja tolppia nenän alle tehnyt räkätautikin asettui alle parissa päivässä. Jes!
 
Tiistaina sain kouluttajan kiinni ja tämä lupasi selvitellä voisiko opiskeluaikaa TAKKin puolesta jatkaa muutamalla viikolla jos niikseen on. Tokihan siinä kävi sitten niin että iltapäivästä sain puhelun EHA-puolen rehtorilta joka totesi että hän on juuri keskustellut toisen koulun rehtorin kanssa ja tämä oli ollut lievästi purjeissa liian vähäisen henkilökuntamäärän kanssa. Voisinkohan tehdä harjoittelun ja näytön tuolla? Jaa-a, en tiedä. Ei kun uusi soitto kouluttajalle joka oli joissain määrin sitä mieltä että mahdollistahan tuo on, onhan minulla kehitysvammaispohjaa jo nuoruusvuosilta. Soitto toiselle rehtorille ja tänään hän sitten soittelee vuorostaan minulle kun on eilen päässyt jutustelemaan työjoukkojensa kanssa. Ratkaisun hetket siis edessä!
 
Eilinen päivä meni kiitolaukkaa. Aamusta soittelin tosiaan sinne tarhaan, hetken päästä terkkariin pojan, nyt 16v, asioiden tiimoilta ja tadaa, hieman ennen kymppiä kiisin jo vauhdilla pojan kanssa kohti terkkarin sairaanhoitajan vastaanottoa. Pojalle kun ilmestyi perin merkillisiä mätäpaukuroita pikkurilleihin. Ensin niitä oli yksi toisessa kädessä, sitten se puhkesi ja sisältä tursusi mätää. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun viereeni ilmestyi toinen joka myös puhkesi omia aikojaan. Kipeitähän ne on puhkeamisensa jälkeen kun iho on lähtenyt paukurakohdista pois. Yhtäkkiä paukura ilmestyi toisenkin käden pikkurilliin ja siinä kohtaa totesin vastustelevalle pojalle että nyt ei kyllä auta, pakko niitä on käydä näyttämässä, tiedä vaikka olisi märkärupea joka pirulainen tarttuu kyllä herkästi.
 
Lääkäriajan olisi saanut vasta ensiviikolle joten totesin että sairaanhoitaja ajanee saman asian. Sairaanhoitaja katseli sormia jokseenkin hämmentyneenä. Eipä ne oikein sovi olemaan märkärupeakaan ja miten niitä tosiaan on vain ja ainoastaan pikkurilleissä. Sanopa se niin. Siinä tiedusteltiin kaikki mahdollinen samalla kertaa; oletko rassannut mopoa (mitä mopoa??), oletko käsitellyt maaleja (mitä maaleja??) tai oletko koskenut johonkin outoihin kemikaaleihin (mitä ne on?). Niin, poika 16vhän ei ole mikään romplaajaluonne, jos kohta ei touhuajaluonnekaan, tälle touhuksi riittää pyöräily kavereiden luo. Lopulta hoitaja kipaisi lääkärin katsomaan sormia. 
 
Lääkärikin niitä tuijotteli hämmästyneenä, puristelikin kotvan ja ihmetteli. Totesi lopulta että tässä on nyt tainnut käydä niin että pojalla on kynsivallitulehdus joka on hypännyt kynsivallien yli eli antibioottikuurin paikkahan se on. Päitä siinä puristeltiin joukolla, omituista että se niin on hypännyt mutta yhtäkaikki, patit sopii tarkalleen kynsivallitulehdukseen. Minä tajusin siinä samalla kysyä hoitajalta uutta paperiholkkia junnun PEF-mittariin joten aloittelen kohtpuoliin junnulla puhallusjakson. Terkkarista riensimme pojan kanssa tokmannille ja ostimme tälle uudet collegehousut, samalla ostin junnulle pyöräilykypärän rikkoutuneen tilalle. Apteekkiin ja toteamus että just joo ja hienoa. Poikahan on tosiaan hukannut kelakorttinsa ja ilman henkilöllisyystodistusta ei ole toivoakaan saada E-reseptille kirjattua lääkekuuria.
 
Eipä siinä sitten mitään, ruokakauppaan, poika kaverilleen ja minä kotiin noutamaan passia. Samalla kertaa ostin sitten prinsessalle kurkkukipuun puuduttavia imeskelytabletteja, nenäsumutetta räkänokkaan ja spedelle panadolia jos se kuume vaikka oikein tosissaan iskisi päälle. Kotiuduttuani ryhdyin touhaamaan jauhelihatäytteisiä canneloneja ja syötyämme siivosin vielä ruokailunjäljet ennen kuin tartuin tenttikirjaan kiinni. No nyt se tenttikirja on luettu. Muistiinpanoja ei tullut tehtyä ja niitä pitänee tehdä jonkin verran tänään. Jostain kumman syystä päätin skipata viimeiset kymmenkunta sivua, tuumasin näet mielessäni että astma, atooppinen iho, ruoka-aineallergiat, anafylaktinen shokki ja reuma on aika hyvin hanskassa ilman lukemistakin. Silmäillä alueen ajattelin läpi muistiinpanoja tehtyäni, josko sieltä vaikka kuitenkin jokin yllätys osuisi silmiin. Epäilen tosin, ja vahvasti vieläpä. 
 
Iltasella istuin nojatuolissa ja kudoin edellisenä iltana aloittamani sukan valmiiksi, ehdinpä siinä kutoa vielä parille varrenkin valmiiksi ennen kuin siirryin sänkyyn. Syksy on siis tosissaan tullut tähän pirttiin kun minä ne sukkapuikotkin jo kaivoin esiin. Tänään onkin sitten jälleen ohjelmaa suht kiitettävästi. Nyt aamusta pitäisi lähteä peräkärryn noutoon, sen jälkeen haemme uudet sohvat iskältä, siis meille uudet, iskälle tulee uusi, ja sitten ohjelmassa onkin vielä kuulokojeen korvakappaleen uusintakeikka prinsessan kanssa. Vasta tuon jälkeen voin ryhtyä niiden muistiinpanojen tekoon, onneksi jääkaapissa on ruoka valmiina. Kiirutta siis pitää, ei sille mitään voi.
 
Ja nyt. Luulenpa että lukaisen vielä pikaisesti uutisannin läpi ja siirryn sen jälkeen herättelypuuhiin. Tosiaan, se koulu, ush! Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!